Antakaa minulle siimaa niin
solmin teille pyydyksen onnesta
Pilkasta ja vahingonilosta
Antakaa minulle sivellin niin
maalaan teille taulun hellyydestä
Verestä ja mustelmista
Antakaa minulle nuotit niin
sävellän teille balladin rakkaudesta
Pelosta ja yksinäisyydestä
solmin teille pyydyksen onnesta
Pilkasta ja vahingonilosta
Antakaa minulle sivellin niin
maalaan teille taulun hellyydestä
Verestä ja mustelmista
Antakaa minulle nuotit niin
sävellän teille balladin rakkaudesta
Pelosta ja yksinäisyydestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
tästä kovasti...omassa elämässä jotain samaa.Hymy naamalla pitää yrittää mennä eteenpäin, ettei kukaan vain saisi selville sitä toista totuutta...
Munkin elämäni on yhtä nousu-ja laskumäkeä, vaikkei juuri nyt. Olen väsynyt sen salailuun ja tullut esille komerosta...
ihmiset katsovat minua
kummissaan
kun sanon mitä
ajattelen
teen mitä
tahdon
luen katseestaan
mikä kumma
tuohon on mennyt
eivät tajua
tämä on
se minä
joka aina olisin
halunnut olla
..on usein tarua ihmeellisempää
Pärjäile, hymyillään kun tavataan =)
mutta hyvää, hienoa! :)
edellisiin. Erinomaisesti oivallettua!
Kiitos ajatuksistanne
Tämä nyt oli tällainen pikainen tekele, synkkiä mietintöjä yöaikaan.. ehkä olisi voinut vielä inan verran viilata sanavalintoja mutta pikku kielikukkasethan vain tekevät runosta kiinnostavamman =)
Totta, tulee hieman harvakseltaan raapusteltua tänne (kun on tuota muutakin elämää netin ulkopuolella ja olen enemmän ulkoilmaihmisiä) Mutta sitäkin ahkerammin luen teidän kaikkien muiden runoja..jos ei muuten niin yöaikaan..!