Te jotka ette nyt päässy yliopistoon ootte arvioinu omat taitonne väärin. On ihan SIKA NOLOO lähtee skabaamaan opiskelupaikoista ja häviämään!! Suomessa tarvitaan putkimiehiä ja maanviljelijöitä. Mikä näissä hienoissa ammateissa on vikana?! Nykyään joka taukillakin pitää olla korkeakoulupaikka. Itte opiskelen kolmatta vuotta stadin yo:ssa ja kun kattoo millasta jengii on sisään päässy niin ei voi muuta sanoa kun että huonosti menee!!
Reputtajat on luusereita!
Menkää oikeeseen duuniin
346892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
eikä oo, kattoisit edes vähän näitä amistyyppejä. mut mun mielestä sellaisia ei pitäis ottaa yliopistoon, jotka käy valmennuskurssin. ne on just niitä oikikseen pyrkiviä "kilttejä tyttöjä", joilla ei äly kulje ja jotka vaan opettelee kaikki ulkoa ymmärtämättä niitä just niin kun japanilaiset. just sellaisia joilla ei oo mielipiteitä mistään ja jotka vaan osaa puhua koulusta ja päntätä.
"ne on just niitä oikikseen pyrkiviä "kilttejä tyttöjä", joilla ei äly kulje ja jotka vaan opettelee kaikki ulkoa ymmärtämättä niitä just niin kun japanilaiset"
Se on vaan karu fakta, että ne on ulkoa opeteltava. Mutta se ei tarkota sitä, ettei niitä ymmärrä. Vitun idiootti, kyllä huomaa ettet ole yliopistoon päässyt!
Hah, ihan varmasti opiskelet yliopistossa juu.
Pääsin viime vuonna kolmannella yrittämällä sisään (humanistinen tiedekunta), ja olen oikeastaan tyytyväinen, etten päässyt aikaisemmin, koska sain välisuosina kypsyä henkisesti. Vuoden olen erittäin motivoituneena opiskellut minua kiinnostavaa alaa, ja olen pärjännyt mainiosti. Miksi olisin luopunut unelmasta aikaisemmin ensimmäisen ja toisen yrittämän jälkeen? Tiesin, että minulla on lahjoja alalle, mutta tiukan pääsykoeseulan läpi ei ole helppo päästä, vaikka olisi kuinka lahjakas. Pääsykokeet eivät nimittäin mittaa soveltuvuutta alalle, vaan enemmänkin sisälukutaitoa ja istumalihaksia. "Lahjakkuus" ja "luuserius" nähdään vasta sitten kun opiskellaan ja edetään työelämään. Kuka pärjää opiskeluissa ja kasvaa henkisesti opiskelujensa mukana, ja lopulta löytää paikkansa yhteiskunnassa? Tällä kaikella yritän sanoa, että reputtajat eivät ole luusereita, koska "luuserius" ja "menestyminen" mitataan myöhemmin. Joskin olen sitä mieltä, että "kaikki me ollaan sankareita"... eihän luusereita olekaan.
Eivätköhän ne lahjakkaat, joita todella tarvitaan alalle, pääse heti ensi yrittämällä sisään. Kolmannella kerralla päässeet ovat keskimäärin sitä massaa, joita tarvitaan pitämään tiedekunnan budjetti kasassa. He mitä suurimmalla todennäköisyydellä eivät pysty viemään alaansa eteen päin vaan haluavat vain yliopisto"sivistyksellään" yleistä katu-uskottavuutta. Turha heitä on yliopistossa pitää, olen samaa mieltä, että Suomessa tarvitaan oikeita työntekijöitä.
"Tiesin, että minulla on lahjoja alalle, mutta tiukan pääsykoeseulan läpi ei ole helppo päästä, vaikka olisi kuinka lahjakas. Pääsykokeet eivät nimittäin mittaa soveltuvuutta alalle, vaan enemmänkin sisälukutaitoa ja istumalihaksia."
