Olen joitakin kertoja joutunut tilanteeseen jossa ehkä iäkkäämpikin naisihminen kokee tarpeekseen patistella vapaaehtoiseen koulutukseen ja kuullut muiden kertomuksia vastaavasta tilanteesta. Toisinaan koulutuksiin patistellaan jopa psykiatrisen sairaalahoidon uhalla. Vaikkakin opiskelu oppivelvollisuuden jälkeen on vapaaehtoista ja tapauksesta riippumatta aina henkilökohtainen valinta, niin aina vain useammin naisten esittämiä vaatimuksia ilmaantuu.
Haluaisinkin tietää syyn siihen, että miksi aikuisia ihmisiä patistellaan vapaaehtoisiin koulutuksiin. Kokevatko naiset koulutukset jollakin tavalla voimakkaammin kuin miehet vai onko kyseessä jokin hyvä muisto lapsuuden ja nuoruuden terveestä elämästä ja hyvästä olosta ja näiltä osin koulutuksella on vain mielikuvituksellinen yhteys hyviin muistoihin? Voiko kyseessä olla naisen heikko itsetunto, jota nostatetaan kouluttautumalla ja jokin perverssio kohdella vähemmän koulutautunutta huonompana ihmisenä?
Haluaisinkin tietää syyn siihen, että miksi aikuisia ihmisiä patistellaan vapaaehtoisiin koulutuksiin. Kokevatko naiset koulutukset jollakin tavalla voimakkaammin kuin miehet vai onko kyseessä jokin hyvä muisto lapsuuden ja nuoruuden terveestä elämästä ja hyvästä olosta ja näiltä osin koulutuksella on vain mielikuvituksellinen yhteys hyviin muistoihin? Voiko kyseessä olla naisen heikko itsetunto, jota nostatetaan kouluttautumalla ja jokin perverssio kohdella vähemmän koulutautunutta huonompana ihmisenä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keillä on "jokin perverssio kohdella vähemmän koulutautunutta huonompana ihmisenä?" Tuntuuko sinusta siltä, että näin voisi olla?
Siis naisethan perinteisesti ovat korkeammin koulutettuja, mutta jäävät sitten kotiäideiksi, eikä heitä sitten juuri johtajanpaikoilla istuskele toisin kuin vähemmän koulutetut miehet, joille se on itsestäänselvyys. Esim. huvittavaa on huomata, että miten vähällä koulutuksella pääsee loppujen lopuski ns.avainvirkoihin. Ei se koulutus sitä onnea tuo, mutta tuo se perusturvaa ja lupausta siitä, että kun on valmistunut, niin ei tarvitse enää kitkutella ollenkaan vähissä varoissa.
Kysymys ei ole tunteesta vaan käytännön kommenteista mm. työpaikalla, jossa on kaksi eri johtajaa omilla osastoillaan. Toinen on johtajista on koulutetu ja toinen kouluttamaton. Koulutautumattoman osasto voi toimia huomattavasti paremmin kuin koulutetun, mutta siltikin koulutettua voidaan pyrkiä pitämään hienompana henkilönä tämän oppiarvon vuoksi. Toisaalta vain häviävän pieni osa alaisista yhtyy mielipiteesen, koska koulutetun työt ei ota luistaakseen.
On toki todettu, että vähällä koulutuksella pääsee virkaan, mutta kykeneekö koulutettu vastaamaan työn vaatimuksiin perustaessaan olemassaolonsa johonkin huuhaa koulutukseen käytännön osaamisen jäädessä vähemälle? Haluaako kaikki huuhaa virkaan palkkakuitin vuoksi?
Päättelysi etenee yksityisestä yleiseen?
Eikös kokonaisuus synny yksittäisistä tapauksista ja tässä asiassa valta suhtautuminen on sitä, että koulutettua halutaan pitää parempana vaikkakaan käytännössä näin ei ole. Toisaalta kysymys oli, että miksi naiset suhtautuvat koulutuksiin niin kuin suhtautuvat ja YLEISESTI miehiä poikkeaavasti?