poikani kaveri on hankkinut shäferin pennun. Nyt 7kk. vanha. Ilonen ja kiltti. Mutta koira vetää aivan mielettömästi eikä tottele ulkona yhtään.(sisällä en tiedä)
Ulkona koiraa käyttää puoli sukua. Siis poika itse, pojan äiti, mummi, isoisä ja joskus jotkut muukin.Minun käsitys on että scäfer on yhden ihmisen koira. (Tietenkään en tarkoita etteikö sitä siis kukaan muu saa viedä ulos) Mietin vaan että kuinka hyväksi koiralle on tämä että koira on niinkuin "suvun yhteinen". Ehkä jollekkin seurakoiralle tämä sopisi mutta mielestäni ei scäferille, ainakaan näin nuorena. Mitä mieltä?
Ulkona koiraa käyttää puoli sukua. Siis poika itse, pojan äiti, mummi, isoisä ja joskus jotkut muukin.Minun käsitys on että scäfer on yhden ihmisen koira. (Tietenkään en tarkoita etteikö sitä siis kukaan muu saa viedä ulos) Mietin vaan että kuinka hyväksi koiralle on tämä että koira on niinkuin "suvun yhteinen". Ehkä jollekkin seurakoiralle tämä sopisi mutta mielestäni ei scäferille, ainakaan näin nuorena. Mitä mieltä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
täysin samanlainen ote ja kasvatustapa, mitä kyllä vahvasti epäilen. Koira kuin koira tarvitsee selkeän johtajan ja kasvatus - koulutusopit tältä pomolta.
Siinä onkin sitten tekemistä; sakemanni, jota kukaan ei ole kouluttanut. Koiran kanssa pärjää varmaan vielä kun on "vasta" 7kk, mutta mites sitten kun on ikää ja massaa enemmän.
Suosittelen nyt vaan sanomaan suoraan, että koiran omistaja kouluttaa koiransa. Kyllähän koiraa voi ulkoiluttaa kuka vaan. Mutta koiralla on yksi pomo!! Ja sakemannin kokoinen koira pitää kouluttaa, muuten on ikävyyksiä tiedossa.
tiedän mistä puhun. En aliarvioi toisten koulutus tapoja, mutta omasta kokemuksestani tiedän, ettei sakamannin kanssa tule toimeen, jos sillä ei ole yhtä isäntää. Ja sen isännän on se peruskoulutus suoritettava.
oli. luulenkin siksi että tämä koira ei ole perillä kuka sen isäntä tai emäntä on.
perheessä kukaan mukaan. Vuosien saatossa olen kaiken laisia tapauksia nähnyt; noin nelikymppinen pariskunta otti ensimmäiseksi koirakseen sakemannin. Kummallakaan ei ole aikaisempaa kokemusta koirista, ei mitään tietoa koulutuksesta eikä yleensä mistään mikä koskee koiria. Sellainen vain piti saada.
No, kaikkihan sen tiesivät kuinka siinä tulee käymään. Koira on nyt nelivuotias ja kuljettaa omistajaa. Mies menee mihin koirakin. Nainen vei koiraa vuoden päivät, kunnes muutaman kerran otti kunnon mahalaskun. Koiralla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja.
Nykyään mies vie koiraa joka kerta autolla johonkin rauhalliseen paikkaan. Ei kai enää uskalla kuljettaa sitä ihmisten ilmoilla.
mahalaskuni kasvattaessani ja kouluttaessani omaa seropi-sakemannia. Hihityttää näin jälkikäteen, kertaakaan ei sattunut koiraan eikä minuun, mitä nyt minun itsetuntooni. Edessä teputti räksyttävä mittel ja koirani syöksähti ja minä mahallaan kuralävessä. Koira pysyi kiinni ja pysyy, mutta vahinkoja on sattunut matkan varrella, joko mahalleen tai peffalleen pyllähdyksiä talven liukkailla. Enää ei syöksytä kuin karkuun pinkaisevien kissojen takia ja olenkin yrittänyt kouluttaa omaa katsettani huomaamaan lymyilevät kissat kuten sienet metsässä aikoinaan, jotta ehdin ottaa komennon ja tilanne pysyy hanskassa.
Alkuun oli totuteltava kutakuinkin kaikkeen: autot, mopot, polkupyörät, lastenvaunut, laiturit, sauvakävelijät, lapset, miehet, meluavat ihmisjoukot, toiset koirat, kissat, siilit, linnut, meri, ahtaat paikat,..Lista tuntuu lopputtomalta, mutta sitä mukaa, kun luottamus koiran ja minun välillä on kehittynyt myös tilanteet ovat helpottuneet. Spk on paras rotu sekarotuisenakin, se on mielipiteeni ollut aina. Koiran kokoinen, viisas, haasteellinen, kuuliainen, uskollinen, hyvähermoinen (jopa tällainen kaltoinen kohdeltu) ja aivan ehdoton ykkönen liikunnalliseen ja aktiiviseen perheeseen.
Täydellisyyttä en taida tavoittaa koskaan, mutta se on hyvä päämäärä.
Olen minäkin talviliukkailla koiran perässä persmäkeä laskenut ja polvillani kontannut ja jos totta puhun, niin olen sen mahalaskunkin tehnyt ja vielä keskellä ihmispaljoutta bussipysäkillä. Oli muuten kansalla hauskaa, piruvieköön.
Mutta minä tarkoitinkin sillä edellisen viestini mahalaskulla sitä, ettei tämä naispolo pystynyt mitenkään hallitsemaan koiraa, vaan sitä mentiin mahanalus täynnä jalkoja niin vietävästi, että nainen suorastaan juoksi sen otuksen perässä. Ja samaa tekee sittemmin myöskin mies. Tässä tapauksessa koiran koulutus ja kasvatus on laiminlyöty totaalisesti, ja sellainen yhdistelmä tuolla pihalla alkaa olla jo melkoisen vaarallinen.