Isänmaa,

on useimmille vanhemmille suomalaisille tärkeä ja erittäin arvokas asia, sillä se ei ole selviö, vaan taistellen ja puolustaen hankittu ja ylläpidetty, vaatien raskaan uhrin sotiemme muodossa. Luulenkin, että esimerkiksi ruotsalaiset eivät ole paljoakaan ajatelleet koko asiaa, isänmaata, tai isänmaallisuutta.
Jotenkin kyllä joskus näyttää, että suomalaisten asennoituminen isänmaahansa ja isänmaallisuuteen on ambivalentti - koetaan voimakasta kansallista itsetuntoa, mutta toisaalta alemmudentunnetta vanhojen eurooppalaisten kulttuurikansajen rinnalla.
Kuitenkin uskon, että suomalaiset arvostavat isänmaataan eniten kaikista Euroopan kansoista, ranskalaisia ehkä lukuunottamatta.
Itse olen hyvin isänmaallinen, enkä kuitenkaan osaa perustella sitä vain muutamalla lauseella. Luulen että joku toinen samanlainen voi ymmärtää sen.
Sanoisinkohan edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanoin ."Tämä maa on puolustamisen arvoinen."

Omassa lapsuudessani kasvoin isänmaallisuuteen sodan kokeneiden isovanhempieni kertomusten kautta. Tiesin paremminkin tunteella mitä isänmaa tarkoittaa ja koin lapsen ylpeyttä omasta isänmaasta, jonka suomalaiset olivat sodassa voittaneet ja saaneet säilyttää itsenäisyyden.

Minulle isänmaa merkitsee hyvinkin paljon ja luulen että vanhemmille ihmisille vieläkin enemmän. Omilla vanhemmillani on sota-ajasta hataria muistikuvia koska he olivat silloin alle kouluikäisiä lapsia. Muistikuvat liittyivät yöllisiin pommituksiin ja pelon ja epävarmuuden ilmapiirin tiedostamiseen vaikkei lasten kuullen asioista silloin puhuttu.

Ehkä kasvuympäristö tekijöillä on oma osuutensa miten eri tavalla eri asiota painotetaan, itse kasvoin maaseudulla jossa yhteisön hyvinvointi vielä siihen aikaa oli tärkeämpää kuin yksilön.

Minun mielestäni jos vertaa 60-luvulla syntyneitä 80-90 luvulla syntyneisiin, 60-luvulla syntyneillä on selkeämpi käsitys isänmaasta mitä se on ja mitä se syvällisemmin tarkoittaa. Ehkä se on niin että isänmaa on nykyisin itsestään selvyys, se on ja sen eteen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin asepalveluksen suorittaminen. Syvällisemmän merkityksen isänmaasta varmasti selvimmin käsittävät ne jotka sen eteen ovat joutuneen taistelemaan ja maksaneet kalliin hinnan.

Omalta tyttäreltäni (13v) kyselin mitä sana isänmaa tuo mieleen tyttäreni sanoi, että se tuo mieleen suomen maan, metsät ja viljapellot, sen ihmeemmin hän ei osannut asiaa selittää. Siinäpä onkin haastetta minkälaisen henkisen perinnön jätän lapsilleni isänmaasta. Voiko juurtuminen isänmaahan tapahtua itsestään kun nykyisin kansainvälistymistä painotetaan?

Minulla on pelkkiä positiivisia kokemuksia maahanmuuttajista. Miksi heistä täytyy tedä pilaa.

Jos haluaa pilkata turkkilaisia, niin sopisi edes keksiä turkkilainen nimi tuollaiseen viestiin.

muistan kuinka noita lauluja opeteltiin itsenäisyysjuhlia varten, niitä on muitakin samantapaisia.

