Eli kysyisin tälläistä asiaa, että miten esim. sukulaiset, tuttavat ja ystävät ovat ottaneet tiedon vastaan, että lapsi on huostaanotettu?
Esim. lapsen mummot ja paapat, sukulaiset, kummit ym.
Ajattelin vain, että minkälaisia kokemuksia teillä on ko. asiasta?
Esim. lapsen mummot ja paapat, sukulaiset, kummit ym.
Ajattelin vain, että minkälaisia kokemuksia teillä on ko. asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaikkein lähimmille eli tässä tapauksessa sisaruksien oli vaikea hyväksyä ja välit menivät poikki noin vuodeksi, kun eivät hyväksyneet a) sairastumistani b) vapaaehtoista huostaanottoa. Oli raskasta aikaa, kun kuvittelin, että nämä rakkaimmat olisivat olleet tukenani elämäni raskaimpina aikoina. Toisin kävi.
meillä huostaanottoa,muut sukulaiset surevet,etteivät saa tavata lasta koska tapaamispaikkaan satojakilometrejä.Ystäväni ihmetellen miksei lapsi pääse kotiin.Naapureille,ja vieraamille asia ei kuulukaan.
Olen puhunut avoimesti lapseni asumisesta sijaisperheessä niin naapureiden, sukulaisten, työkavereiden kuin muidenkin kavereiden kanssa. Kukaan ei ole pahaa sanaa sanonut, kaikilta olen saanut tukea ja ymmärrystä. Muutaman kerran olen törmännyt siihen, että lapseni ei ole tervetullut kaikkiin perheisiin, koska hän ei asu kotona. Olen keskustellut lapseni kanssa tästä asiasta. Olen koettanut parhaani mukaan selittää, että ihmiset ottavat määräntynlaisia ennakkoasenteita. Näin tapahtuu läpi elämän. Kukaan ei ole leimannut minua huonoksi äidiksi. Ainoastaan kerran eräs lapseton pariskunta tuli neuvomaan, miten lasta pitäisi kasvattaa. Lähinnä kuuntelin huvittuneena. Parhaat ohjeethan tulee juuri lapsettomilta....