Hyvät äitipuolet!
On hyvä,että tulette lapsipuolien kanssa toimeen,mutta toivoisin,että jätätte äidin roolin oikealle äidille.
Lapsilla on vain yksi oikea äiti ja isä,joten siihen ei tarvita ylimääräisiä hämmentäjiä.
On hyvä,että tulette lapsipuolien kanssa toimeen,mutta toivoisin,että jätätte äidin roolin oikealle äidille.
Lapsilla on vain yksi oikea äiti ja isä,joten siihen ei tarvita ylimääräisiä hämmentäjiä.
Vastaukset 100
Vanhimmat
oikeassa.
niin haluaisin minäkin ettei tarvi passata toisen naisen lapsia.
Miksi toinen nainen ei saisi tuntea äidinrakkautta lapsiasi kohtaan? Ja mikä siinä lasta hämmentää, jos lapsista tuntuu hyvältä saada myös rakkautta äitipuoleltansa? Olisit onnellinen, jos toinen nainen haluaa rakastaa lapsiasi aidosti äidinrakkaudella. Kuinka paljon lapsesi sydänsärkyykin kun huomaa ettei hänen äitipuolensa rakastakaan häntä kuin omaansa? Ja mikäs opetus piilee Tuhkimo-sadussa? Ilkeä äitipuoliko parempi vaihtoehto?
Lässyn, lässyn...! Kaikki naiset ovat vaan ainoastaan munan perään, ei lapsi,jos sellainen on miehellä edellisestä suhteesta, merkitse mitään.
Jo on melkoista teeskentelyä jos väität tuntevasi muka "äidinrakkautta" sen äijän tekemään lasta kohtaan? Koskaan ei ole "toisen naisen" muka rakkaus pyytentöntä.
Katselehan miestäsi ettei se mene vieraisiin..???? Olet kovin naivi eli lapsellinen!
sen eteen joutuu ja saa tehdä töitä. Mutta kyllä se sitten aikuisena tuntuu mukavalle, kun lapsi muistaa vaikka ei olekaan "oikea" äiti.
Äitipuolikin joutuu opettelemaan rakastamaan lasta. Alkuun voi olla hankalaa ja kurjaa ajoittain, mutta sinnikkyydellä ja hyvällä tahdolla asiat hoituvat.
jonka oma mies dumppasi ja lähti uuden naisen matkaan. Ihme jos ei kukaan ole ilmoittanut tästä äidistä sossiaaliviranomaisille!
Äidinrakkautta??? Eihän se ole lapsen äiti, miten voi tuntea äidinrakkautta???? Miksi on niin vaikea sitä ymmärtää, että lapset täytyy itse saada, ei niitä oteta mistään ja keneltäkään!
Kyllä lapsi menee sekaisin, jos täysin vieras eukko alkaa hääräämään ja sekoittamaan mitä kummallisemmilla tavoilla hänen ja hänen isänsä elämää. Lapsen sydän särkyi jo siinä vaiheessa, kun isä hänet vaihtoi ja jätti! Ei siinä enää hyväksyntää lapsen tarvi heille antaa.Mihin lapset heitä tarvii? Ei mihinkään.
Voin paljastaa ja valoittaa äidillistä rakkauttani sinullekin vähän. Sillä rakastan ja välitän en ainoastaan oman nyxäni, vaan myös exän nyxän lapsista. Katsos välitän myös siitä täällä parjatusta exän nyxästäkin, vaikka tunne ei olisikaan molemminpuolista. Luulenpa vaan että rakastaminen aidosti ja ehdoitta vaatii jo paljon kypsyyttä kohdata elämän karikot myrkyisellä merellä rantautuen aina välillä rannalle lepäämään ja paistatelemaan aurinkoa.
Uskala vain rakastaa lähimmäisiä kuin itseäsi, niin saat kaiken takasin moninkertaisesti. Rakkautta on moneenlaista, jos tiesit, =).
joka jättää! Ja eihän se lähtevä osapuoli lapsiaan jätä vaan kumppaninsa.
Samaa mieltä!Ei aina mies joka jättää. Eikä välttämättä syy miehessä.Itse seurustelen miehen kanssa, jolla on edellisestä suhteesta kaksi lasta.Akan oikea luonne paljastui liian myöhään. Mieheni on ollut onnellinen minun kanssa,vaikka alkuaikoina akka teki kaikkensa että saisi meidät erilleen. Akalla intresseinä kapakoissa juoksu ja ukkojen pyörittäminen sekä perseen jakaminen, vaikka on naimisissa. Lapset tyrkätään aina jollekin hoitoon tai kotiin kutsutaan toinen toistaan mielenkiinyoisempia hoitajia. Lasten vaatteet likaisia ja koti on kuin kaatopaikka, jolle kaikki naureskelevat,pienellä kylällä kun asuvat. Mutta minkäs teet kun ei Suomen valtiossa lapsia äidiltä hevillä oteta. Siks toisekseen olen sitä mieltä, ettei rakkautta voi koskaan saada liikaa tässä maailmassa. Te vanhemmat, jotka purnaatte äiti- ja isäpuolista, ette ole täysin irti existänne. Mutta voisitteko laskea irti,varsinkin kun syy on itsessänne,että olisi hekpompaa aloitella uusi parempi suhde.
