tunnen itseni idiootiksi ja tyhmäksi ja nolatuksi. Itsetuntoni on saanut aikamoisen kolauksen, tuskin viitsii edes peiliin katsoa.
No näköjään sitä vielä tässäkin iässä kannattaa vaan olla varuillaan. Eikä vastata joka hymyyn ja flirttiin. Eikä ainakaan kannata haaveilla mistään, ainakaan jostain miehestä, kaikkea kanssa. Tekis mieli sanoa jotain oikein ällöttävää, mutten keksi semmosta sanaa joka tätä fiilistä kuvais parhaiten.
Päätin etten ihastu kehenkään, tai jos ihastunkin, niin en ainakaan näytä sitä!piste
No näköjään sitä vielä tässäkin iässä kannattaa vaan olla varuillaan. Eikä vastata joka hymyyn ja flirttiin. Eikä ainakaan kannata haaveilla mistään, ainakaan jostain miehestä, kaikkea kanssa. Tekis mieli sanoa jotain oikein ällöttävää, mutten keksi semmosta sanaa joka tätä fiilistä kuvais parhaiten.
Päätin etten ihastu kehenkään, tai jos ihastunkin, niin en ainakaan näytä sitä!piste
Vastaukset 8
Vanhimmat
sitten tapahtui?
yksinkin,pääsee helpommalla.
Vapaa herrattarena olosta. Ei ole tilivelvollinen kenellekkään. Jos haluaa reissuun niin lähtee. Jos haluaa herkutella hyvällä ruoalla niin ostaa.
Ei tarvitse kuunnella, että ei ole varaa, kun autoon pitää ostaa uudet cd,t Tai peräti uusia koko auto.
Videot on vanhan malliset ja ilman digi teeveetä ei elä.
no en oikein voi kauheen tarkasti kertoa, ettei joku (siis hän)tunnista minua tästä, mutta hän sai minut ihastumaan, yrittämällä oikein kovasti,
sitten kun ymmärsin vihdoin mistä on kyse, olinkin jo mennyttä. siis tautisen ihastunut.Ja todella luulin (eleistä, ilmeistä, puheista,katseista, hymyistä jne jne)että hänkin on ihastunut minuun.
Eihän (?) sellaista VOI tulkita väärin, eihän?
Leijuin jossain "vaalenpunaisessa pilvessä". Ja todella possuksi, vaaleanpunaiseksi, tunsinkin itseni, kun kuulin, että hän olikin mennyt naimisiin. jes. että näin meillä täällä pohjanmaalla päin . .
Onhan näitä samoja kokemuksia jokaisella ettei kannata murtua.
Yli viisikymppinen olen itsekkin ja silti sattuu ja tapahtuu.
Työpaikalla esim. tapaan paljon miehiä ja tehtävieni vuoksi joudun paljon asioimaan heidän kanssaan.Noin kerran pari vuodessa sattuu yhteistyötä tehdessä et ihastuu johonkin ja tunne on molemminpuolinen.Mies voi olla kaksikymppinen tai kuusikymppinen.Olen oppinut pitämään jalat maassa vaikka pää saattaa olla pilvissä.Yhteistyö sujuu hyvin pienen sähköisyyden vallitessa tai paremmin kuin normaalisti.
Sanomme olevamme sielun veljiä .
Olen avoliitossa eikä ole tarvetta mennä pidemmälle kuin pitää pientä flirttiä ja jäädä ystäviksi.
Miesten kanssa saa olla aina varovainen, mutta niin se on varmaan toisinkin päin - maailmassa on aina ihmisiä, jotka ovat valmiita pettämään ja käyttämään hyväkseen jokaista joka heidän flirttailuunsa uskoo.
Ei kannata silti masentua - kunnon ihmisiäkin on vielä kuitenkin olemassa, heitä on vain vaikea löytää.
Luulisin että suurin osa ihmisistä on juuri niitä ihan kunnollisia, joten älä heitä vielä toivoasi.
Annan itseni altistua löydettäväksi. Ceeveeni ja veeseeni kunnossa.
Jos ratkaiset sp- osoitteeni niin lupaan ruveta jahtaamaan :)
Se kantaa nimimerkkiäni kysyvässä muodossa. Tähän piikkiin. Niin jos onnistaa? sano vaan hep! Käyn tarkastamassa :D :D