Kerro sitten, että miten on mahdollista, että semmoiset ihmiset, jotka osaavat kirjan ulkoa eivät pääse sisälle (näitä nimittäin on)?
"Eivätköhän ne lahjakkaat, joita todella tarvitaan alalle, pääse heti ensi yrittämällä sisään."
Taidan uskaltautua periaatteessa olemaan samaa mieltä. Käytännössä tietenkään kaikille aloille ei ole tarpeeksi niitä lahjakkaita, vaan sisään päsee muitakin, ja taas toisinpäin: jonnekin otetaan niin vähän, että lahjakaskin voi jäädä ulkopuolelle.
Tässä keskustelussa näytetään lähtevän siitä, että jos on lahjakas, täytyy päästä yliopistoon ja kaikille lahjakkaille on löydyttävä opiskelupaikka. Tämä on tyypillistä piiloelitististä ajattelua, ja johtaa siihen, että lahjakkaat todella ryhtyvät hakeutumaan yliopistoon. Kaikille "lahjakkaille" ei kuitenkaan riitä opiskelupaikkaa. Eikö lahjakkuudelle olisi käyttöä myös "duunari"alalla? Nykyään kädentaitoja hyvin osaava mestari on harvinaisuus, idioottimainen yliopisto-opiskelija melkein normi.
"Eivätköhän ne lahjakkaat, joita todella tarvitaan alalle, pääse heti ensi yrittämällä sisään."
Todennäköisesti puhumme eri aloista, koska humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä puolella keskimääräinen aloitusikä on 23 vuotta. Näillä aloilla lahjakkuus kasvaa elämänkokemusken ja sivistyksen mukaan, joten monenkin yrittämän jälkeen sisäänpässevä voi olla lahjakas. Teknisellä ja kaupallisella puolella lahjakkaat tosiaakin pääsevät yleensä ensi yrityksellä. Mitä tuolla lahjakkuudella tarkoitetaan? Ovatko vain nerot (alan huippututkijoiksi päätyvät) lahjakkaita? Pääsykokeet varsinkin humanistisella puolella kertovat hyvin vähän kuinka henkilö istuu työelämään.
"Kolmannella kerralla päässeet ovat keskimäärin sitä massaa, joita tarvitaan pitämään tiedekunnan budjetti kasassa. He mitä suurimmalla todennäköisyydellä eivät pysty viemään alaansa eteen päin vaan haluavat vain yliopisto"sivistyksellään" yleistä katu-uskottavuutta. Turha heitä on yliopistossa pitää, olen samaa mieltä, että Suomessa tarvitaan oikeita työntekijöitä."
En ainakaan humanistisella puolella ole törmännyt tälläisiin, jotka hakevat katu-uskottavuutta. Ehkä niitä on teknisillä ja kaupallisilla aloilla. Humanistit opiskelevat ensisijaisesti sitä mikä kiinnostaa ja kasvattavat opiskelemalla henkistä pääomaansa.
Ja vielä pääsykoesysteemistä. Minulla ei kahdella ensimmäisellä yrittämällä ollut mahdollisuutta lukea kunnolla, koska tein ensimmäisen yrittämän aikaan töitä ja suoritin vielä viimeisiä lukiokursseja. Toisen yrittämään valmistatumisen aikaan olin armeijassa (siellä ei voi syventyä), ja vasta kolmennella kerralla sain pyhitettyä edes kuukauden lukulomaa. Aloistusviestin kirjoittaja ja myös sinä unohdatte, että kaikilla ei ole aikaa lukea ja valmistautua kunnolla - pyhittää aikaa valmennuskursseille ja lukulomalle. Alalle pääsy on joskus myös tuurista kiinni, varsinkin kun alle 10 prosenttia hakijoista pääsee sisään, kuten minun tilanteessa.
"Kerro sitten, että miten on mahdollista, että semmoiset ihmiset, jotka osaavat kirjan ulkoa eivät pääse sisälle (näitä nimittäin on)?"