Sillä tavallako säkin sait tän varatun miehen "perseen jakamisella"? Ja nyt on sitten onnellinen mies vai?
Kyl on kumma et aina ex vaimo on haiseva, kaatopaikka,huora, ym ym, ja lapset kauheita, huonosti kasvatettuja, kun joku lehmä vamppaa heidän isänsä. Onko se katkeruus miehen menneisyydestä noin kova pala, että täytyy itsetuntoa kohottaa haukkumalla miehen ex perhe? ´Ja mietihän vaan ketä ne siellä pikkupaikkakunnalla nauraa, jakorasioita jotka vie perheestä miehen kaikkein alhaisimmilla tempuillaan, vai miehen perhettä, jossa pienet lapset jäivät ilman isää? Mieti ja myönnä, niin jo olosi helpottuu.
Taidat itse olla kovasti munan perään,kun noin väität tietäväsi..:D
Ai jos isä jättää äidin joka huorasi vaan kapakoissa niin se on ok jos hän tekee sitä edelleen kun mies jätti tollasen huoran taakseen??!! Oletpa sinä VARSINAINEN ÄITI!!
Mies teki väärin vain siinä ettei ottanu lapsiraukkoja mukaansa pois bordellista!
Tuo vaan on helpommin sanottu kuin tehty -sarjaa.. Ei ole tosiaan helppoa.
Äitipuoliakin on erilaisia. On niitä, jotka todella välittävät miehensä lapsista ja niitä, jotka kaikin keinon yrittävät myrkyttää lapsen ja isän välit. Kaikin tavoin yrittävät loukata lasta, vievät sen lapsen paikan niinäkin harvoina päivinä,joina isä "jaksaa" lapsiaan tavata. Nähtävästi esittävät loukattua aviovaimoa, josta taas johtuu se, ettei mies lapsiaan halua tavata kuin pakosta, ei yhtään enempää. Aika lapsellista aikuiselta naiselta! Näin meillä ns. äitipuoli toimii.
toki riittää, mutta en tajua millainen mies jatkaa suhdetta naiseen, joka niin toimii. Asettaisin siinä vaiheessa isänrakkauden kyseenalaiseksi. Ainakaan itse en koskaan voisi elää suhteessa mieheen, joka sorsii lapsiani.
epäkypsä, sopii nimimerkiksi jutullesi todella hyvin! mahdat olla itse katkera ex-vaimo.
Kaikki eivät voi saada omia lapsia...
Kauheeta, miten voi noin kylmästi toimia joku? Mitähän ihmettä sellaisen naisen päässä liikkuu, joka haluaa viattomien lasten kärsivän siitä, että he olivat jo olemassa, ennenkuin hän tapasi lasten isän... Tosi kurjaa. Minunkin miehelläni on lapsia jo, enkä ikinä voisi kuvitella että edes olisin halunnut hänet elämääni, ellen olisi nähnyt, kuinka paljon hän välittää ja huolehtii lapsistaan eron jälkeenkin. Mitä se miehestä kertoo, jos on valmis hylkäämään omat lapsensa? Todella kamalaa käytöstä "äitipuolelta". Itse en oikeastaan ymmärrä äitipuoli-nimitystä, koska onhan selvää, että lapsilla on jo äiti, enkä minä ole heille mitään sellaista. Olen isin vaimo, joka kyllä välittää hänen lapsistaan hyvin paljon ja toivoo heille kaikkea hyvää elämäänsä. Ja pidän hyvin tärkeänä sitä, että lasten vanhemmat ovat sellaisissa väleissä, että voivat keskustella kaikkeen lapsiin liittyvästä keskenään. En ole itsekään huonoissa väleissä mieheni entisen kanssa, siksi onkin todella kurjaa luettavaa, kun joillakin menee sukset niin ristiin, saavat siitä sitten eniten kärsiä ne lapset, jotka mitenkään eivät ole tilanteeseensa voineet vaikuttaa.
mut sulla tosiaan viiraa... pahasti... Aiotko loppuelämäs marehtiä tollasta soopaa ja myrkyttää kaikki ihmiset ympärilläs väsymykseen asti... Jutuistas paistaa sen sortin katkeruus, että ihme on jos vielä onnistut hankkimaan itelles ihan oman elämän... Ei exät aina ole sitä ja tätä, eikä uudet aina vamppaile tms. sontaa, voi pyhä sylvi kun on yksinkertaista tekstiä. Ei kaikkea voi yleistää... Oli omat kokemukset mitä tahansa.
