Moi! olen ehkä katkera,mutta olen huomannut sen että kun ihminen sairastuu johonkin vähän vakavampaan sairauteen niin kaikki ns.ystävät katoaa.minäkin olen elämäni aikana tuntenut paljon ihmisiä ja pitänyt heitä ystävinäni,mutta hädän hetkellä ei ole ketään tukemassa ja auttamassa.asun mieheni kanssa kahdestaan ja hänen työnsä takia joudun olemaan paljon yksin,tosin ei hänelläkään ole ystäviä.mutta onhan tässä yksi hyvä puoli,näin kesäisin ei tarvitse järkätä mitään grillijuhlia kavereille voi grillailla ihan kahdestaan.
ystävät
mää vaan
3200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Sain itse tietää omasta kroonisesta sairaudestani muuan viikko sitten. Ensin itkin yhden päivän raskaasti, kävin todella pohjasuossa parin viikon ajan. Pikkuhiljaa vain on hyväksyttävä tämä tosiasia, en onneksi kuole siihen, mutta tämän sairauden kanssa on nyt vain elettävä. Toivon, että löydät miehestäsi tukea matkallasi. Mutta toivon, että löydät myös ystävän, joka jaksaa kuunnella sinua. Toivottavasti myös muistamme, ettei toiset jaksa aina kuunnella vaivoistamme. Kuljetaan kuule nokka pystyssä tuulta päin, ei anneta tämän masentaa meitä! Kesä tulee ja mieli lepää, joohan:)
.. Itsekkin sain kuulla muutama kuukausi takaperin jotain sellaista, mitä en olisi uskonut minulle tapahtuvan vielä tällä iällä.
Ja olen huomannut myös saman asian, kaikki tuttavisttani eivät tiedä miten uutiseen olisi pitänyt suhtautua.
Todelliset ystäväni ovat kuitenkin olleet tukenani, ja siitä heitä tahdonkin kiittää.
Ja mieheni..en voi edes sanoin kuvata kuinka kiitollinen hänelle olen kaikesta.
Ehkä kaikki on kuitenkin niin kuin on tarkoitettu, jyvät erottuvat akanoista.
Älä anna itsellesi mahdollisuutta masentua, vaan elä täyttä elämää niin kauan kuin se on mahdollista.
Itse yritän elää mahdollisimman täysipainoista ja rikasta elämää. Sillä koskaan ei tiedä koska mahdollisuus mennä ja olla juuri niin kuin tahtoo on kadotettu.
Lainatakseni erästä lempi kappalettani...
Maailmalle jää joskus toiseksi, mutta sateen jälkeen sää käy aurinkoiseksi...
Älä siitä huoli,näinhän täällä käy.
Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy.
Tuuli ajan mittaan pilvet valjastaa.
Ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa.
-Eppu Normaali-, Näinhän täällä käy
Ystävättäreni lapsi sairastui vakavasti pari vuotta sitten ja hän kertoi, kuinka useimmat ihmiset, joita hän oli pitänyt ystävinään, kaikkosivat. Tulimme siihen tulokseen, että he pelkäsivät! Vakava sairaus pelotti, ei ehkä se, että se olisi tarttunut fyysisesti, mutta se, että olisi joutunut miettimään, miten itse suhtautuisi, jos omassa perheessä kävisi niin. Olisi joutunut kohtaamaan oman neuvottomuutensa ja kyvyttömyytensä lohduttaa toista ihmistä vaikeuksissa. On helpompi torjua vaikea asia välttelemällä.
Nykyään puhutaan melkein joka asian yhteydessä vertaisryhmistä - niistä ei välttämättä löydy sydänystävää, mutta ainakin ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan samanlaisia tilanteita ja tuntemuksia kuin sinä. Itselläni on ollut muunlaisia vaikeuksia viime aikoina elämässä ja se on kyllä auttanut, kun on kuullut muiden tarinoita vastaavista tilanteista ja itsekin on päässyt kertomaan, kuinka pahalta on tuntunut.
Toivottavasti koko kesä ei kulu ilman grilliseuraa!