Kirjan ulkoaopetteleminen on äärimmäisen huonoa valmentautumista, koska tietoa pitää osata myös soveltaa. Hyviä istumalihaksia ja sisälukutaitoa tarvitaan silti, mutta ne taidot eivät poissulje myös soveltamistaitoa, eli sitä että ymmärtää kirjan sisällön. Käytännössä tarkoitin noilla istumalihaksilla ja sisälukutaidolla motivaatiota tarttua kirjaan ja sitä, että on mahdollisuus pyhittää aikaa lukemiseen (ei ole töitä jne.)
"Taidan uskaltautua periaatteessa olemaan samaa mieltä. Käytännössä tietenkään kaikille aloille ei ole tarpeeksi niitä lahjakkaita, vaan sisään päsee muitakin, ja taas toisinpäin: jonnekin otetaan niin vähän, että lahjakaskin voi jäädä ulkopuolelle."
Lahjakas tosiaankin voi jäädä ulkopuolelle, jos hakijoita on valtavasti, ja silloin sisäänpääsy on vähän tuuristakin kiinni (esim. viestintätieteissä). Minusta te unohdatte tässä myös sen, että parin välivuoden aikana saattaa kasvaa henkisesti niin paljon, että soveltuu alalle paremmin (=lahjakkuus kasvaa). Lähinnä tarkoitan humanistisia tieteitä, joita ymmärtää sitä paremmin mitä kokeneempi ja viisampi on. Matemaattinen lahjakkuus puolestaan on usein myötäsyntyistä, ja teknisillä aloilla lahjakkaat usein pääsevätkin ensi yrittämällä, joten taidamme tarkoittaa tässä vain eri aloja, muuten olemme todennäköisesti samaa mieltä.
"Tässä keskustelussa näytetään lähtevän siitä, että jos on lahjakas, täytyy päästä yliopistoon ja kaikille lahjakkaille on löydyttävä opiskelupaikka. Tämä on tyypillistä piiloelitististä ajattelua, ja johtaa siihen, että lahjakkaat todella ryhtyvät hakeutumaan yliopistoon. Kaikille "lahjakkaille" ei kuitenkaan riitä opiskelupaikkaa. Eikö lahjakkuudelle olisi käyttöä myös "duunari"alalla? Nykyään kädentaitoja hyvin osaava mestari on harvinaisuus, idioottimainen yliopisto-opiskelija melkein normi. "
Tämä kirjoituksen voin kyllä allekirjoittaa. Joskin olet ehkä tulkinnut esimerkiksi jotain viestejäni väärin. Arvostan kädentaitoja ja käytännöllistä lahjakkuutta todella paljon, koska olen lähtöisin maalta, jossa suurin osa ikäluokasta päätyy vieläkin käytännön töihin, joten olin siellä vähemmistössä. Lahjakkus on nimittäin aina lahjakkuutta oli sen minkälaista tahansa. Se, että minulle on siunaantunut henkistä lahjakkuutta, mutta tuskin yhtään käytännönlahjakkuutta, ei tarkoita että halveksisin niitä, joilla ei ole samanlaista lahjakkuutta. Minkä takia hakeutuisin putkimieheksi, jos en tunne työkaluja ja hyvä, että osaan lampun vaihtaa? Uskon, että moni yliopistoon hakeva ajattelee näin. Joukkoon tosin mahtuu niitä hakevat yliopistoon katu-uskottavuuden takia, vaikka heillä ei olisi mitään annettavaa akateemiselle maailmalle tai edes motivaatiota opiskelemaansa alaan. Toivottavasti he ovat vähemmistössä.
Kauppakorkeaan pääsee nimittäin sisään keskimäärin 22-23-vuotiaana. Teknillisen puolesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta sinne voi päästä suoraan papereilla...eli eiköhän sekin kerro jotain...
Ensimmäisellä kerralla sisään päässyt voi olla lahjakas...tai sitten ei. Ainakin osalla aloista merkkaa myös yo-todistuksen arvosanat. Jos arvosanat ovat hyvät ei kokeesta tarvitse saada niin paljoa pisteitä = ei tarvitse ymmärtää varsinaisesta alasta paljoakaan.
