mitä tehdä

Mulla on hyvin pitkälti sama juttu...tai oli ja on..no kai se on pakko selittää...
Nappulana aina leikittiin serkun kanssa ja se aina tahallaan ärsytti mua ja niin siinä vaan useasti kävi että hermostuin ja serkku päätyi huutamaan. Mä sain sellaisen pahan maineen, vaikka en mielestäni ollut. Aina jos joku teki jotain kiellettyä ja/tai hajotti jotain niin heti syytettiin mua ja itsensä puolustamista ei edes sallittu. "se aina valehtelee" oli kommentti jos jotain erehty sanomaan itsensä "pelastamiseksi". Ja mä tarkoitan, että erehty. Nimittäin silloin rangaistus oli hiukkasen kovempi. Nooh..Maine oli ja siitä mihinkään päässyt. Koulussa mua kiusattiin kun olin niin pieni kokoinen, ja sitten kun serkku tuli kouluun (serkku mua 4v nuorempi) niin mua käytiin heti vertailee siihen. Mitä mä sellaselle moni lahjakkuudella voin!! Kaveri vetää yli 9,5 keskiarvoja ja opppii soittamaan kitaraa kuukaudessa niin hyvin että peittoaa mun 3 enoa soitossa miten vaan... Ja ne soittaa hyvin. Nyt sillä on oma bändi ja se suunnitttelee yliopistoon menoa. Sai varmaan 6 ällää, en oo varma eikä pahemmin kiinnostakaan, kun muutin pois kotikaupungistani palttiarallaa 4v sitten. Sanoin vaan siellä, että mä en oo mun serkku. Me ollaan eri ihmisiä ja toinen on pakostakin parempi. Kun te ette näytä hyväksyvän mua sellasena kun olen niin mä häivyn. Ja niin tein. 300 km pohjoiseen lähdin ja ei oo tarttenu enää kuunnella vertailuja.

Joten mä ymmärrän sua. Ja sinuna sanoisin sun vanhemmille, että hyväksykää mut sellasena kuin olen tai...
Mä tein sen liian myöhään jä lähdinkin itseni takia pois. Älä sä tee sitä liian myöhään.

No mä oon lukiossa ja mä vedän koeviikoilla yleensä sitä kutosta-seiskaa-kasia ja joskus huonomminkii ja mun vanhemmat puhuu mulle jotain amista. No en todellakaa oo vaihtamassa mihinkää teiniluolaa... niin no kyllä mä mielummin oon trendipellejen ja nörttien seassa. Eikös vanhemmilles oo sanottu vanhempien illoissa et ne numerot todennäkösesti tippuu siellä lukiossa ja ysin saaminenkii on jo suuremmanluokan saavutus ja se RIITTÄÄ, niin kuin kasi ja seiskakii. Jos ei muu auta ni passita ne sun porukat opo-sedän/-tädin juttusille.

Sääliksi käy, että sulla sattuu olemaan tollaiset vanhemmat. Meinaan, toi seiska-ysi asteikko on lukiossa täysin normaali, ja jos ne sun vanhemmat ei sitä pysty tajuamaan, niin ehkä niiden kannattaisi jutella opon/ro:n tms kanssa... Jos ne siitä tajuaisivat. Ja parhaansa kun tekee, niin sen pitäisi rittää kenen tahansa vanhemmille.

Ja taitaa se käydä itsetunnolle. Broidini ainakin...se kun on nelisen vuotta nuorempi, (ite olen ens syksyn abeja) eikä todellakaan pysty ihan samanlaisiin tuloksiin kuin mä aikanani. Mutta mä olen saanut tolkutettua vanhemmilleni, että kyllä se hyvin tulee pärjäämään, vaikkei päälle yhdeksän keskiarvoihin ylläkään. Sama juttu aikanaan oli serkun kanssa, joka on saman ikäinen. Isovanhemmat tykkäsi käydä numero numerolta läpi meidän todistuksia...Jotenka otin tavakseni 'unohtaa' omani kotiin, niin jo sai serkkukin kehuja edistyksestään. Ne numerot ovat loppujen lopuksi aika suhteellisia...

jos oot ite tyytyväinen se on tärkeintä.. totah mä saan nimittäin 5!!! kokeista siis.. enkä uskalla viedä niit kotiin,et jos puhuisit niille vanhemmilles et niit on pahempiakin!!!!!! :)

Ihme vanhemmat sulla. Mä oon myös lukiossa ja ruotsin kokeista tulee nelosia ja vitosia. Toisaalta matikasta tulee ysejä. Mun pikkusisko on tosi hyvä koulussa varmaan yli ysin ka, mutta ei mun vanhemmat vaadi multa mahottomia tai vertaa mua mun siskoon. Niille riittää, että teen parhaani. Aina ne kyllä kannustaa mua, mutta positiivisella tavalla. Oon sanonu niille, että kirjotan ruotsista I:n, mutta ne on samaa mieltä mun kanssa ettei se yks ruotsin numero mitään haittaa.