Jatkis

Jatkakaa pliis. Mutta ei mitään törkeää!!
____________________________________________

Meikkaan kasvoni ja mene aamupalalle. Tänään menen ysille kaikuu päässäni. Vatsassa kutkuttaa jännästi vaikka ei uskois näin "vanhasta" kimmasta et jännittää kouluun menoa. Moikkaan pikkueljeäni Joonaa joka hehkuttaa et sepä menee jo neloselle. Isä on jo lähtenyt töihin ja äiti on viikkaamassa pyykkiä. " Adele, jääkaapissa on jogurttia ja kaapissa leipää ", äiti huikkaa. Syötyäni aamupalan vilkaisen itseäni eteisen isosta peilistä. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen kroppaani. Minulla on tummanruskeat hiukset ja ruskeat silmät eli olen brunette. Kaverini kehuvat minua sieväksi ja rintanikin ovat c-kuppia.

Kävelen kouluun yhdessä parhaan ystäväni Lilan kanssa. "Oispa tullu joku uus oppilas", Lila toivoo. "Aijaa, tuo mahto tarkottaa et oot päässy jo Tuomaksen yli?" härnään häntä hänen entisestä poikafrendistä. "Oot vaan katteelinen ko et oo ollu vielä kenenkään kans!" Lila tiedottaa. "Kyllähän sitä vielä ehtii", tokaisen. Mä olen aina miettiny et mikä on vikana ko mää en oo ollu vielä kenenkää kans. Oon tullu siihen tulokseen et kundit ei vaan jostain syystä kiinnostu musta. En osaa sen paremmin selittää.

Piha on täynä porukkaa ja menemme meijän luokkalaisten luo. He seisovat isossa ringissä ja rupattelevat vilkkaasti. Minusta eka päivä on aina ollut kaikista hauskin, koska sillon porukka on yleensä ilosta. Moikkaamme kaikkia ja syvennymme jutusteluun. Huomaan että katseeni siirtyy aina välillä ringissä seisoviin poikiin. Erityisesti Markuskeen jolla on vaaleat tuuheat hiukset ja merensiniset silmät. Hänen kasvon piirteen ovat söpöt ja hymykuopat vain lisäävät söpöyttä. Markus on huomannu katseeni ja katsahtaa minua. Käännän nolona katseeni pois ja jatkan muka juttelua. Mikä ihme sai minut toljottamaan Markusta? Nyt se varmaan pitää mua ihan pimeenä ko silla lailla kyyläsin. Kello pirahtaa ja oppilaat alkavat valua kohti liikuntasalia, jossa on aamuavaus.

Istahdamme lattialle kaikkein viimeisimmiksi ja se tuntuu oudolta koska olimme enne kasilla. "Onko tässä vapaata?" joku kysyy ja osoittaa vieressäni olevaa tyhjää paikkaa. Vilkaisen ylös ja näen että se on Markus. Hymyilen sille ja vastaan että kyllä paikka on vapaa. Koko aamuavauksen olen ihan jäykkänä ja tunnen koko ajan Markuksen olemassaolon vaikka koitan unohtaa sen. Tuskin kuulen mitään reksin pajatuksesta koska unelmoin koko ajan Markuksesta ja meijän ensitreffeistämme. "Adele, maa kutsuu", huikkaa Lila vierestäni ja vasta sitten hoksaan että muut ovat jo nousseet seisomaan ja olisi aika lähteä luokkia kohti. Kömmin nolona seisomaan ja hipaisen vahingossa Markuksen hihaa omallani. Punastun ja lähen kävelemään rivakasti kohti luokaa...