Suomessa tunnutaan aivan liian usein lähtevän siitä, että jos on huippuosaaja yhdellä alalla, se on pois muusta. Tämä on aivan väärin ja erittäin kapeakatseinen näkökulma. Jos on lahjakas, on lahjakas oli ala melkein mikä hyvänsä. Huippumuusikoista tulisi varmasti aivan loistavia fysiikan tutkijoita. Ylioppilasarvosanat antavat paljon paremman kuvan opintomenestyksestä yliopistossa kuin suppean alan pääsykokeet. Kirjoituksissa kun on hallittava samaan aikaan valtava tietomäärä usealta eri alalta ja vielä osattava soveltaa sitä.
Olen samaa mieltä siitä, että humanistisilla aloilla "lahjakkuus" tosiaan kasvaa iän myötä. Silti seula pitäisi mielestäni pystyä järjestämään heti lukio-opintojen jälkeen ja niin, että kaikki pyrkijät olisivat suunnilleen saman ikäisiä. Henkisen kypsyyden arviointi siinä iässä antaa varmasti aivan riittävästi osviittaa opintomenestykseen yliopistossa ja sen jälkeiseen aikaan työelämässä (toki typeryksiäkin voi silloin päästä sisään, mutta jos systeemin pitäisi olla aukoton ennen kuin se otetaan käyttöön, voisi yliopistommekin lakkauttaa saman tien).
Jos ei ole aikaa lukea, sitä on otettava vaikka mistä. Uskon, että kolme kuukautta heti kirjoitusten jälkeen pystyy kuka tahansa järjestämään vapaaksi, jos ei muuten niin KELA:lta apuja.
Tuntuu siltä, että katu-uskottavuuden (ja korkean palkan) tavoittelua esiintyy eniten oikiksessa, kauppiksessa ja TKK:lla.
Ei paljoa ylioppilas kirjoitukset auta. Olen kielellisesti erittäin heikko mutta nytten ne näytävät olevan pääroolissa kirjoituksissa jos kirjoittaa vain pakolliset niin niista 1/2 on kieliä niinkuin varmaan hyvin tiedätte Englenti ja Ruotsi. Lukion päättötodistuksen perusteella pitäis ottaa myös yliopistoihin porukkaa eikä vain ammattikorkeeseen. Päättötodistuksessani oli numeroina 8:ja,9:jä,10:jä paitsi kaksi vitosta ruotsi ja Englanti. Keskiarvo 8.4.(Kielet laski älyttömästi) Mutta ei mitään haaveita että yhdistetyn ylppäri todistuksen ja pääsykokeen perustella kauppatieteelliseen tai muualle pääsis. Sitä vaan pitää puurtaa ja toivoa jos pelkän pääsykokeen perusteella sinne otettaisiin. Eli mielestäni itselläni on kuitenkin lukio mennyt hyvin. Kielellisesti heikkoja mutta muuten lahjakkaita siis syrjitään. Onhan reali uudistus tulossa, mutta ei se tähän hätään yhtään auta.
Jos perusargumentointisi on tuolla tasolla, sinun puolestasi minä ainakin olen nolona. Se, että ihminen ei syystä tai toisesta pääse yliopistoon ei ole lainkaan noloa. Nykyinen pääsykoejärjestelmä suosii niitä, joilla on _varaa_ pitää monesti puolisenkin vuotta vapaata kaikesta vain lukemiseen keskittyneenä ja mielellään _varaa_ käydä pääsykoekurssi.
Jos pääsykoejärjestelmä muutettaisiin sellaiseksi, ettei ennakkomateriaalia olisi, järjestelmä olisi huomattavasti tasapuolisempi. Psygologiset ja päättelykykyä mittaavat testit soveltuisivat hyvin monelle alalle, esimerkkeinä kauppa- ja oikeustiede.
