Yksi opiskelukaverini on todella huono koulussa, ja harmikseni hän on se, jonka kanssa joudun tekemään kaikki pari- yms. työt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minä teen parityöt yksin, sillä en voi antaa hänen tehdä niihin mitään koska hän on niin huono. Jopa äidinkielen opettaja on hänelle sanonut, että hän ei tule tuolla suomen kielen taidolla valmistumaan tuosta koulusta. Suuntautumista valitessamme hän valitsi saman kuin minä, vaikka hänellä tulee todennäköisesti olemaan suuria vaikeuksia suorittaa kurssit.
Tentit hän läpäisee nipin napin, kun taas minä olen luokkani parhaita keskiarvolla mitattuna. Pelkään taas koulun alkua, sillä tiedän vastassa olevan kursseja joihin pitää tehdä suurehkoja paritöitä (esim. laadullisen tutkimuksen kurssi). Kuinka ihmeessä saan tämän kaverin pois vanavedestäni? Tekisin mieluummin nämä parityöt yksin, koska ei ole kivaa että toinen suorittaa kurssit siivellä. Tähtään aina parhaimpaan numeroon mutta ystävälleni on ihan sama kunhan vain läpäisee kurssin. Jos antaisin hänen tehdä paritöihin jotain, en varmasti saisi parhainta numeroa. Voi että ketuttaa. Sanon aina, että minä voin tehdä parityön, jotta hänellä on aikaa työskennellä iltaisin (minä en käy koulun ohessa töissä, hän käy).
En voi suoraan sanoa kaverilleni, että en halua tehdä paritöitä hänen kanssaan. Olemme jonkinlaisia kavereita myös vapaa-ajalla ja koulussa liikumme muutenkin yhdessä. Täytyykö minun todellakin tyytyä siihen, että teen parityöt yksia ja hän saa parhaimman numeron siivellä, vai teemmekö työt yhdessä ja joudun tyytymään huonompaan numeroon? Ei hitsi.
Tentit hän läpäisee nipin napin, kun taas minä olen luokkani parhaita keskiarvolla mitattuna. Pelkään taas koulun alkua, sillä tiedän vastassa olevan kursseja joihin pitää tehdä suurehkoja paritöitä (esim. laadullisen tutkimuksen kurssi). Kuinka ihmeessä saan tämän kaverin pois vanavedestäni? Tekisin mieluummin nämä parityöt yksin, koska ei ole kivaa että toinen suorittaa kurssit siivellä. Tähtään aina parhaimpaan numeroon mutta ystävälleni on ihan sama kunhan vain läpäisee kurssin. Jos antaisin hänen tehdä paritöihin jotain, en varmasti saisi parhainta numeroa. Voi että ketuttaa. Sanon aina, että minä voin tehdä parityön, jotta hänellä on aikaa työskennellä iltaisin (minä en käy koulun ohessa töissä, hän käy).
En voi suoraan sanoa kaverilleni, että en halua tehdä paritöitä hänen kanssaan. Olemme jonkinlaisia kavereita myös vapaa-ajalla ja koulussa liikumme muutenkin yhdessä. Täytyykö minun todellakin tyytyä siihen, että teen parityöt yksia ja hän saa parhaimman numeron siivellä, vai teemmekö työt yhdessä ja joudun tyytymään huonompaan numeroon? Ei hitsi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valitan samaa joskus miehelleni, ja hän taas nipottaa vastaan, että miksen sano päin naamaa. No hyvähän se varmaan olisi, muttakun en ole MIES. Miehet tuntuvat olevan tuolla saralla lyhytvihaisia. Naisena jos menisin sanomaan kouluystävälleni, että voisitko nyt jättäytyä vanavedestäni, saisin ikuiset vihat niskaani.
Onneksi kouluni alkaa olla loppusuoralla. En ole mikään priimus, mutta en todellakaan tyydy kursseista mihinkään "juuri ja juuri" -läpipääsyyn. Ärsyttää silti, kun paritöissä toisen jälkiä saa aina olla korjaamassa.
Ymmärrän sinua täydellisesti. Itse teen opinnäytetyön yksin (lähes kaikki muut tekevät pareittain..on kuulemma helpompaa) juuri siksi, että haluan tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista. Tsemppiä sulle.