Äitipuoli, lähi-äiti vai etä-äiti? Mitä toinen saa tehdä mutta toinen ei? Eikö äidin rooli ole rakastaa, neuvoa, kasvattaa, ymmärtää, lohduttaa ja olla turvana. Mikä näistä on se asia, jonka äiti-puoli (tai isä-puoli)voi jättää äidin mielestä pois?
Itselläni tytär asuu isänsä luona, jossa on myös äitipuoli, enkä koe menettäväni mitään tyttärestäni äitipuolelle. Hyvähän se on, kun sielläkin on nainen joka huolehtii hänestä. Rakkaus meidän välillä on semmoista, ettei siihen äitipuoli vaikuta.
Nämä "äitipuoli/isäpuoli ei saa yrittää olla lapsille äiti/isä" -valittajat voisivat tosiaan täsmentää mitä äidin/isän tehtävää tämä "puoli" ei saisi tehdä.
Kun vielä asuin vauvani äidin ja äidin vanhemman tyttären kanssa, niin kyllä minä olin toinen perheen aikuisista, äidin puoliso. En minä tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että tein kaikkea mitä isän kuuluukin tehdä (olisiko pitänyt?). Toki lapsella oli (ja on tietysti vieläkin) oma isä jonka luona hän kävi joka toinen viikonloppu (ja jota lapsi kutsui isäksi, ei nimellä) ja minä olin etunimellä kutsuttava henkilö. Ja toki lapsi piti isäänsä isänä vaikkei hänellä ollut muistikuvaa ajasta jolloin isänsä asui hänen kanssaan.
Silti meidän asuntomme oli hänen koti, ja koti tämä on hänelle vieläkin kun tämä tytärpuoleni käy täällä.
Sittemmin hän on kertonut että "olet paras isäni vaikken sua isäksi sanokaan".
Missä kohtaa tytärpuoli-isäpuoli -suhdetta olen tehnyt mielestänne väärin?
Mielenkiintoista on nähdä miten käy kun tytärpuoleni tulee vanhemmaksi, mikä minä silloin olen kun hänellä on jo nyt toinen isäpuoli. Saa nähdä, minulle hän on silti edelleen tytär, ei edes puolikas vaan ihan oikea kokonainen tytär, vaikka käykin vain n. kerran kuussa parin päivän vierailulla.
Toinen lapsistani asuu isänsä luona uuden äitipuolen kanssa ja toinen meillä isäpuolen kanssa.
Kerran luonani asuva lapsi selitti uhmakkaasti koulupsykologille, ettei hänen tarvitse totella isäpuoltaan, kun hänellä on oikeakin isä. Tähän tämä viisas koulupsykologi vastasi, että ihan totta, mutta ethän sinäkään sitten pyydä isäpuoltasi korjaamaan pyörääsi tai kuljettamaan harjoituksiin ym. Lapsi hiljeni tästä: huomasi itsekin, että odottaa isäpuolelta kaikkia ns. hyviä isän juttuja. Tapauksen jälkeen tottelemisessa tai muussakaan ei ole ollut ongelmia. Käytännössähän ne isä/äiti puolet tekevät juuri niitä arjen asioita lapsen kanssa, joista sitten suhde kehittyy.
Kyllä olet kuule tehnyt kaiken ja enemmänkin ja ihan lapsen parhaaksi.
Meillä on myös tilanne se, että tyttäreni isän erottua avovaimostaan, niin tyttäreni silti käy äitipuolellaan ja kertoo pihalla, että hänellä on kaksi äitiä ja kolme kotia ;)
En tiedä miten nyt, kun äitipuoli esittelee vakavan suhteensa tyttärelleni, että miten sitten kuviot mutkittuu ;) (kyse kun on viellä naisesta). Mutta itse olen sitä mieltä, että se joka antaa lapselleni rakkautta ja aikaa, niin sellainen ihminen minun silmissäni todellakin on kaiken kunnioituksen arvoinen. Ja tämä exäni exä on kyllä monella tapaa osoittanut vuosien aikana, että hän todella rakastaa lastani ja lapseni myös häntä.
Eikä se todellakaan ole minulta pois, vaan katson että kaikki hyvä mitä lapseni saavat ovat aina kotia päin. Pääasia on lapsen, ei minun, onnellisuus.
Kas kummaa, kun mies on uusperheessä isäpuolena, se asetetaan jumalan asemaan mutta kun uusi nainen ilmestyy miehen elämään viikonloppu äidiksi niin se on vaan tunkeilija jonka pitäis pitää nokkansa erossa lasten asioista.
Eipä silti, mun puolesta mieheni exän uus hoitakoon hommansa - lapset on kivoja mutta ex akan kanssa tukki kätensä paskaan, ei voi kuin sääliä.
sitä kypsymättömyyden ja epävarmuuden määrää, kun äitipuolet ja äidit lähtevät tukkanuottasille keskenään! En itse henkilökohtaisesti ymmärrä niitä äitipuolia, jotka kokevat olevansa kilpailutilanteessa biologisen äidin kanssa lasten kiintymyksestä tai myöskään äitejä, jotka leijonan lailla yrittävät estää äitipuolia osallistumasta millään tavalla lastensa elämään.