Suomalaisuus ja isänmaa tulee mieleen myös tilaisuuksista jossa suomen lippu kohotetaan salkoon ja soitetaan Maamme laulua, esim. F-ykkösissä Kimi, tai joku muu urheilussa pärjännyt suomalainen urheilija nousee korkeimmlle korokkeelle, silloin ainakin on helppoa tuntea ylpeyttä suomalaisuudesta.

Hyvään kirjoitukseen liittyen, sinulta zakzak suomalaisuutta kansana
ja suomalaisia ihmisinä ylistävä kannanotto.

Itse menin virran mukana "mitäs menivät sinne" tyyliin, mutta poikavuosien
jälkeen silmäni avautuivat.

Olemme hieno, innovatiivinen kansa, sisukkaita upertajia.
Nuorisoakin pidin hulttiojoukkona.
Nyt tutkimuksetkin vahvistavat tarkistetut käsitykseni. Meillä on enemmän hienoja nuoria ihmisiä enemmän kuin koskaan.

Toki jokaisessa sukupolvessa on mätämunansa.

Olen myös ylpeä suomalaisuudestani!

Luin viestiketjua ja ihmettelin onko huonompaa ja parempaa isänmaallisuutta, eikö isänmaa olekaan kaikille tärkeä.

Arvostan itsenäisyyttä ja sen taanneita veteraaneja yli kaiken. Isänmaallisuutta ei nykyään voi kunnolla mitatakaan kuin ylisanoilla. Isänmaallisia tekoja on vähän ja osa teoista jopa epäsellaisia.

Olen syntyjäni ruotsalaisseudulta ja isänikin äidin kieli (mikä kumma ilmaisu) oli ruotsi.

Minunkin äidin kieleni on suomi ja sillä olen myös suorittanut vähäiset opiskeluni. Vaikka puhunkin ruotsia ja englantia ja hätätilassa pikkusen muita kieliä, osaan ajatella vain suomeksi. Näin äidin kieli eroaa opituista.

Haluan toimia niin suomalaisena, että muutkin voisivat meitä arvostaa.

Muitten kansojen ja kielten aliaarvioimisella ei voida odottaa arvostusta suomalaisuudelle.

Ei ole venäjän- tai ruotsin kielen vika, että meitä on huonosti kohdeltu. Ryssittelyt ja hurrittelut ovat tältä pohjalat asiattomia.

Minä, Ruuneperi, olen se, joka on pitänyt suomea kehittymättömänä. Perusteena on kirjakielen liian varhainén kehittäminen.

Suomi on rikas synonyymeiltään mutta sillä ei voida esimerkiksi ilmaista sukupuolta kuten muissa kielissä.

Ei maailmankieli, nimeltä englanti, voi olla mikään lällärikieli.

Maailmalla yritän toimia ja käyttäytyä niin, että aina voin sanoa olevani maasta nimeltä Suomi.

Eiköhän edellinenkin ole vähän isänmaallista.

myöskin koko sodan ajan etulinjassa,Selvisi hengissä, mutta haavoittui lievästi.
Kunnioitan sotiemme veteraaneja enemmän kuin ketään muuta ihmisryhmä. He kaikkensa antaneet, ovat olleet hiljainen ihmisryhmä, jotka todela olisivat ansainnet enemmäm valtiovallan taholta.
Saavathan nykyäaänkin huipuurheilijat talon ja paljon muita lahjoja, miksi veteraaniasia oli nin kauan poissa ihmisten
tietoisudesta.Meillä on siskoni kanssa Virossa pariskunta, joille vieme runsaasti avustusta noin kerran kuukaudessa.Virolaiset sotaveteraaniveljet sanovat, etteivät ole koskaan katuneet, että tulivat vapaaehtoisesti auttamaan Sumea noina kohtalon vuosina.

olleet pienemmät jos emme olisi ottaneet sen suuren loikan rajan yli. Olisimme vain puolustaneet rajamme kun siihen asti olimme tulleet.

mitä kirjoitit tuli mieleen Jukka Kuoppamäen laulu Sininen ja Valkoinen.

särkikala kirjoitti:

olleet pienemmät jos emme olisi ottaneet sen suuren loikan rajan yli. Olisimme vain puolustaneet rajamme kun siihen asti olimme tulleet.

eivät enää auta.
Kai sinäkin olet sitä
mieltä,että uhraukset mitä tehtiin,ovat taanneet meille kaiken tämän hyvän,mitä nyt koemme.