Ihmetyttää tuo ainainen napina siitä että "kenellä on varaa pitää vapaata ja lukea ennen pääsykoetta.."
Itse tein töitä koko kevään, pahimmillaan yli 12tunnin päiviä. Hoidin kodin ja perheen. Ja SILTI sain luettua pääsykokeisiin..Ja kas kas, pääsin sisään.
Ei siihen yliopistoon sisäänpääsyyn tarvita välttämättä mitään ihmeellisiä ja kummallisia valmennuskursseja ja vuoden/puolen vuoden pänttäämistä.
Tai mistäpä minä tiedän. Tuli vaan tuossa mieleen kun näitä teidän juttujanne tässä lueskelee.
Mitä pääsit lukemaan yliopistoon? Tuskin esim. lääkikseen tai oikikseen sillä juuri eilen luin lehdestä, että KAIKKI näille aloille Helsinkiin päässeet olivat käyneet valmennuskurssin. Että ei se välttämättä aina niinkään mene, että "luen bussissa matkalla töihin ja ruokatunnilla". Ei kaikkiin paikkoihin pääse niin helposti sisään.
aivan.
Totta!! valmennuskurssit ovat vain lahjattomia varten.
Pääsin kauppakorkeaan, luin koulun ohella (olin AMK:ssa vuoden) ja koulun päätyttyä jatkoin kesätöihin ja luin sitten siinä samalla. Hakemaani yliopistoon pääsi sisään 13 prosenttia hakijoista...Silleen.
"Itte opiskelen kolmatta vuotta stadin yo:ssa"
No sitten sinun pitäisi ainakin tietää, että yo tarkoittaa lyhenteenä ylioppilasta ja stadissa yliopiston lyhenne on HY
Mars hus tuunaamaan sitä Datsunia amis =D
Toivottavasti tuo oli huono läppä, ja että et ole oikeasti noin röhmy.
Itse olen filosofian maisteri ja päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelman (28-vuotiaana) - hakea oikikseen. Pääsin eka yrittämällä, ja nyt häämöttää toinen yliopistotutkinto. Vaikka toista tutkintoa olen menossa tekemään, niin en ole kertakaan ajatellut pääsykokeissa epäonnistuneita luusereina. Kilpailu on kovaa nykyaikana ja se tiputtaa osan pois, mutta aina tulee uusia vuosia jolloin voi yrittää.
Ihmisillä on unelmia, ja siihen ihmisillä on oikeus kenenkään vaahtoamatta noin. Tiedän monen fiksun tyypin jotka jäi rannalle, mutta se ei tarkoita sitä etteikö he sopisi kyseiseen ammattiin. Hyvä ystäväni, olkoon nyt herra X, haki oikikseen 33 vuotiaana(pääsi sisään 4 yrittämällä) - nyt hän vetää omaa lakiasiantoimistoa jossa työskentelee 11 juristia. Kutsutko häntä luuseriksi? Olisiko hänestä sittenkin pitänyt tulla mekaanikko?
Ei, en usko - hän on loistava juristi (vaikka pääsi vasta 4:llä kerralla) ja hän toteuttaa parhaillan unelmaa.
Sinulle toivotan aikuiseksi kasvamista ja siinä ohessa opiskeluintoa. ;o)
Noi neljännellä kerralla pääsijät on just niitä hannuhanhia joitten ei kuuluiskaan opiskella yliopistossa jotka vaan vie opiskelu paikkoja nuoremmilta. Sun mielestä on hienoo että kaverillas on 11 juristia duunissa. Nii että luvuillahan sitä menestystä mitataan!! Jos sinne oikikseen olis päässy sun kaverin tilalta joku fiksumpi tyyppi ekalla kerralla niin olis voinu vaikka päästä vielä suurempiin saavutuksiin nii esim. vääntään EU direktiivejä oikeuden mukaisempaan muotoon.. eikä vaan ajaan omia etujaan ja tienaan rahaa niin kun luuserit tekee. (Sorry ei ollu tarkotus mollata sun frendii mut ittepä sen vedit tähän mukaan!!) Joo unelmii voi olla. voihan sitä haluta olla vaikka Venäjän presidentti!! niillä ei oo mitään tekemistä tän kanssa. Se on vaan jengille joku helvetin pakko mielle päästä sinne yliopistoon.