Minä olen sekä äiti että äitipuoli. Meillä on alusta asti ollut päivänselvää se, että lapsilla on yksi äiti ja yksi isä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö uudet kumppanit olisi osa lasten elämää. Kun oma lapseni menee isälleen, siellä häntä kasvattavat ja ohjaavat oma isä sekä isän kumppani ja meillä minä ja minun uusi mieheni. Aivan samalla tavalla, jos lapseni menee kylään vieraalle, on hänen toteltava siellä olevia aikuisia. Meillä sopimus on, että vanhemmat päättävät omien lastensa asioista, mutta uusia kumppaneita ei kyynärpäätaktiikalla sysätä syrjään.
Mieheni ja minä suhtaudumme toistemme lapsiin lämimästi ja välittävästi. Kitkatonta uusperheen elämä ei todellakaan ole, mutta siitä pidetään huolta, että kaikkien ollessa koolla lapsia ei kohdella epätasa-arvoisesti. Tahoillamme kummatkin vaalimme suhdetta niihin omiin ja vietämme paljon aikaa myös ihan kahdestaan omien lastemme seurassa.
En sano, että oma näkemykseni olisi ainoa oikea, toimia voi niin monella tapaa. Meillä lapset ovat ydinperheiden rikkoutumisesta huolimatta iloisia ja tasapainoisia, koulussa hyvin pärjääviä, mistä olen tietysti todella kiitollinen -toisinkin voisi olla. Eron aiheuttamaa tuskaa ei mielestäni kannata lisätä lietsomalla aikuisista lähtevää vihaa ja katkeruutta. Lapset hyväksyvät elämäänsä kaikki sellaiset ihmiset, jotka tarjoavat aitoa välittämistä, se ei voi olla keneltäkään pois.
En halua "leikkiä" mitään "äitiä" mieheni lapsille. Ärsyttää ne penikat.
Kyllä täytyy olla oikealla äidillä huono itsetunto jo spelkää että äitipuoli tulee lapsen ja oikean äidin rakkauden väliin.
Minä ainakin tein asian selväksi että minä olen vain minä en mikään äiti. mieheni lasta kyllä rakastan ja häntä aina ajattelen ensimmäisenä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa koska itsellänikin on ollut äiti- ja isäpuoli pienestä asti.
äiti.Mut ei sen oman äidin tarvitse pelkää,et on huonompi,vai olisko näin.Antakaa toisillenne vapaus elää niiden isi ja äitipuolien kanssa,koska minusta ainakin tuntuu,et ette ole päässeet vielä entisistänne eroon.Lapset siinä vaan sekaisin menee.Ei oo helppoa...
esim. yrittää sekoittaa lasten mielet ja sanoo et isin uusi ei saa tehdä sitä tai tätä ja manipuloi sitä lasta.Luulis et se lasten äitikin olis onnellinen jos siihen perheeseen on löytynyt isille hyvä nainen,eikä mikään turhake..Olisi onnellinen lastensa puolesta,kun ovat hyvissä käsissä.Käsittämätöntä kateutta sanon minä ja sitten ihmetellään,kun lapset ovat sekaisin ja kärsivät itsetunto-ongelmista.Sama koskee myös niitä isiä jotka haukkuvat lapsille heidän äitejään.Lakatkaa ajattelemasta sitä omaa napaanne ja ajatelkaa niitä lapsianne,jos niillä on hyvä isi tai äitipuoli...Mikäli siihen pystytte katkeruudeltanne yms..
Heitä lapsi ei tarvitse elämäänsä. Sen kun he ymmärtäisivät, lapsetkin olisivat onnellisempia.
Äidit varsinkin olisivat onnellisia, jos ex-mies eläisi vain heille ja heidän oikkujensa mukaan.
Vai siitä tässä olikin kyse?? Siis kaikki nämä uudet naikkoset ovatkin vain miehen pelastajia, "huonosta avioliitosta" eikä kyse ollutkaan rakkaudesta! Ensin pelastetaan mies ja tuhotaan tarkoituksellisesti hänen avioliittonsa, ja kadotetaan lapset elämästä, ja sitten se rakkaus vasta syttyykin,, jos syttyy...!
Eli "vaimon oikkujen" tähden, nyxät ovat siis varattujen miesten perässä, jotta miehet näkisivät että on "toisenlaisiakin" naisia olemassa?? Huh huh...
Kyse on siitä että vaikka vaimo lähtee toisen munan perään ja vie lapsetkin mukanaan niin miehellä ei kuulu olla mitään oikeutta päättää omasta elämästään. Saatikka lasten elämästä. Ja kaikken huippu on, jos mies nyt ilkeyttään on sattunut löytämään paremman naisen sen menneen munahaukan tilalle, niin se uusi nainen huolehtisi lapsista. Sehän nyt on vallan mahdotonta.