Anteeksi nyt missä kummassa koulussa tehdään päättötöitä pareittain! Okei tämä ei ole korkeakoulu foorumi, mutta antakaa minun silti ihmetellä. Toiseksi minusta on väärin jos annat toisen täysin hyväksi käyttää itseäsi opiskeluissa. Jos esim äidinkielen opettajasi on huomannut saman, niin luulisi,että hän voisi ehkä hieman auttaa. Kolmanneksi minusta voit sanoa hänelle, myös suoraan,että kiitos mutta tekisin tämän ja tämän työn mieluummin yksi,vaikka ei se varmasti helppoa ole. Tsemppiä! On kai tärkeää te molemmat opitte ja saatte ansionne mukaan. Kaveri suhde ei mielestäni ole oikea syvä kaverisuhde, jos toinen vain hyväksi käyttää sinua! Myönnän en tiedä mitä hän antaa sinulle takaisin -Toivottavasti sinä tiedät. Onnistuisikohan jonkinalainen konkreettinen vaihtoakuppa. Aina ei voi lähteä siitä,että kyllä elämä tasaa. Kyllä se niin monesti tekeekin,mutta olisi kai toivottvaaa,että kaverisi myös itse yrittäisi edetä koulussa, kuinka hän muuten aikoo selvitä? Hankala asia toivotan onnea.
Tai ainakin meidän laitoksella voi tehdä gradun pareittain, mikäli näin haluaa.
monissa ammattikorkeakouluissa..en sano, että kaikissa, mutta useissa. Tämä on myös omasta mielestäni aivan älytöntä ja syö amk:n arvostusta..jos sitä nyt enää on lainkaan.
Kyllä ammattikorkeessa on ihan yleistä, että opinnäytetyö tehdään pareittain. On myös mahdollista että opinnäytetyö tehdään siten että sen tekijät ovat eri koulutusohjelmassa. Mutta parin kanssa tekemisessä on kuitenki säännöt eli kummankin panos opinnäytetyöhän pitää eritellä tarkkaan. Sitten työstä pitää tietenkin tehdä hieman laajempi ja syvempi kuin jos tekis yksin.
Minä en missään tapauksessa tee parityötä. Kauhistuttava ajatuskin vaarantaa arvosanansa tumpelon takia.
OPISKELIJAN OPISKELIA, ei voi olla ainakaan yliopistossa. Häpeä!!!
Itsekin olen luokkani priimus, mutta minun ongelmani on noin kolminkertainen sinun ongelmaasi verrattuna. Tai oikeastaan kaksinkertainen. Pari ystävääni ovat ihan surkeita, laiskoja, saamattomia kaiken muun lisäksi eivätkä edes osaa motivoitua kunnolla. Sitten he eivät itse osaa päättää mitä tekisivät ja ovat kauhean epävarmoja kaikesta. No, helpointahan on kopioida kaikki minulta! Olen jopa kieltänyt sen, mutta minkäs teet. Aina pariksi tulee jompikumpi ystäväni... joudun itse raatamaan kahden edestä ja kyllä harmittaa ja suututtaa. Joskus teen jopa tahallani(!) väärin niitä tehtäviä ihan vain siksi että ne kaverit tajuaisivat ettei minulta kannata kaikkea matkia ja kopioida. Tietysti itse tiedän miten tämä asia on, mutta minulle on ihan sama mitä kaveri luulee kun ei sen vertaa viitsi nähdä vaivaa että itse ajattelisi ne jutut. Toisaalta vähän sääliksi käy kun miettii miten nekin tyypit sitten oikeassa elämässä pärjäävät... tuskin niitä kukaan töissä on jatkuvasti auttamassa ja tekemässä kaikkea heidän puolestaan. Jokainen ansaitsee leipänsä itse ja antaa muillekin mahdollisuuden tehdä ikiomaa työtään.
Kiitokset kaikille vastanneille. Yritän jatkossakin tehdä parityöt yksin, tehkööt "ystäväni" jonkun toisen kanssa tai vaikka yksin hänkin. Ja opinnäytetyön olen jo aikoja sitten päättänyt tehdä yksin.
