Aki Kaurismäen leffa sai justiinsa palkinnon. Hänestä puhutaan nyt suurena ohjaajana. Se on mielestäni yliampuvaa. Eihän ne Akin elokuvat sentään mitään "soodaa" ole, kuten ohjaaja itse on sanonut, mutta ei kyllä mitään aivan mestariteoksiakaan.
Mies vailla menneisyyttä
Aki
10428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä mun mielestä sellanen ohjaaja, joka kuvaa muutakin kuin niin tyypillisesti leffoissa esiintyvää keskiluokkaisuutta, on jo pelkän aiheen perusteella ansainnut tunnustuksen. Humanismi ja ihmisarvo ovat saaneet arvoisensa palkinnon!
No mutta onpas. Enhän väittänytkään Kaurismäen elokuvien olevan arvottomia. Totesin vain, että jos Kaurismäen elokuvia pidetään elokuvataiteellisesti mestarillisina, niin silloin ammutaan yli. Sopiva kysymys kai olisi, että minkä vuoksi Kaurismäellä on arvonsa?
Niin onpas. En ajatellutkaan että pidät Kaurismäen leffoja arvottomina.
Voiko joku määrittää, mikä on mestariteos ja mikä ei? Taide on kautta aikojen ollut linkittynyt yhteiskuntaan. Yhdenlainen näkökulma taiteen arvotukseen on institutionaalinen, jonka perusajatuksen voisi lyhyesti tiivistää, että taide arvotetaan tiettyjen taideinstituutioiden kautta. Ken menestyy, saa palkintoja, pitää näyttelyitä, tulee kehutuksi arvostetuilta tahoilta, on suuri taiteilija. Tämän määritelmän kautta voidaan sanoa, että Kaurismäki on suuri ohjaaja siksi, että arvostettu Cannesin filmifestivaali on hänet sellaiseksi arvottanut.
Mikä tekee jostakin mestariteoksen? Mitkä Kaurismäen elokuvissa ovat niitä tekijöitä, jotka saavat ihmiset ylistämään niitä? Itse pidän Kaurismäen tinkimättömän omalaatuisesta tyylistä ja näkökulmasta.
Mainitsemasi institutionaalinen näkökulma on sikäli erittäin vaarallinen, että monet etevät taiteilijat eivät ole saaneet tunnustusta aikanaan. Sen sijaan aikanaan palkitut ja juhlitut
on saatettu vuosikymmenten tai -satojen saatossa unohtaa.
Mitä aiheeseen muuten tulee, on mielipiteeni edelleen, ettei Aki Kaurismäen elokuvat ole mestariteoksia. Mielipidettäni ei mielestäni ole suurta tarvetta perustella, koska makuasioista voi tunnetusti kiistellä loputtomiin.
Institutionaalista taidenäkemystä on kritisoitu juuri mainitsemastasi syystä. Taiteen arvottaminen ja taiteen arvottamisen valtaan liittyvät kysymykset ovat mielenkiintoisia kuten valta ja sen käyttö ylipäätään.
Makuasiat ovat makuasioita, mitäpä niistä kiistelemään: Kaurismäen elokuvat ovat mestariteoksia.
Mielestäni on Hienoa, että Kaurismäki, suuri elokuvan uudistaja ja ehkäpä puhdistajakin, saa tunnustusta ulkomailla. Itse asiassa Kaurismäen Aristoteelisen puhtauden pyrkimyksiä draamassa osataan arvostaa lähinnä muualla Euroopassa, ei täällä Suomessa. Meille Akin elokuvat ovat vain inhorealismia ja kummia, puhumattomia elokuvia, vaikka ne omalla tavallaan uudistavat elokuvaa ylipäänsä.
Kaurismäen elokuvissa rooli on sillä, mihin kuva ja ääni antaa mahdollisuudet, tarina muodostuu myös katsojan/kuulijan päässä, eikä kaikkea tarvitse alleviivaten selittää. Tarina perustuu siis draamalliseen toimintaan, katsojan yhdistely- ja eläytymiskykyyn, eikä dialogiin. Dialogin vähyys myös lisää sanottujen asioiden painoa ja merkitystä. Tyylin askeetikko, minimalisti tuo kuitenkin väreillä iloittelevalla kuvauksella ja sielukkailla näyttelijöillä iloa ja hurmiota pelkkään realismiin. Aki osoittaa, ettei elokuva tarvitse mitään erikoisefektejä kertoakseen kiehtovan, merkittävän tarinan. Tarina itsessään riittää.
Paljon paremmin Kaurismäki onnistuu uudistuksessa kuin paljon meluttu Dogma... Eli Lars von Trier ja kumppanit. (Vaikka hekin ovat tehneet upeita elokuvia)
Tietenkään sinun ei tarvitse perustella mielipdiettäsi. Toisaalta, miksi edes sitten panit koko ketjun alkuun? Cannesin elokuvafestivaalin raadin taas on tarvinnut perusetella näkemyksensä, heille on vuosikymmenien aikana muodostunut joku käsitys siitä, millaisille elokuville palkinto kannattaa antaa. Kannattaa myös muistaa, että koko kilpailusarjaan pääseminen on jo mieletön homma, maailmassa tehdään tuhansia elokuvia vuosittain, ja ainoastaan 10-20 elokuvalla on mahdollisuus päästä tähän kilpailusarjaan. Siis kaikki siihen sarjaan päässeet olivat jo omalta osaltaan maailman huippua. Se on upea saavutus.
Miksi siis laitoin keskustelun alulle? Jätän moisen kysymyksen omaan arvoonsa. Kuitenkin, jos minulta tivaamalla tivataan perusteluita sille, miksi mielestäni Kaurismäen elokuvat eivät ole mestariteoksia, niin jatkanpa sitten hieman.
Mestariteoksina pidän esim. Sam Peckinpahin parhaita elokuvia, koska niiden kerronnallinen vahvuus on paljon sen yläpuolella, mihin Kaurismäki yltää. En kiistä, etteikö Kaurismäenkin filmeissä olisi hetkensä, mutta vain ne hetkensä, kun taas Peckinpahin parhaat työt ovat vahvoja kokonaisuuksina. Kuka ei tuota kerronnallista vahvuutta erota, on sokea.
Mitä ylipäänsä esteettiseen arvottamiseen ja taiteen määrittelyyn tulee, on kiistelty ainakin Sokrateen ajoista, mikä on kaunista tai taiteellisesti arvokasta. Eikä juuri mihinkään ole edetty. On kyllä olemassa erilaisia taiteenteorioita, mutta yksikään niistä ei ole vailla aukkoja. Se perusteluista.
Ja lopuksi esitän vielä kerran provosoivasti, että Kaurismäen elokuvat ovat mielestäni hieman keskitasoa parempia, eivät mestarillisia tai suuria elokuvia.
Katsopa Aki "Tulitikkutehtaan tyttö" vielä kerran (jos sen nyt ylipäätään olet nähnyt kun niin heppoisia ovat perustelusi) ja tule sitten uudestaan keskustelemaan aiheesta.
Tulitikkutehtaan tytön olen nähnyt varmaan kahteen kertaan, mutta se ei muuta käsitystäni.
Perusteluista sen verran, että itse olet perustellut Kaurismäen elokuvia vähintäänkin yhtä heppoisin perustein(jos senkään vertaa).
Omalta osaltani lopetan keskustelun tähän.