Kyllä asia on niin että sekä jätetyn miehen että miehen uuden naisen tietenkin lasten, pitää olla vain ja ainoastaan tämän jumalaisen äidin käskyvallan alla
mieltä.
Hmm...on se aika kiva nimitys tuo naikkonen, toisaalta aika imarteleva, onhan naikkonen ilmeisesti aika simpsakka ja verevä.
Näin äitipuolena, joka olen jo kolme mukulaa maailmaan vääntänyt , vatsan hieman roikkuessa ja rinnatkaan ei enää imetyksen jäljiltä terhakasti töpötä, olen hieman imarreltu.
Asiaan, siis Lissu hyvä , eikö päähäsi mahdu, että suurin osa noista naikkosista on ihan tavallisia perheenäitejä,jotka ovat erottuaan
tavanneet eronneen miehen. Ja kun suurin osa meistä haluaa elää mies rinnallaan eikä yksin, niin menemme yhteen miehen kanssa, jos onni sellaisen eteen tuo.
Ei ole kyse mistään kilpailusta expuolisoiden kanssa, vaan ihan normaalista elämästä.
Heitä sinäkin tuo järjetön mustasukkaisuus exmiestäsi kohtaan syrjään, siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse eikä lapsista, ja suo itsellesi onnellisempi elämä paremman miehen rinnalla.
Sinäkin Lissu olisit varmaan onnellisempi, kun nukahtaisit illalla oman kullan kainaloon ja lapset olisivat onnellisempia, kun Äitikin olisi onnellinen.Sillä lapset rakastavat sinua ja haluaisivat varmaan tyytyväisen ja iloisen Äidin sen katkeran ja vihaisen tilalle.
Mennyttä et saa takaisin, mutta tuleva voi olla paljon parempaa kuin entinen.
Minä tiedön, kun uskallan elää.
Eli miten kukaan on voinut mennä naimisiin ja tehdä lapsia tuollaisen tallukan kanssa, joka lähtee naikkosen mukaan, kun naikkonen vähän vikittelee. Olisiko itsellä peiliin katsomista, kun ei valinnut paremmin miestään.
Toisaalta voihan se olla niinkin, että mies sai repäistyä itsensä irti siitä täydellisestä vaimosta joka määräsi siihen asti kaikesta.
Niin tai näin, niin kukaan ei oikeasti pysty tulemaan kolmanneksi pyöräksi hyvään suhteeseen! Selittäköön jätetyt vaimot tai miehet mitä tahansa. Käy vaan kunnialle, kun puoliso löysikin paremman.
Ja mitä kauheaa siinä on jos mies kuuntelee uutta vaimoaan, kun ennen kuunteli exäänsä.
Tyttäreni 13 v kutsuu hoitotätiään yhä edelleen Anna-äidiksi, myös hoitopaikan isää hän olisi kutsunut Pekka-iskäksi, mutta hänen biologinen isänsä ei sitä sietänyt. Minusta taas oli ihanaa, että hoitotäti oli ja on yhä edelleen "äiti".
Omasta biologisesta isästään hän puhuu iskänä ja kun hän puhuu minusta ja isäpuolestaan, niin hän puhuu vanhemmistaan.
Olet onnellinen äiti, kun lapsesi voi ja saa sanoa myös jotain toista naista äidiksi,jos hän lapselle tuntuu olevan niin tärkeä ihminen.
Silloin voi biologinen äiti olla todella onnellisessa asemassa. Hyvää loppukesää sinulle, =).
Pelkäättekö että teidän lapsenne ottaakin äidikseen äitipuolen? Siltä vähän kuulostaa kun noin epävarmoja ootte. Joskus lapsen äitipuoli on parempi kuin oma äiti. Sori,mutta joskus se on vaan niin. Varsinkin silloin kun oma äiti on noin vainoharhainen. Keskity olemaan sitten se ÄITI äläkä kuluta aikaasi murehtimalla kääntyykö lapsi äitipuolensa luo vai sinun. Get a life!
Mikä siinä on väärin kun äitipuoli antaa rakkautta ja hellyyttä lapselle? Sehän on vaan hienoa,että lapsi tulee toimeen myös äitipuolensa kanssa. Minulla on ollut isäpuoli 10 vuotiaasta saakka ja rakastan häntä niinkuin omaa isää. Hän on minun isäni. Ai miksikö?
Siksi koska hän on aina KÄYTTÄYTYNYT KUIN OIKEAN ISÄN KUULUUKIN. Ei siinä katota mitään dna:ta!
Koittakaa äidit käyttyä kuin rakastavat äidit niin ei teillä ole mitään hätää..
Mikään ei ole lapsille pahempaa kuin epävarmuus elämässä.
