Sataa.Pisarat valuvat ikkunalasia pitkin.
Sielussanikin sataa.Sinä lähdit ja jätit minut itkemään menneitä yhteisiä vuosia,mennyttä kai sittenkin yksipuolista rakkautta.
Sataa.Tänään on tälläinen päivä,jolloin ei muuta voi tehdä kuin antaa sataa vaan......
Aurinko paistaa huomenna.
Sielussanikin sataa.Sinä lähdit ja jätit minut itkemään menneitä yhteisiä vuosia,mennyttä kai sittenkin yksipuolista rakkautta.
Sataa.Tänään on tälläinen päivä,jolloin ei muuta voi tehdä kuin antaa sataa vaan......
Aurinko paistaa huomenna.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tein varjon sydämellesi,
sen päällystin tunteilla rakkauden
Tein liinan kyyneleillesi,
sen vuorasin sametilla, pehmeällä,
etteivät ne valu turhaan,
maahan kovaan,
sillä ovathan ne sinun
Nouse ylös, luo suuntasi ulos,
ei sade sua kastele,
suojaan askeleitasi, luon polun kuivan,
jolla kastu ei sielusi, sydämesi
Ei jäädä voi pilveen yksinäiseen,
alta sen pois lähde
Tuon pilven tumman, mustan,
kajastaa reunalta jo valo auringon
Ihana runo! Täällä muuten jo paistaa aurinko :)
aurinko, pilviä vaan välillä välissä... ;)
Tuumin tässä että joskus väsyttää tuo runoilu.
Kuitenkin on pakko kirjoittaa kun sanat päässä solisee :)Toisinaan kyhään nopeasti,rutiininomaisesti jonkun sepustuksen,jota sitten kadun kun sen ilmoille päästän..toisten luettavaksi.
Mutta kyllä se on niin että tunnetta pitää olla.Runossa pitää olla sanomaa ja sisältöä muuten se ei kovin kauan elä....edes omassa mielessä. :)
Pitäiskö mun harjoittaa tuota itsekritiikkiä hiukkasen... :)
Sinä nyt olet aivan omaa luokkaasi,joten edellä mainitut asiat eivät koske sinua.. :)
runoilija, niin varmaankin välillä väsyttäisi. Mutta olen vain tavallinen tallaaja, niin voi kirjoittaa silloin, kun haluaa... :) Ja silloinhan pahin tuomari olen minä itse...
Ehkäpä pakonomaisuus, jos raa'asti sanotaan, tappaa ne piilevät tunteet, jotka pienellä herkistelyllä tulisivat kirjoitukseen? Jossain välissä minullakin oli pieni pakon tunne saada runoja ulos, mutta onneksi jäivät kehittelyasteelle... :)
Joskus saa hyviä tunnelmia, tunteita ja sanomaa, ja toisinaan taas ei ehkä niin tyydyttävää tekstiä, ihan samanlaista se on meillä jokaisella?
En minäkään hirveitä aikoja runoihin käytä, pieniä muokkauksia sinne tänne ja ulos... :)
Pieni itsekritiikki ei ole koskaan pahasta, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Tämähän on kuitenkin itsensä ilmaisua, ei näille runoille mitään standardia ole... ;)
Omaa luokkaa, hmmmm.... Parasta A- luokkaa tai huonointa Ö- luokkaa, tuon voi ottaa miten vain... ;) Sanotaan mielummin niin, että yksi muiden samaa harrastavien joukossa.
Toivottavasti saat sen väsymyksen pois, huokaile välillä ja eikun syö... eikun runoilemaan... :) Niitä pieniä pläjäytyksiä on ollut mukava lueskella. :)
Minusta on hyvä välillä kokeilla miltä tuntuisi jos tätä oikein ammatikseen tekisi.Pakko olisi puurtaa vaikka ei yhtään huvittais.
Onneksi se taitaa olla aika kaukana ..se haave :)
Tarpeen on kokeila myös eri tyylejä.Löytää sitten sen itselleen sopivan.
Sen luontevimman tavan ilmaista itseään.
Täytyy tosiaan muistaa ettei tämä palsta ole siksi että pieni runoilija teilattaisiin heti ja ilman armoa sysättäisiin sylkykuppiin :)
Tässä on kiva huomata että meitä on monia ja taas monia samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia ihmisiä.Jokainen taaplaa tyylillään ja suotakoon se meille :)
Jos tätä sopivalla tahdilla tekisi, niin mikä ettei... :) Mikäs siinä, paperille vaan ja kustantajalle... ;)
Juuri niin, eri tyylien haku on ehdottoman hyvä kehittyäkseen, joku tyyli voi aluksi tuntua hyvältä, mutta sitten alkaa tökkimään. Kokonaan tyylin vaihto tulee silloin varmaankin mieleen.
Tämä palsta on hyvä paikka tuoda julki näitä mietelmiään, ei ole pakko mitään itsestään tuoda julki, eli uskaltaa kävellä kadulla, vaikkei aina ihan onnistukaan... :)
Eli vanha viisaus: Antaa kaikkien kukkien kukkia... ;)
Heh heh..meinaat että se joka mokaa sille anteeksi annetaan eikä olla huomaavinaankaan.
Joo.
Tosihyvä juttu että täällä sitä saa kirjuutella sydämensä halusta,vähän niinkuin karaokea kirjallisesti tai siis lyyrisesti..äsh.ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Ja kyllä kiitos minä kukin ;)
Tai enemmin ei olla huomaavinaankaan... :)
Ehkä pääsin jotenkin kiinni naisen logiikkaasi, kai... ;) Peras sanoa, että juu, juu, ymmärretään... ;)
Äläkä vaan lakastu... :)
Tuntuu hyvältä lueskella sun runojas.
Ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä,jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään.
Koska otetaan uusiksi?
Kun vaan ehtii... :)
Kyllä tässä jossain välissä ehtii, mutten osaa mitään lupailla... :(
Siihen asti: runoilemisiin... :)
Kiitos kommentista !
tämmöstä tuli mieleen.
Rakas,päiviä muutamia
sumussa kuljin.
En oikein ymmärtänyt
että kaikki kaunis
loppunut väliltämme on.
Sellaista ihanuutta,
yhteenkuuluvuutta.
Tulemmeko tahoillamme
koskaan kokemaan.