sä olet hassu..=)
höppänää..:)
Muistahan, että kieliopinnot ovat pakolliset =)
...itse huomasit sitten olevasi lahjakas ja sopivasi paremmin yliopistoon kuin ns. duunariksi? Ja jos et itse olisi päässyt eka kerralla sisään, niin mihin ammattiin olisit sitten päätynyt? Vai oletko lahjakas kaikessa, niin että sulle sopii sekä pänttäminen että duunaaminen?
Omasta mielestäni pääsykokeet ovat tuuripeliä! Sitä paitsi esim. lääkiksessä pääsykokeella ja opiskelulla ei ole YHTÄÄN mitään tekemistä toistensa kanssa. Eli pointti on se, että vaikka sattuisit lahjakkaana pääsemään sisään, niin käytännössä et välttämättä ole yhtä lahjakas opiskelija. Mielestäni on aivan turhaa väittää, että pääsykokeessa reputtaneen on luusereita. Mielestäni luusereita ovat ne, jotka eivät epäonnistumisen jälkeen uskalla yrittää uudestaan. Ja ne jotka eivät uskalla myöntää, että elämässä voi joskus epäonnistua.
Entäs jos on ollut niin laiska, ettei ekalla/tokalla kerralla ole huvittanut lukea? Tai sitten ei ole saanut järjestettyä aikaa lukulomaa/ valmennuskursseja varten? Lukion loppuhässäkät, kesätyöt/hanttihommat ja armeija - siinäpä päänvaivaa kerrakseen. Sanoisin, että luusereita ovat ne, jotka luopuvat unelmistaan, vaikka tietäisivät pystyvänsä läpäisemään pääsykokeen kovan työn tuloksena. Tietysti vikaa voi olla siinä vaiheessa hakijassa, jos ei viidennellä yrittämällä pääse sisään. Ehkä ala on väärä, tai hakijan päässä jotain vikaa (hakeminen vain pakkomielle?)... ken tietää?
Kun munaa on nähtävästi kovasti aukoa päätä netissä ni löytyy varmasti myös kohdata kohteet???Eikö vain, vai onko nukkuma-aika???Putkimiehiä ja maanviljelijöitä, taitaa isukki tai sanoisko isäpuoli olla duunari tervemenoa joukkoon saatanan vannabe kusipää.Sisään 1. kerralla nimimerkille, taisit viettää koko lukion kirjojen ääressä ja neitsyys menee joskus parin vuoden päästä muullekkin ku sille rumalle akalle joka sun vieressä vannoo sua rakastavan?!?!
Millähän perusteella ihmisistä tulee huonompia jos perheeseen kuuluu isäpuoli eikä oikea isä.
pääasia, että itseä kiinnostaa kyseinen lukuaine? Ja sitä paitsi ensivaikutelma ihmisestä saattaa hyvin usein pettää... Kyllä jokaisen täytyy olla edes jotenkin 'taitava', jos pääsee YLIOPISTOON.
Tämän keskustelun aloittajan perusteella moni meistä yliopistoon pyrkijöistä on tyhmiä. Kai mäkin sit, vasta kolmannella pääsin.=) Ja en muuten häpeä myöntää sitä. Häpeä niille, jotka luovuttavat toisenkin epäonnistumisen jälkeen.
On myös aloja, joihin ei mennä pelkästään papereilla ja sillä kuinka paljon on lukenut. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät ensimmäisellä kerralla olisi edes valmiita lähtemään opiskelemaan. Joidenkin pitää yksinkertaisesi kasvaa muutama vuosi ennen kuin ovat valmiita ja asenne opiskeluun on oikea. Ja ehkä sinunkin olisi syytä hieman tarkastella itseäsi, mikäli tosiaan ajattelet noin.