Näkeehän sen kouluissakin, joilla on elämä risainen, isän seuralaiset vaihtuu ja ovat ketä ovat, niin kyllä se hejastuu lapsiin. Koulukiusaajat ja kaikki ongelmalapset ovat juuri näistä oloista tulleita. Lapset joilla on omat turvalliset vanhemmat, he ovat todella mallikansalaisia.
että perheessä on äiti ja isä takaa sitä että lapsesta tulee mallikansalainen. Ongelmia (alkoholi, huumeet, väkivalta, irtosuhteet jne.) löytyy kaikista perhemuodoista. Ja miksi isä on aina se, joka jättää ja vaihtaa naisia?! Ja miksi ylipäätään eronneet mukamas vaihtaisi koko ajan kumppania?! Kerran eronnut ei tarkoita aina eroavaa!!!
Kyllä se lähes on niin. Ennen ei ollut avioeroja näin paljon, ja lapset olivat iloisia ja menestyviä. Ei ollut ongelmia lapsilla näin paljon mitä on nyt.
Nykyísin he ovat kadulla juopottelemassa jo 12 vuotiaina,tappelemassa ja huonoilla teillä, ja mikä mahtaa olla syynä? Juuri se, että heillä ei ole kotona enää turvaa ja kaikki on epävarmaa.
Ei ole enää syytä olla kotona, kun kotonakin kaikki on hukassa. Isä on hukassa, eikä enää välitä. Miten lapset voivat valmistua elämään, kun aikuisetkaan eivät sitä enää osaa.
siis ennen ei ollut hyväksyttyä ottaa eroa,siinä lapset kasvoivat väkivaltaisissa perheissä kaikki yritettiin peitellä ja näyttää ulos päin hyvältä perheeltä..nykypäivänä on mahdollista lähteä pois jos mies lyö ja silti olla vielä muiden silmissä normaali ihminen(siis normaaleiden ihmisten mielestä,ei näiden paskan jauhajien jotka kuvittelee et yht vaan ryyppää ja vonkuu rahaa)ennen ei myöskään aikuiset istuneet terasseilla ja ravintolaan ei naiset päässeet yksin vaan piti olla mies mukana,ja sielläkin piti syödä,tai viinaa ei saanut..ja tästä vasta alle 40v aikaa..kyllä nuoret silloin ennenkin ryyppäsi,ei ehkä siinä määrin kuin nykyään ja 12v on kyllä liian nuori kulkeakseen myöhään ulkona,saati sitten ryyppäämään,ikävä kyllä tällaista tapahtuu,mutta eivät ne kaikki eroperheiden lapsia ole,vai oletko käynyt kysymässä?yleensä heti vedetään huonosti käyttäytyvästä lapsesta johtopäätös et yhn lapsi ottakaa selville älkääkä vain olettako.ikävä kyllä nykypäivänä myös ammattiihmiset,opettajat ja koulupsygologit,puhumattakaan perheneuvolan työntekijöistä edelleen kokevat yht huonoina kasvattajina,ei kaikki mutta joskus,myös näillä ydinperheessä kasaneilla lapsilla on ongelmia,mistäs ne sit johtuu?voisko joku viisaampi selittää?vai elänkö ehkä itsepetkosessa kun kuvittelen näin?ehkä olisi pitänyt vaan ottaa vastaan lyönnit ja potkut,haukkumiset ja kiltisti antaa miehen juoda kaikki rahat ja antaa lasten kasvaa ydinperheessä,tosin ilman ruokaa kun siihen ei ollut varaa,mutta olisipa ollut YDINPERHE..perkele..
Ennen koulussa opetettiin myös kirjoittamaan edes kutakuinkin sujuvaa tekstiä.
En silti tiedä olivatko entiaikojen nuoret yhtään parempia kuin nykyisetkään.
Toivottavasti sinunlaisille löytyy oikea paikka missä voi tarkastella toisten tekstejä... Tämä paikka EI OLE sellainen..
Toivottavati ymmärsit mitä kirjoitin...
Kaikesta huolimatta hyvää päivän jatkoa sinulle opettaja
Anteeksi kiroitukseni,olin tyhmä..(voiko sitä muuta odottaa entiseltä yh äidin lapselta,joka itsekkin on yh)en ollut tietoinen että kirjoituksia arvioidaan tekstin ulkoasun tai oikeinkirjoituksen perusteella.luulin että sisällön perusteella..yritän parantaa tapani,kaivankin heti lasten kirjat esiin ja opettelen..palaan asiaan kun olen oppinut..
Huomaa oikeinkirjoitus: entisaikojen, ei entiaikojen.
..sinultakin jäi huomaamatta asian ydin: kukaan ei jaksa lukea tekstiä joka on kirjoitettu sekavasti ja ilman alkeellisintakaan kielellistä ymmärrystä. Tällöin ei sanomakaan mene perille.
