Mulla on tällainen tilanne: kihlattuni kanssa olemme jo pitkään miettineet lapsen tekoa. Nyt päätimme, että nyt voimme aloittaa yrittämisen ja ekan kerran jo yritettiinkin (menkat tuli kuitenkin ja nyt masentaa...). Aikaisemmin kihlattuni on ollut sitä mieltä, että joskus sitten myöhemmin lapsia, mutta nyt kun hänkin haluaa, niin minä vasta nyt ymmärsin kuinka paljon haluankin jo lapsen.
Lapsi pyörii koko ajan mielessä ja odotan vain, että menkat loppuisi ja voisimme taas yrittää. Mutta ajatuksissa on myös koko ajan pelko siitä, että entä jos emme voikaan saada lapsia? Tai entä jos joudumme yrittämäään monta vuotta?
Ovatko muut olleet heti masentuneita ekan yrittämisen jälkeen kun menkat ovatkin alkaneet?
Onko muita samassa tilanteessa olevia (eli ihan ensimmäisiä yrittämisiä) ja saman ikäisiä (23 v.)"yrittäjiä"? Kertokaa teidän ajatuksista ja tunteista.
Vielä en ole kenellekään kaverille/perheelleni uskaltanut kertoa, että yritämme lasta. Pelkään asiasta etukäteen puhumisen tuovan huonoa onnea...
Olisi kiva vaihdella ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Lapsi pyörii koko ajan mielessä ja odotan vain, että menkat loppuisi ja voisimme taas yrittää. Mutta ajatuksissa on myös koko ajan pelko siitä, että entä jos emme voikaan saada lapsia? Tai entä jos joudumme yrittämäään monta vuotta?
Ovatko muut olleet heti masentuneita ekan yrittämisen jälkeen kun menkat ovatkin alkaneet?
Onko muita samassa tilanteessa olevia (eli ihan ensimmäisiä yrittämisiä) ja saman ikäisiä (23 v.)"yrittäjiä"? Kertokaa teidän ajatuksista ja tunteista.
Vielä en ole kenellekään kaverille/perheelleni uskaltanut kertoa, että yritämme lasta. Pelkään asiasta etukäteen puhumisen tuovan huonoa onnea...
Olisi kiva vaihdella ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heissan.
Täällä myös äidiksi pian toivova... Meillä on menossa nyt 3yrityskierto ja kyllähän se on aina pettymys ollut kun onkin sit menkat alkaneet. Ensimmäisen kerran kun menkat sitten tulivat oli pettymys kaikkein pahin, kerta kerralta pettymyksen tunne hieman laskenut. Jotenkin sitä vaan oli niin siinä uskossa, että kyllä se meillä kerralla tärppää... Mutta lasta edelleen toivotaan ja kovasti! :)
Ja samoja ajatuksia tuon lapsettomuuden suhteen on ollut mullakin aina välillä. Ja olen jopa huomannut joskus jotain oireita mitkä kertoo jostain lapsettomuuteen vaikuttavasta sairaudesta tms... vaikka tuskinpa tässä vielä kannattaa tollasia juttuja pohtia. Ja pidemmän päälle ei kyllä kannatakaan, sehän vain aiheuttaa stressiä!
Mulla meni monta kk ennekuin "uskalsin" mainita koko vauvakuumeestani miehelleni, vauvakuumeesta tässä on kärsitty jo joulusta lähtien... :) Meillä oli mieheni kanssa tarkoitus, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta lapsia, mutta tässä sitä nyt ollaan... :) se naimisiin meno taitaa nyt siirtyä ainakin vuodella. Sukulaiset ja kaverit niitä ensi kesälle odotteleevat kyllä... :) mutta eipähän ainakaan "paljastu" tää vauva projekti kun kaikki odottavat niitä häitä! yhdelle kaverilleni olen asiasta sanonut, mukava saada joskus jollekin puhua ja purkaa sydäntä, ja säästäähän se vähän tuota miestäkin näiltä vauva jutuilta... ;)
Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia enemmänkin, niin laita vaikka maili-osote tänne tai jotain... ja niin olen muuten 24v, joten aika samoja ikiäkin. :)
Heipsan,
Olen 6-vuotiaan pojan äiti ja itselläni on ollut vauva kuume jo kymmenisen vuotta *kroonisena varmaan ;)*, (niin tosiaan olen 28.v) joka aina tietyin hetkin tulee voimakkaampana.. Olen eronnut poikani isästä, mutta tällä hetkellä kuitenkin asumme yhdessä nykyisen avopuolisoni kanssa.
