Mitä pitäis sanoa

Esitä niin kylmää kuin voit, niin kuin sua vähät kiinnostais jonkun säälittävän tyypin mielipiteet, tee se sille selväksi. Elekieli on yleensä paljon tehokkaampaa kuin sanat. Katso sitä arvioivasti päästä jalkoihin, sellainen halveksiva ilme naamalla, ja käännä sitten katse pois ja ole niin kuin sitä jätkää ei oliskaan. Jos se moikkaa sulle, niin taivutat vaan vähän päätä nyökätäkses ja etkä sitten hymyile vahingossakaan. Tee sille selväksi, että se jätkä on sulle pelkkää ilmaa! Kun ei reagoi mitenkään tuollaisiin kiusaamisyrityksiin, eikä näytä että se tuntuis kurjalta tai suututtais, niin jättää sitkeinkin jätkä sut viimein rauhaan. Kokemusta on.

Olen menossa luokalle 7 .Mua on kiusattu 3-6 luokilla, eli kokemusta on. En voi antaa anteeks niille, jotka haukkuivat mua silloin. Ei ollut kivaa kun olin luokan hiljaisin tyttö ja punastuin todella helposti ja kaikki pitivät minua "äidin pikku enkelinä" koska en koskaan haukkunut tai nauranut muille. Sanasodissa olin heikko kuin tyhjäpäinen vauva, koska ongelmana oli se, etten osaa sanoa mitään puolustavaa.
Mutta luokan 6 alussa mä olin niin surkeana, että mun oli pakko purkaa pahaa mieltä johonkin. Löysinkin uuden harrastuksen, missä voin purkaa tunteeni, ja samalla vahvistaa itseäni. Kuudennen luokan lopussa halusin tehdä selväksi, että en ole mikään nössö, ja niin tein:
Jos olin jonkun kaverini kanssa ja kiusaajani kulkee ohi, kaivan esiin pienimmätkin nolaukset, mitä kiusaajilleni on EDES JOSKUS tapahtunut. Sitten vain muistutin kaverilleni niistä ja yhdessä virnuilimme kiusaajalleni ja nauroimme hänen kuullen ja sanoimme hänän nimensä. Esim:
" muistatko, kun LIISAN piti ..... ja sitten .... HAHAHAHAHA! "

Siihen kiusaamiseni loppui. Saas nähä miten yläkoulussa käy...



_____________________________________
En tiedä onko tuo -kiusaajien muistuttaminen omista virheistään- oikea tapa selvitä niistä...

Sano sille että: " Shut the Fuck up ! " Fuck you ! Fucking mother diary FUCK UP !!

Mulla on ihan sama ongelma! luokallani on maailman inhottavinärsyttävinyrjöttävinilkeinröyhkein poika
joka ainaa ärsyttää/haukkuu mua ja kamuja! aina kotona ajattelen, että miten voisin käydä sen kimppuun ja repiä hiukset pois ja kaikki on iloisia (?)

on ikävää. En soisi kenenkään kiusattavan tai tulla kiusatuksi...

Mutta pitääkö aina sanoa jotakin vastaan kiusaajalleen? Entä jos vastaan sanominen ei autakaan, vaan jopa pahentaa asiaa? Itse olen kyllä ollut koulukiusattu koko ala-ja yläasteen aikana, eikä ne ajat olleet mitenkään suopeita tai kivoja. Oikeastaan aika pirullista aikaa, jota ei aina jaksanut. Mutta jaksettava oli, ei ehkä kiusaajien vuoksi, vaan omaksi vuoksi, vanhempien vuoksi, ystävien vuoksi. Piti näyttää kiusaajilleen, että "kyllä mä jaksan ja pärjään." Ja nyt olen helpottunut ja huojentunut että pääsin vaihtamaan koulua, että piinallinen ala-ja yläaste on käyty loppuun. Tuntuu siltä, että mä olin (olen) se voittaja, sillä en luovuttanut kertaakaan, en näyttänyt kyyneleitäni kiusaajilleni. Purin vain hammastani. Oli kyllä vaikeatakin välillä, etteikö itku olisi ollut lähellä. Kerran sain ihanan, kylmän, jäisen jääpallon ohimolleni,ja kyllähän se sattu... Mutta luonnolleni ei käynyt että rupean siinä paikassa itkemään, tai antamaan samalla mitalla takaisin..

Oikeastaan olen surullinen kiusaajien takia. Ja siitä, ettei kukaan uskaltanut, tai halunnut kenties, puuttua koko asiaan, siihen,että kiusaamisen annettiin jatkua. Olisin kai itsekin pystynyt puuttumaan asiaan, mutta en halunnut olla se vasikka, tai juorukello, miten sen nyt haluaa kuvata. Näin kaiketikin ne muutkin ajattelivat. Elikkä,opettajat eivät saaneet tietää mtn kiusaamisestani. Eikä vanhempani. Eikä osittain isosiskonikaan.

Olin kai myös liiankin ujo antamaan takaisin, mutta vaikka olisin ollut kuinkakin rohkea, en olisi voinut antaa samalla mitalla takaisin. Mitä sitten oikein tein? Annoin olla... Mutta myöskin käänsin toisen poskeni ja sanoin,että anti tulla vaan lisää, kun kerran aloitit. Tämä sai kiusaajani hämillään ja lopettikin sen jopa melkein kokonaan...(tämä tapahtui ysi luokalla) Joskus ohimennen saatto haukkua minua erinimillä,mutta en enää välittänyt. Olihan se viimeinen vuosi samassa koulussa!

Anteeksi,taisi tulla liiankin pitkä sepustus.

Mä ymmärrän sun tunteen TOSI hyvin.Joskus saa ite kokea samanlaista.