Jälkiviisaus tahtoo olla aina sitä parhainta viisautta.
Vaikeita aikoja oli päätöksen tekijöillä,ja vaikeaa oli niin monilla sodan jalkoihin joutuneilla,uhrauksia jouduttiin tekemään ja vähiten ei ne ,jotka nurmen alla nukkuvat.

SkillaN kirjoitti:

eivät enää auta.
Kai sinäkin olet sitä
mieltä,että uhraukset mitä tehtiin,ovat taanneet meille kaiken tämän hyvän,mitä nyt koemme.

Jälkiviisaus tahtoo olla aina sitä parhainta viisautta.
Vaikeita aikoja oli päätöksen tekijöillä,ja vaikeaa oli niin monilla sodan jalkoihin joutuneilla,uhrauksia jouduttiin tekemään ja vähiten ei ne ,jotka nurmen alla nukkuvat.

Lue lisää

samaa mieltä kanssasi muuten, mutta ehkä emme olisi tarvinneet luopua niin paljosta jos olisimme pysähtyneet omalle rajalle emmekä yrittäneet tehdä sitä "Suur-Suomea"!? Tästä asiasta voidaan tietysti olla monta mieltä. Kaliperi vastasi tähän kysymykseeni näin:
"Kaliperin vastaus
Kirjoittanut: Kaliper 15.7.2005 klo 10.26 jota minä olen miettinyt ja pohtinut monen kanssa, mutta minun mielestäni (joka en tunne laajoja taustoja asiassa) olisin lopettanut etenemisen vanhalle rajalle! Kysyin kerran eräältä Marskin ritarilta tätä samaa asiaa, niin hän kertoi, että meidän on helpompi puolustaa maata kun on pidempi matka rajalla takaisin. Tein kyllä tyhmästi kun jatkoin keskustelua ja sanoin: miksi sitten tulimme takaisin 2-viikossa!
Olisimme voineet varustaa entiselle rajalle paremmat puolustusasemat mutta nyt oli olemattomat linjat esim. Aunuksessa ja Karjalan kannaksella Voihan olla, että saksalaisilla oli valtit käsissä kun meillä ei ollut elintarvikkeita.
Kiitos jälleen Sinulle asiallisesta kysymyksestäsi, tervehtien
Kaliper"
Mitä siitä sanot? Kaliper on minusta viisas ihminen!
tv: särkikala

särkikala kirjoitti:

samaa mieltä kanssasi muuten, mutta ehkä emme olisi tarvinneet luopua niin paljosta jos olisimme pysähtyneet omalle rajalle emmekä yrittäneet tehdä sitä "Suur-Suomea"!? Tästä asiasta voidaan tietysti olla monta mieltä. Kaliperi vastasi tähän kysymykseeni näin:
"Kaliperin vastaus
Kirjoittanut: Kaliper 15.7.2005 klo 10.26 jota minä olen miettinyt ja pohtinut monen kanssa, mutta minun mielestäni (joka en tunne laajoja taustoja asiassa) olisin lopettanut etenemisen vanhalle rajalle! Kysyin kerran eräältä Marskin ritarilta tätä samaa asiaa, niin hän kertoi, että meidän on helpompi puolustaa maata kun on pidempi matka rajalla takaisin. Tein kyllä tyhmästi kun jatkoin keskustelua ja sanoin: miksi sitten tulimme takaisin 2-viikossa!
Olisimme voineet varustaa entiselle rajalle paremmat puolustusasemat mutta nyt oli olemattomat linjat esim. Aunuksessa ja Karjalan kannaksella Voihan olla, että saksalaisilla oli valtit käsissä kun meillä ei ollut elintarvikkeita.
Kiitos jälleen Sinulle asiallisesta kysymyksestäsi, tervehtien
Kaliper"
Mitä siitä sanot? Kaliper on minusta viisas ihminen!
tv: särkikala

