ihanat opet

Olen itse yläasteen opettaja ja halusin vastata ja kiittää sua siitä, että annat arvoa lapsesi opettajille. Yleensä nettikeskusteluissa vain haukutaan ja kerrotaan kauheita esimerkkejä huonoista opettajista. Siksi kukaan ei tätä keskustelua ehkä olekaan viitsinyt jatkaa:( Meitä on tietysti moneen junaan, mutta suhtaudu avoimin mielin yläasteenkin opettajiin. Yläasteella on se hyvä puoli, että opettajia on monia ja monenlaisia; jos ei yhdestä ole aikuisen malliksi ja tueksi, niin toisesta voi ollakin. Henkilökemiatkin vaikuttavat paljon. Kiitän kollegoiden puolesta kiitoksistasi ja toivon onnea ja menestystä yläasteelle!

meillä esikoisella oli aivan upea ope josta kaikki ja kaikkialla ovat pitäneet. toiselle tuli toisen tyylinen jonka kanssa oltiin välillä erimieltä ja jolla omat omituisuutensa joiden takia jouduttiin vähän juoksemaan, mutta lopulta yhteinen sävel löytyi ja luottavaisena saimme lapsemme aina kouluun kuitenkin lähettää. kolmannelle sitten sattui uusi ope koulussa. ja surkimus! ensin sitä ei vaan hoksannut edellisten kokemusten ja tyylien perusteella kun oli ollut sovittuna että yhteyttä otetaan jos asiaa on.. jälkeenpäin kuullut muilta vanhemmilta ettei kaverilla ammattitaito kovin kehuttava ole ollut muuallakaan.. erityisopella vielä oma avioero niin siinä oli lapsi ihan tuuliajolla, mutta asiaa ruvettiin vasta kotona todella ihmettelemään talvella ja ilman omaa panosta ei varmasti mitään koskaan olisi tapahtunut tai aikaisintaan vappuna.. yhteyttä kotiin ope ei ottanut ja kun oltiin tekemisissä ei mitään viestiä ongelmiatsa tullut, viesteihini vastaamiseen kului aikaa ja koskaanen tiennyt oliko hän ne edes nähnyt/lukenut!

onneksemme tuli paikkakunnan vaihto ja uusi ope oli aivan upea samoin erityisope. yhteys koulun ja kodin välillä toimi ja nopeassa temmossa. asiat alkoivat luistaa ja ideoissa löytyi. todella arvostimme jälleen kohdalle tullutta ammattilaista!

no, kaikki upeat opet tietävät olevansa upeita ja heille se tulee kyllä kerrottua henkilökohtaisestikkin, samoin tuli noille onnettomillekkin! keväällä viimeksi sitten itkettiin open kanssa kimpassa kun luokan vaihto oli edessä. kiintyy se opekin niihin joiden kanssa joutuu enemmän vaivaa näkemään ja lopulta saa onnistua! se taas kun jutellaan toisten vanhempien kanssa on sellaista että harvoinpa niin vuolasta juttelua tulee hyvästä opesta kuin huonommasta, katkeruus ainakin minulla tuota opea kohtaan ei koskaan varmaan lopullisesti katoa niin huonosti hän lastamme kohteli, jopa koulupsykologi ihmetteli kuinka asioiden oli voitu antaa olla edes kevääseen saakka kun oikea aika puuttua olisi ollut jo syyslomien aikaan..

alaluokkien jälkeen on jo yhdentekevämpää millainen ope on. lapsi pärjää jo omillaan huonommankin kanssa, vaikka hyvä tyyppi osaa sytyttää kiinnostukseen sellaiseenkin aiheeseen josta ei muuten ole kiinnostunut!

työelämässä törmäsin jossakin vaiheessa myös entisen upean openi tyttäreen. hän sanoi heti ettei halua kuulla että isä on upea tyyppi ja paras ope! että voi se olla rasite lapsille se ihanakin ope... kaiken huippu tietysti oli että kyseinen isä soitti tyttärelleen ja vastatessani puhelimeen hän heti tunnisti nimen ja kyseli kuulumisia - seurauksena että huokailtiin ihania tuntejaan useamman entisen oppilaan voimalla kuppilassa viikonloppuna ja aikaahan oli kulunut vasta meillä kullakin 19-22 vuotta.. ei hyvä ope ja opetus unohdu!!