Auttakaa...!

No tää on kyl tyhmintä mitä voi sanoa... mut enkä sit oo tunteeton paska... mut osta uus... mut se ei kyl voi mitenkää iki maailmassa korvata sitä vanhaa... mut se saattaa helpottaa sun tuskaa..

yritä ajatella,että parempi varmaan kanillesi oli kuitenkin,että se kuoli,kuin että sen pitäisi elää vanhana ja huonokuntoisena....
se on väärin,että liian vanhaa ja kärsivää eläintä pidetään!!! teit oikein ,että valitsit kanillesi kuoleman.... mietiskele ystävääsi ilolla ja katsele kuvia...ota uusi eläin kun olet valmis,mutta muistella voit vanhaa ystävääsi!!!!

Surunvalitteluni. Rakkaan ystävän menetys sattuu aina. Itsekin olen joutunut luopumaan ensimmäisitä rotistani, molemmilla syynä olivat kasvaimet, mutta nyt rakkaat Sinttu-Alma ja Kassu ovat Sateenkaarisillalla ja odottavat meitä luokseen.

Lue Philip Gonzalezin kirjasta "Ginny, suurkupungin enkeli" aivan lopusta tarina Sateenkaarisillasta. Se on kaunis tarina ja itse uskon vahvasti sen olemassaoloon. Rakas kanisi on varmasti siellä ja on taas terve ja voimakas, sellainen kuin muistat hänen olleen menneinä päivinään.

Itken joskus vieläkin, kun Sinttu piti lopettaa maaliskuun lopulla ja siskonsa Kassu toukokuun alussa, mutta muistelen heitä lämmöllä ja pystyn jotenkin hyväksymään tapahtuneen. Varsinkin, kun päästäminen Sateenkaarisillalle oli rotan kannalta parasta. Aika parantaa haavat mutta ei sellaista, joka on sielussa. Aina sinne jää jokin kohta araksi ja se paranee lopullisesti vasta päästessäsi tuonpuoleiseen rakkaan ystäväsi luo.

Muistele kaniasi, silloin surukin hellittää. Itke kun siltä tuntuu. Hakka nyrkkeilysäkkiä jos se helpottaa oloasi. Pura surusi johonkin, älä pidä sitä vain sisälläsi. Kirjoita vaikka tänne halutessasi anonyymisti ja kerro tunteistasi. Se auttaa sinua ja voi auttaa myös saman kokeneita.

Toivon, että tästä höpötuksestäni on sinulle jotain apua...