Harmi sinänsä.
ole.Nykyään äiditkin pettävät ja ottavat uuden miehen ja jättävät lapset isälleen,jonka jälkeen kun isi löytää hyvän naisen,niin ex-vaimo saa hepulin ja kaikin tavoin yrittää savustaa isin uutta vaimoa haukkumalla häntä lapsille.Isistä tulee äkkiä se syntipukki,kun ex-vaimo osaa juonia toisten silmissä.Mitäs tämä sitten on kateuttako?!
Sillon kun nämä isien uudet tyttöystävät/naiset ovat kiinnostuneita lapsesta ja yrittävät tulla toimeen heidän kanssa,(puoliväkisin) ovat he aina heidän perintönsä kimpussa. He yrittävät konstilla millä hyvänsä saada osan lapsen tulevista rahoista. Jollain konstilla he ovat onkineet selville mitä lapsi perii. Ja silloin yritetään olla mielin kielin ja ystävällinen lapsille.
Mutta jos he he äksyilevät ja ovat ilkeitä eivätkä välitä, niin lapsella ei ole vanhemmiltaan mitään perittävää.
Raha se on joka ratkaisee tässäkin, miten lasta kohdellaan.
Onpas sulla vilkas mielikuvitus! Taidat ITSE olla rahojen perässä. Etkö tiedä suomen laista mitään??!! Lapset miehen perii eikä uusnainen. Vaikka mies olisi testamentannut kaiken uudelle akalle niin silti lapset saavat osuutensa. Se on suomen LAKI!
nai toisen persaukisen,niin mun laskupäällä en saa yhtikäs mitään....Vai onkos se laskuoppi muuttunut nykyaikana...
Kerrankin joku on mun kanssani samaa mieltä!
En halua olla vieraan lapsen äitinä - hänellähän on jo oma äiti.
Mutta ongelmana onkin ollut kuinka suhtautua tähän vieraaseen lapseen, kun yrität olla tallaamatta jonkun varpailta ja kasvatuskysymyksissä on paljon eri mielisyyttä. Jos jolla kulla on vinkkejä antaa ja kokemuksia joista kehdata kertoa, molen avoin.
Katkeruus paistaa läpi! Yrität kaikin puolin manipuloida lasta äitiä vastaan, niinkuin kaikki muutkin.
Heh, vai kasvatuksesta...! Jopas, eihän se sulle kuulu, mitä ihmettä sä luulet tietäväs jotain kavatuksesta... hanki omat kersat, äläkä puutu toisten lapsiin! Mikä ihme saa jotkut kuvittelemaan itsestään liikoja...!
Taidat itse olla katkera. En yritä ollenkaan manipuloida lasta omaa äitiään vastaan, päinvastoin.
Enkä ole puuttumassa toisten lapsiin, mulla on omat. Uusioperheessä arki ei ole niin helppoa, koska se miten kasvatan omaani saattaa olla aivan eri tapa verrattuna siihen miten toinen osapuoli haluaa omaansa kasvatettavan.
Olet oikeassa, lapsilla on vain se yksi oikea isä ja äiti...mutta ei se siitä välttämättä auvoista tee...Itse tule kyllä mieheni lasten kanssa toimeen ja ehkä sitten "hämmennänkin" pakkaa, mutta vain lasten takia. Ei ole reilua jos äiti laittaa lapset kyselemään asioita, mitä ei itse kehtaa suoraan kysyä. Ei ole oikein että äiti laittaa lapset isän luokse risaisissa ja likaisissa vaatteissa jne. Kyllä minä pesen ja ostan tarvittaessa tarvikkeita, vaikkei olekaan minun lapsiani = teen sen ihan välittämisestä !! Ja touhuan lasten kanssa, koska äiti ei viitsi jne. Ja kyllä, tiedän että äiti ei tästä tykkää, mutta minulle touhuaminen ei ole rasite, ei luulisi olevan hänellekään, koska lapset ovat joka toinen viikko hänellä ja joka toinen viikko isällään (yhteishuoltajuus).
Olen pahoillani jos hämmennän, mutta teen sen välittämisestä, en kiusaakseni ketään !!
se kateus joka nostaa ilkeästi päätään ja pelko siitä että lapset vois pitää äitipuolta parempana.Tsemppiä vaan ja jatka samaan tahtiin.Täys kymppi sinulle..:)
se kateus joka nostaa ilkeästi päätään ja pelko siitä että lapset vois pitää äitipuolta parempana.Tsemppiä vaan ja jatka samaan tahtiin.Täys kymppi sinulle. :)
No jopas nyt! Kukaan fiksu äiti pelkää paremmuuden puolesta, sitä on nyxien turha alkaa selitteleen. Eihän ne ole edes mitään, talvallisia miesten kaatajia, joilla ei ole käsitystäkään mitä on olla äiti.
Heillä on vaan tarve nostaa itsetuntoa vain tuollaisilla lauseilla, et muka olis uhka tai tärkeä?? Heillä on vain taipumus sotkea toisten elämä kun muuta ei osaa. Ilmankos niin moni lapsi on vailla isää nykyisin, kun lapsikin ymmärtää, että elämää ei kantsi pilata heidän takia, joten parempi luopua isästä, kun pilata oma elämä.