En voi suoraan sanoa tälle henkilölle, että en halua tehdä hänen kanssaan mitään töitä yhdessä. Tuntuu, että sanoillani loukkaisin häntä, joten parempi vain keksiä muita tekosyitä miksi haluan tehdä parityötkin yksin.
En voi ymmärtää miten hän meinaa selvitä tulevista kursseista ilman apuani. Minä olen päättänyt heittää hanskat tiskiin tämän asian kanssa. Ja miksi ihmeessä hän valitsi suuntautumiseksi saman kuin minä, kun hän tietää itsekkin, että se ei ole hänen vahvinta aluettaan (tarvitaan matikkapäätä)?
Toinen suuntautumisvaihtoehto olisi ollut hänelle juuri sopiva, sillä hän on tehnyt sen alan töitä jonkun verran. Olen jäänyt koulun jälkeen opettamaan hänelle asioita, jotta hän selviäisi tenteistä. Mutta nyt en enää jaksa auttaa. Keskityn ainoastaan omaan opiskeluuni, ja jääköön hän jälkeen jos ei pärjää.
Tänäänkin hän kyseli, että meinaanko suorittaa tiettyjä kursseja, joihin olemme ilmottautuneet (hän ilmottautui täsmälleen samoille kun minä, tietysti). Ilmoitin, että jätän yhden kurssin väliin, ja niin päätti hänkin jättää.
Hänellä olisi huomattavasti helpompaa koulussa, jos hän kulkisi omia teitään eikä seuraisi aina minua. Olen valinnut runsaasti vieraita kieliä, sillä pidän kielten opiskelusta, ja tämä ystävä on tietysti sitten myös valinnut samat kurssit, vaikka ei osaa eikä opi kieliä millään. Sama pätee laskentatoimen kanssa. Hän ei osaa eikä todellakaan tule oppimaan niitä, sillä jo perusteet on hänellä ihan hukassa. Mitenhän hän meinaa nyt selvitä syventävistä kursseista kun ei hallitse perusteitakaan?
Huh, onpas hankalaa. Mutta nyt jätän hänet oman onnensa nojaan.
Ai niin, joku kysyi, että missä tehdään opinnäytetyö pareittain. Ainakin täällä AMK:ssa.
Tuo on myös mulle tuttu tilanne, tosin ala- ja yläasteilta. Hieman eri juttu, mutta oli se ärsyttävää sielläkin! Lopulta sanouduin irti koko hommasta. Ja yleensäkin pyrin tekemään jo siellä kaiken yksin. Helpompaa ja parempi tulos.
Saanko kysyä missä AMK:ssa olet ja millä linjalla? Oletko mies vai nainen?
Näinhän se on, että opiskelijoissa on erilaisia yksilöitä.... Toisilla on motivaatio korkealla ja toisilla ei. Toiset haluavat aina parhaan mahdollisen arvosanan ja toisille riittää nippa nappa rimaahipova ylitys. Toiset omaksuvat uusia asioita nopeammin kuin toiset ja toisilla on näppärä kyky yhdistellä eri osa-alueiden asioita toisiinsa.
Ei ole sinun vikasi että kaverisi on "huono" koulussa. Se on ensimmäinen asia mikä sinun pitää hyväksyä. Se, miten hän selviytyy koulusta on täysin hänen ongelmansa. Ei sinun! Selvästi sinua myös sapettaa, että toinen siipeilee ja sinä teet työt. Ei sellainen käy ja pidemmän päälle ottaa ketä tahansa aivoon! Kaverisi on muuten tapauksena oikein kunnon hyväksikäyttäjä. Rumasti sanottu, mutta valitettavasti niin se asia on...
Sanot seuraavan kerran tyynen rauhallisesti että teet tällä kertaa työn yksin. Ja kestät itsesi kanssa sen, että sanot kaverillesi näin. Varaudu myös muutosvastarintaan: Kaverisi saattaa ensimmäisellä kerralla kitistä jotain. Älä välitä.
Muista olla myös kiltti itsellesi! Hyväksikäyttäjiä on tämä maailma pullollaan...