Korkein hallinto-oikeus on poliittinen vallan käyttäjä. Osan tuomioistuimen vallankäytstä on sille siirtänyt Suomen eduskunta. Eduskunnan säätämissä leissa vilisee termejä kuten "terveellinen asuminen", "riittävä toimeentulo", "luonnonsuojelullisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokas", "maisemallisesti merkityksellinen", "liiallinen melutaso", "riittävä lepo", "kohtuullinen korvaus", "käypä arvo" jne jne. Lausumillaan lainsäätäjät ovat siirtäneet tällaisten termien sisällöllisen määrittelyn tuomioistuinlaitokselle yleensä sen vuoksi, etteivät ole itse kyenneet niiden sisältöä selkeämmin ratkaisemaan tai neuvottelussa saatiin aikaan kompromissi, kun lausuma oli riittävän epäselvä.
KHO ottaa kannanotoissaan puhtaasti poliittisia kannanottoja antaessaa em. lausumille juridisia sisältöjä. KHO tekee juridiikkaan verhutuneina yhteiskunnallisia sisältöratkaisuja. Sillä on valta ohittaa mm. vaaleilla valitun valtuuston näkemyksen "riittävästä, hyvästä", "viihtyisyydestä" jne.
Onkin kysyttävä, minkälaisen koulutuksen tuomarit ovat tähän saaneet. Ovatko heidän työkokemuksensa sellaisilta elämänaloilta, joissa he ovat joutuneet aikaisemmin perehtymään esim. asemakaavoitukseen, rakennushistoriaan, maisemaestetiikkaan, käytännön sosiaalityhön, lääketieteeseen, ajoneuvoliikenteeseen jne jne. Ottaako tuomareiden nimitysprosessi em. seikat huomioon.
Edellä mainittua poliittista valtaa ylläpitää ns. "..on katsottava, että..." perustelutyyli, jota KHO:n lisäksi tuomioistuinlaitosta valvona eduskunnan oikeusasiamieskin näyttää suosivan. Jos "lappuliisa" käyttäisi virhemaksun perusteena ilmaisua "...on katsottava, että ajoneuvo oli pysäköity liikennelain vastaisesti", tulisi nuhteet heti yksilöimättömästä perustelutavasta. Tämä perustelutyylin taakse KHO piiloutuu. Kun esim. kaavariidassa valittaja on perusteellisesti esittänyt, ettei kaavapäätös täytä asumisviihtyisyyden vaatimusta, ja kaavoittaja yhtä perusteellisesti osoittanut, että se täyttää, KHO toteaa - ilmeisesti kolikkoa heitettyään -, että "on katsottava, että kaava täyttää/ei täytä laissa säädetyllä tavalla asumisviihtyvyyden vaatimukset".
Koska huomattava osa KHO:n päätöksistä sisältää yhteiskuntanäkemykseen perustuvaa arvoarvioita ja poliittisia kannanottoja, olisi näissä asioissa voitava pyytää esim. eduskunnan ao. valiokunnilta lausuntoja. Yleisissä tuomioistuimissa on mukana maallikkoja, jotka edustavat arvomaailman tuntemusta. Miksi ei hallintotuomioistuimissa?
Ainakin aikaisemmin KHO siirsi tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä valtioneuvoston ratkaistavaksi. Nyttemmin näyttää KHO ottavan esteettömästi myös tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin rivakasti kantaa. En ymmärrä, millä eväillä ja kompetenssilla.
Kysyn vain, onko tämä tuomioistuimelle sopivaa ja perustulaissa säädetyn vallan kolmijaon mukaista. Perustuslaissa säädetään lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan työnjaosta ja erillisyydestä.
KHO ottaa kannanotoissaan puhtaasti poliittisia kannanottoja antaessaa em. lausumille juridisia sisältöjä. KHO tekee juridiikkaan verhutuneina yhteiskunnallisia sisältöratkaisuja. Sillä on valta ohittaa mm. vaaleilla valitun valtuuston näkemyksen "riittävästä, hyvästä", "viihtyisyydestä" jne.
Onkin kysyttävä, minkälaisen koulutuksen tuomarit ovat tähän saaneet. Ovatko heidän työkokemuksensa sellaisilta elämänaloilta, joissa he ovat joutuneet aikaisemmin perehtymään esim. asemakaavoitukseen, rakennushistoriaan, maisemaestetiikkaan, käytännön sosiaalityhön, lääketieteeseen, ajoneuvoliikenteeseen jne jne. Ottaako tuomareiden nimitysprosessi em. seikat huomioon.
Edellä mainittua poliittista valtaa ylläpitää ns. "..on katsottava, että..." perustelutyyli, jota KHO:n lisäksi tuomioistuinlaitosta valvona eduskunnan oikeusasiamieskin näyttää suosivan. Jos "lappuliisa" käyttäisi virhemaksun perusteena ilmaisua "...on katsottava, että ajoneuvo oli pysäköity liikennelain vastaisesti", tulisi nuhteet heti yksilöimättömästä perustelutavasta. Tämä perustelutyylin taakse KHO piiloutuu. Kun esim. kaavariidassa valittaja on perusteellisesti esittänyt, ettei kaavapäätös täytä asumisviihtyisyyden vaatimusta, ja kaavoittaja yhtä perusteellisesti osoittanut, että se täyttää, KHO toteaa - ilmeisesti kolikkoa heitettyään -, että "on katsottava, että kaava täyttää/ei täytä laissa säädetyllä tavalla asumisviihtyvyyden vaatimukset".
Koska huomattava osa KHO:n päätöksistä sisältää yhteiskuntanäkemykseen perustuvaa arvoarvioita ja poliittisia kannanottoja, olisi näissä asioissa voitava pyytää esim. eduskunnan ao. valiokunnilta lausuntoja. Yleisissä tuomioistuimissa on mukana maallikkoja, jotka edustavat arvomaailman tuntemusta. Miksi ei hallintotuomioistuimissa?
Ainakin aikaisemmin KHO siirsi tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä valtioneuvoston ratkaistavaksi. Nyttemmin näyttää KHO ottavan esteettömästi myös tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin rivakasti kantaa. En ymmärrä, millä eväillä ja kompetenssilla.
Kysyn vain, onko tämä tuomioistuimelle sopivaa ja perustulaissa säädetyn vallan kolmijaon mukaista. Perustuslaissa säädetään lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan työnjaosta ja erillisyydestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.