Lue lisää

on viisas ihminen ja moni muukin.
Minä olen hyvin heikko tämän sotahistorian tuntija,olin vähän toisella vuodella ,kun sota syttyi ja sen loputtu aloittelin alakoulussa.
Siis omakohtaisia kokemuksia ja sen ajan tietoja en omaa.
Kuultuun kaikki tietämäni perustuu ja"suursuomea" sitä kai yltiöpäisesti lähdettiin tekemään,toisin kävi,pienentivät.
Sotakorvaukset kunnialla suoritimme ja maamme itsenäisenä pitäminen oli kumminkin suuri saavutus,tätä jankkaan.

Historian kirjoja olisi kyllä aiheellista lukea,mutta elän nyt tätä päivää ja luen täällä toisten kirjoittamaa,mm. Kaliperin hyvin valaisevia kirjoituksia.
Onhan joku viisas sanonut,jos ei tunne historiaa,ei ole tulevaisuutta.

särkikala kirjoitti:

olleet pienemmät jos emme olisi ottaneet sen suuren loikan rajan yli. Olisimme vain puolustaneet rajamme kun siihen asti olimme tulleet.

Oli suomalaisia sotilaita, jotka kieltäytivät menemästä vanhaa rajaa pidemmälle ja heidät tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan, ampumalla.

Olen kyllä ymmärtänyt, että Marsalkka Mannerheimkin olisi ollut tätä mieltä rajan ylityksestä mutta suur-suomi-ajattelijat tekivät omia ratkaisujaan.

niin samoja tuntoja, ylpeyttäkin suomalaisuudesta.

Tunteellisimman, isänmaallisuuteen liittyvän kokemukseni liitän kokemukseeni Floridassa.

Astuessani sisään Suomi-talon aulaan ja nähdessäni seiniä kiertävät Suomen kuntien vaakunat, koin isänmaallisen tunteen siellä kaukana, vieraan maan keskellä.

Katselin vaakunoita kuin en olisi ikinä niitä nähnyt, ihailin niiden kuvakieltä... niin moni sydäntä sykähdyttävä aihe on niihin kuvina isänmaastani ikuistettu, kuin kavalkaadi kaikesta mitä täällä kotimassa voi luonnossa nähdä.
Olin suomalainen, suomalaisten siirtolaisten joukossa ja heidän kanssaan keskustellessa tulin tietoiseksi ettei isänmaa ole heiltäkään unohtunut, ei, siellä se kotimaa oli muistoissa ja monen kanssa keskustellen tulin tietoiseksi että kotomaan koko kuva oli heidän sieluunsa piirtynytja säilynyt, vaikka moni oli nuoruudesta asti siellä kaukana elänyt.

Siellä tunsin isänmaan rakkautta, ylpeyttä myös heistä, isänmaallisista, jotka suomalaisuutta siellä kaukana vaalivat. Heidän joukkonsa harvenee, valitettavasti, sillä nuoret eivät ole niin innostuneita isänmaallisuuden vaalimisesta.

kirjar ilm.rek. kirjoitti:

niin samoja tuntoja, ylpeyttäkin suomalaisuudesta.

Tunteellisimman, isänmaallisuuteen liittyvän kokemukseni liitän kokemukseeni Floridassa.

Astuessani sisään Suomi-talon aulaan ja nähdessäni seiniä kiertävät Suomen kuntien vaakunat, koin isänmaallisen tunteen siellä kaukana, vieraan maan keskellä.