Toivoisin tietenkin kovasti, että saisimme yhteisenkin lapsen :) Sekään ei ole niin sanottu.. Ehkäisyä emme ole käyttäneet 2-3 kk, mutta sellaista hurjaa yrittelyä, kuten päivien laskemista tai muuta ei ole ollut... Silti ei ole vielä napannut.. No, ainakin tupakanpolton olen nyt lopettanut ja toivon todella että se auttaa.. Niin jos poltat, niin ehdottomasti kannattaa lopettaa! Itse olin polttamatta koko raskaaksi yrittämisen, raskausajan ja imetysajan... mutta tyhmänä aloitin uudelleen :( No nyt olen ylpeänä ollut yli kk:n polttamatta :)!
Tuo että kun menkat alkavatkin.. tietenkin se masentaa, se on ihan luonnollista, mutta ei kannata kamalasti stressata ja miettiä sitä vauvaa kokoajan. Tiedän kyllä että se on aika mahdotonta olla miettimättä :(, mutta yritä ainakin saada muuta mietittävää ja rentoudu, kyllä se sieltä putkahtaa :) Pidän teille peukkuja pystyssä :D!!
Joo mullakin sama tilanne oon 24v ja ollaan yritetty lasta nyt pari kertaa, mut viel ei oo tärpänny. Tosihan se on et vaik kuin yrittää muuta ajatella eikä tressata asialla niin silti sitä ajattelee et voi tulisinpa raskaaksi ja sillain.Ja mukava tietää et täällä on tosiaan muitakin ihan samanlaisessa tilanteessa olevia. Tsemppiä meille kaikille että tärppää!!
Itse olen 22 (mies 23) ja ekaa lasta ollaan yrittämässä saada alulle. Eka kierto menossa ja ens viikon alussa pitäis laskennan mukaan olla ovis joten viikonloppuna päästään alottelemaan. Sitten odotellaan jännityksellä loppukuuta että tärppäskö vaiko ei. Pettymys tulee olemaan melkonen jos menkat alkaa.
Viime kierron aikana yritettiin yhen kerran mutta heti seuraavana päivänä alko menkat. Pettymys oli suuri vaikka tiesinkin että myöhässä edes kokeillaan :)
Yritän koko ajan olla miettimättä asiaa liian paljon mutta töissä ajatukset liikkuu ainoastaan vauvoissa eikä tilannetta auta se että mun työkaveri on jäämässä äitiyslomalle loka-marraskuun vaiheessa.
Mutta tsemppiä teille kaikille yrittäjille ja kyllä se vielä joku päivä tärppää!!
Itselläni on ollut myös pitkään toiveissa vauva, mutta mies on vielä empinyt.. Nyt kuitenkin päätettiin että talven pitkällä kaukomatkalla jätetään ehkäisyt ja sitten ei muuta kun peukut ylös!!!
Mulle on ihan samanlaisia ajatuksia ja pelottaakin, kun on tullut siirrettyä tuota ajankohtaa tuonne talvelle käytännön syistä, vaikka ei niin saisi ajatella. Niin sitä kuitenkin yrittää sovittaa kaikkea yhteen opinnot/työt ja siksi vähän taktikoida tuon vauvan saannin kanssa.. pelottaa jos ei onnistukaan!
olen 25v ja mieheni 27v