Meillä on siis tällainen tapaus: Puolitoista vuotias uros sakemanni, joka on erittäin ennakkoluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Aina rähisee karvat pystyssä jos joku tulee kohti.
Vieraiden seuraan emme uskalla sitä ilman valvontaa jättää ja lasten ei anneta edes tulla silittämään, ettei vain mitään satu. Tällainen kuitenkin rajoittaa meidänkin elämäämme todella paljon, joten tässä on nyt mietitty, mitä tehdään.
Koira on muutaman kerran "näykkäissy" - ei siis oikeasti kunnolla purrut - vierasta ihmistä. Mitään vakavaa näistä ei tullut.
Olemme yrittäneet tehdä kaikkemme ongelmakoirakouluttajasta lähtien asian parantamiseksi, mutta kun ei parane. Koiria kunnolla tuntevat, ovat sanoneet, että tuollainen se vaan on, eikä siitä muuksi muutu.
Nyt siis mietimme, pitäisikö meidän luopua koirastamme, ennenkuin jotain vakavaa oikeasti sattuu? Olen lähes varma, että joku kerta se saattaa jotakuta pahemmin purra.
Ensimmäistä koiraamme ottaessa teimme kaikkki mahdolliset virheet: koira on rekisteirömätön, kasvattaja luovutti liian aikaisin jne. Muut saman pentueen pennut ovat käyttäytymiseltään aivan samanlaisia, ja yhdestä omistaja joutui juuri luopumaan, koska se puri sukulaista.
Mitä siis teemme? Ehdotuksia? Muutakin kuin moitteita siitä, ettemme osaa koiraa kasvattaa. Oikeasti olemme yrittäneet!
Vieraiden seuraan emme uskalla sitä ilman valvontaa jättää ja lasten ei anneta edes tulla silittämään, ettei vain mitään satu. Tällainen kuitenkin rajoittaa meidänkin elämäämme todella paljon, joten tässä on nyt mietitty, mitä tehdään.
Koira on muutaman kerran "näykkäissy" - ei siis oikeasti kunnolla purrut - vierasta ihmistä. Mitään vakavaa näistä ei tullut.
Olemme yrittäneet tehdä kaikkemme ongelmakoirakouluttajasta lähtien asian parantamiseksi, mutta kun ei parane. Koiria kunnolla tuntevat, ovat sanoneet, että tuollainen se vaan on, eikä siitä muuksi muutu.
Nyt siis mietimme, pitäisikö meidän luopua koirastamme, ennenkuin jotain vakavaa oikeasti sattuu? Olen lähes varma, että joku kerta se saattaa jotakuta pahemmin purra.
Ensimmäistä koiraamme ottaessa teimme kaikkki mahdolliset virheet: koira on rekisteirömätön, kasvattaja luovutti liian aikaisin jne. Muut saman pentueen pennut ovat käyttäytymiseltään aivan samanlaisia, ja yhdestä omistaja joutui juuri luopumaan, koska se puri sukulaista.
Mitä siis teemme? Ehdotuksia? Muutakin kuin moitteita siitä, ettemme osaa koiraa kasvattaa. Oikeasti olemme yrittäneet!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ennen vanhaan oli sakemanneja jotka oli pidättyväisiä vieraita kohtaan,eli tarkoitti ettei ne noteerannut vierasta mitenkään ei hyvällä eikä pahalla. Siten on tullut vietit joihin kaikki perustuu ja niitä on alettu jalostuksessa voimistamaan,niin tuloksena on edelleen pidäyttyväinen koira,mut nyt se ilmaisee itsensä hukkumalla ja ehkä jopa puremalla jos muuten ei uskota.Eli tavallaan se tekee työtään,mut hallitsemattomasti, kun vuoden vanhaa koiraa ei vielä ole kovin pitkälle voinut kouluttaa.Ja kun vietit on geeneissä ,niin koulutus on todella haastavaa,se on kun tuli jota pitää osata hallita,ettei se polta.
Älä luovu tämän takia koirasta,vaan opettele elämään sen kanssa,ei sen ehdoilla,mut ottamalla huomioon sen persoonallisuus.Pahin vaihe uroksen kanssa on 1-2 ehkä 1-3 vuotta,sen kun jaksaa rämpiä koiran kanssa niin uskon ,että loppuelämä on todella antoista aikaa koiran kanssa.
Minkälaisessa tilanteessa sun koira on näykkäissyt?
Koira on näykkäissyt kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli kotona sisällä, sillä oli oma "lohtutossu" vierellään (sellainen koiran muotoinen tohveli) ja naapurin nainen (tuttu koiralle) istui lattialle koiran viereen.Taisi ottaa lelun käteensä, silloin koira nappasi.