Katselin vaakunoita kuin en olisi ikinä niitä nähnyt, ihailin niiden kuvakieltä... niin moni sydäntä sykähdyttävä aihe on niihin kuvina isänmaastani ikuistettu, kuin kavalkaadi kaikesta mitä täällä kotimassa voi luonnossa nähdä.
Olin suomalainen, suomalaisten siirtolaisten joukossa ja heidän kanssaan keskustellessa tulin tietoiseksi ettei isänmaa ole heiltäkään unohtunut, ei, siellä se kotimaa oli muistoissa ja monen kanssa keskustellen tulin tietoiseksi että kotomaan koko kuva oli heidän sieluunsa piirtynytja säilynyt, vaikka moni oli nuoruudesta asti siellä kaukana elänyt.

Siellä tunsin isänmaan rakkautta, ylpeyttä myös heistä, isänmaallisista, jotka suomalaisuutta siellä kaukana vaalivat. Heidän joukkonsa harvenee, valitettavasti, sillä nuoret eivät ole niin innostuneita isänmaallisuuden vaalimisesta.

Lue lisää

kiteytyy lauluun:

"Siniristi lippumme, sulle valan vannomme sydämin,
sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin."

Harvoin nykyään kuulee, vain isänmaallisissa
tapahtumissa.

Kun sotaveteraanit laulavat "Iltahuudon", tuntee
kyllä kiitollisuutta heitä kohtaan ja kiitoll-
lisuutta tästä ihanasta isänmaasta.

Trina kirjoitti:

kiteytyy lauluun:

"Siniristi lippumme, sulle valan vannomme sydämin,
sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin."

Harvoin nykyään kuulee, vain isänmaallisissa
tapahtumissa.

Kun sotaveteraanit laulavat "Iltahuudon", tuntee
kyllä kiitollisuutta heitä kohtaan ja kiitoll-
lisuutta tästä ihanasta isänmaasta.

Lue lisää

Silti monet nuoret kirjoittavat nettiin: Paska maa Suomi!
Pullamössönuoret! Toki kuitenkin paras kokonaisuus mitä koskaan.

isänmaahan meitä sitovat vahvat tunnesiteet, niitä tunteita on vaikea selittää.

Mielikuvista on tehty paljon kotimaasta kertovia lauluja esim. Kotimaani ompi Suomi....

Ulkomailla tavatessa toisia suomalaisia yhteenkuuluvuuden tunne korostuu, aivan kuin tapaisi sisaria tai veljiä, vaikka he ovatkin vieraita ihmisiä. Yhdistävänä tekijänä vieraallakin maalla yhteinen isänmaa, kulttuuri ja kieli.

capt.cöpenick kirjoitti:

Silti monet nuoret kirjoittavat nettiin: Paska maa Suomi!
Pullamössönuoret! Toki kuitenkin paras kokonaisuus mitä koskaan.

että he puhuvat suuta suuremmalla. Se on vain
nuorten tapa tehostaa ja tuoda esiin itseään.
Ovat polleita. Kyllä he varmasti tätä maata arvoa-
tavat.
Tietysti se osoittaa myöskin sivistymättömyyttä
ja ajattelemattomuutta.

Eivät ole kokeneet sota-aikaa. Heillä ei ole,
mihin verrata tämän hetken oloja.

että aihe on traumaattinen, sodan aikaiset kokemukset voivat olla vieläkin kipeinä muistoina, joitakin sota kosketti enemmän kuin toisia. Isoäitini suri niin kauan kuin eli nuorinta veljeään, joka kaatui sodassa, se oli uhri ja suru jonka hän antoi Suomen itsenäisyyden puolesta ja kantoi sitä sydämmessään.

Kauan sitten käytyä sotaa ei kuitenkaan saisi unohtaa, se on osa suomen historiaa, jonka tulisi säilyä vielä tulevillekkin sukupolville. Isänmaa ja itsenäisyys ole itsestään selvyys, sen eteen on töitä tehty ja hinta maksettu.