Toinen kerta tapahtui sukulaisten mökillä. Koira oli ulkokuistilla makoilemassa oven lähellä. Oluet olivat ulkona viileässä. Kun sukulaismies kurottautui oven raosta ottamaan oluen, koira hyökkäsi ja puri. Silloin repesi paita ja tuli muutama raapaisunaarmu hampaista. Aikaisemmin sukulaisnainen otti oluen samalla tavalla, eikä koira reagoinut mitenkään.
Kolmas kerta sattui, kun naapurin mies meni käyttämään koiraamme ulkona (emme olleet itse kotona) Hän meni avaimilla sisään ja koira syöksyi ovelle ja nappasi kädestä. Mies oli käynyt muutaman kerran ennenkin.
Kerran ärähti naapurin lapselle, kun se tuli silittämään. Koira istui vieressäni, lapsi silitti selästä. Yhtä äkkiä koira rähähti ja kaatoi lapsen maahan. Vedin koiran hihnasta pois, joten muuta ei kerennyt onneksi tapahtua.
Yleensä jos meille tulee vieraita, alkaa hirveä konsertti. Tarpeeksi kun komentaa, koira pysyy omalla paikallaan ja hiljenee usean pakotteen jälkeen. Sitten kun rauhoittuu, saa tulla tervehtimään vieraita. Yleensä sen jälkeen se ei vieraista juurikaan välitä. Paitsi jos joku oikein kovasti rapsuttelee :)
Oikein perusesimerkki terävähköstä ja epävarmasta koirasta, joka paikkaa epävarmuuttaan vastaamalla aggressiolla. Pitäkää tarkka huoli, ettei se ikinäikinä pääse enää näykkimään, joka kerta kun se sen tekee, niin pelkopuremisen käyttäytymismalli vahvistuu. Omaksukaa myös ajatus, että tällaiseen koirana ei koskaan voi luottaa, aina kun on vieraita tai muuten tavallisesta poikkeavaa, niin pitää olla silmät selässäkin. Nyt pitäisi edetä kahdelta suunnalta yhtä aikaa, vahvistaa koiran itseluottamusta ja saada se hallintaan. Eli elämä hyvin helppolukuiseksi, säännölliseksi ja mustavalkoiseksi. Tottista, lepoa, rutiineja, rajoja ja rakkautta samassa suhteessa. Koiralle lisäksi paljon tilanteita (lepoa unohtamatta), joissa sitä pääsee kehumaan ja täten itseluottamus vahvistuu. Myös sosiaalisia tilanteita. Koiran vahvistamista. Myös niinkin pähkähullulla keinolla, että kun se vaikka kadulla mörköilee ja nostelee karvojaan, niin taputtakaa ja kehukaa vähäeleisesti tyyliin "no kylläpä vaan oletkin iso ja vahva ja viisas kun huomasit mörön" ja sitten painatte ohi siitä mikä mörköilyn kohde ikuna olikaan, kun koira ihmettelee, että mitäs pomo kehuu, yhtään enempiä noteeraamatta. Oikea ajoitus on tärkeä, eli ennen kuin aggressio laukeaa. Eli havaita saa, mutta toimia ei. Koira hoksaa, että eihän siinä mitään erityistä olekaan ja se itse on iso ja taitava. Jos taas tulee tilanne, jossa on pakko kieltää mörköily alkuunsa, niin jos sitä kieltoa uhmaa, niin tiputtakaa taivas niskaan.
voi olla niin. Kannattais käyttää koira el. lääkärissä varmuuden vuoksi. Että ei esim. kuulossa olisi vikaa. Koiralla on selvästi vahti "päällä". Koiraa pitää kouluuttaa joka päivä eri tavoilla. Älä nyt ensi kädessä luovu koirasta. Jos et kuitenkaan onnistu niin tee koiralle se paras palvelus ja vie lopetettavaksi.
Älä anna vaikeaa koiraa toiselle. Koiran elämä menee huonommaksi. Joskus on hyväksyttävä sekin tosiasia.
Tuota johtajuusongelmaa ollaan myös mietitty. Totta on, että koira ei koskaan tule olemaan täysin varma, vaan vahdittava on, mutta eikös se ole varmimpienkin koirien kanssa niin, että vieraiden seurassa pitää vähän katsella.
JOS joutuisimme koirasta luopumaan, veisimme sen lopetettavaksi. Emme halua siirtää ongelmaa eteenpäin kenenkään toisen taisteltavaksi.
Nyt katsellaan ja kokeillaan, mikä auttaa. Otetaan neuvoja vastaan kentällä ja kentän ulkopuolella - tietenkin hieman valikoiden.
Sellainen asia pitää varmaan muuttaa, että koiraa kehutaan nykyään ihan liian vähän, yleensä vain kielletään ja komennetaan. Varmaan käy yksipuoliseksi koirankin kannalta. Tottakai kehujakin saa, mutta ehkä suhteessa liian vähän.