Katsoit varmaan alkuperäisen viestin?
Siinähän ns. lähi-äiti pyytelee, ettei hänen lapsiinsa koskettaisi.
Olisin itse onnellinen kun ei tarvitsisi sotkeutua ollenkaan toisten lapsiin.
Voi kun tajuaisivat pysyä poissa!
olen 100 % varma, ettei sua olla pyydetty, vaan itse tunget ja sitten valitat!
Miksi toinen ei saisi välittää? Mielummin minä itse katsoisin että exäni uusi avokki välittää lapsista kun sitä että lasteni mennessä isänsä luokse muija painelee makuuhuoneen nurkkaan mihin lapsilla ei ole asiaa. Minkälaisen kuvan se antaa lapsille?
Hämmentämällä tarkoitan sitä,kun uusi vaimoke kieltää exääni keskustelemasta kanssani lastemme asioista,koska se loukkaa häntä.Lapseni ei uskalla tulla juttelemaan kanssani,jos vaikka satumme kauppaan yhtäaikaa,ettei rouva vain loukkaannu.
hän lähettelee raha-anomus kirjeitä jne...
Tämäkö minun pitäisi hyväksyä? Ei taida olla oikeaa rakkautta yrittää erottaa lapset biologisesta äidistään?
sellaista olet saanut päähäsi että hän yrittää erottaa lapsen äidistään? Tuota, kannattaisiko hieman rauhoittua ja lakata kuvittelemasta olemattomia asioita?
Se on tullut exän suoraan suusta ja on minulla silmät päässä,jos mm kaupassa tervehdin niin lapseni menevät äitipuolensa kanssa hyllyjen väliin piiloon! Ei siihen paljon tarvitse ikävä kyllä kuvitella selviä tosi asioita
Olet aivan oikeassa! Minäkin lapsettomana äitipuolena haluaisin tätä samaa. En vain viitsi kieltääkään kun mieheni lapsi haluaisi touhuta kanssani koko ajan. On se hellyyttävää kun hän sanoo rakastavansa minua.
Uskon kaikkien isien ja äitien haluavan, että oma lapsi pitää hoitotädistään/perhepäivähoitajastaan ja että lapsi viihtyy perhepäivähoidossa ja että lasta kohdellaan tasavertaisesti muiden lasten kanssa. Ja pidetään mm. sylissä, kun lapsi syliä tarvitsee. Yksikään vanhempi ei syytä perhepäivähoitajaa äidin roolin omimisesta tms.
Mutta kun ”perhepäivähoitaja” onkin isän uusi puoliso, niin johan muuttuu ääni kellossa. Hedelmälliselle yhteistyölle lapsen kasvatuksessa ei tällöin ole minkäänlaista pohjaa. Mistä tämä johtuu? Siis onko tämä ihan oikeasti lapsen edun mukaista? Onko ”Tuhkimotarina” iskostettu meihin näin syvälle jo äidinmaidossa?
Ei kuule niitä hoitajia ja naikkosia keskenään voi verrata! Huh sehän on jo älyllisestikin julmaa!
Hoitajat ajattelevat lapsen parasta ja pitävät hänestä huolta ym. mutta naikkoset taas ovat lasta vataan ja varsinkin miehen edelliselle perheelle äärettömän kateellinen ja katkera, joilloin he ajautuvat siihen tilanteeseen, ettei äidit voi muuta kuin suojella omia lapsiaan heidän hyökkäyksiltä!
Tuskinlasta ovat nähneetkään saatikka heihin voisi omaia lapsiaan luttaa. Ehei, normaali ja tasapainoinen lapsi kasvaa vain hyvässä ja luotettavassa ilmapiirissä, eikä siinä ole naille naikosille minkäänlaista sijaa.
Juuri näin hyvin olemme Tuhkimotarinan opetuksen sisäistäneet.
Moni äiti on tällainen äitipuoli...
On sääli, jos osaksesi on koitunut, mutta siitä ei koskaan voi syyttää kuin itseään! Koita pärjätä asian kanssa.
Juuri näistä äideistä ja naisista, jotka kuvittelevat, että muiden pitää piikoa heidän lapsiaan tai heitä, tulee niitä ilkeitä äitipuolia, jotka eivät kykene hyväksymään puolisonsa, tai kenenkään muunkaan, lapsia. Tai yleensä pitämään muita ihmisiä tasa-arvoisina itsensä kanssa.
Ei meidän lapset, mutta naapurin kakarat...
Oma Äiti on aina lapselle se tärkein,suhdehan on syntynyt jo lapsen kasvaessa vatsassa ja pakostakin Äiti ja lapsi ovat todella läheisiä jo tiiviin vauva-ajan yhdessäolon vuoksi.
Mutta!
Pitäisikö minun kohdella mieheni lasta kuin ilmaa, ettei Bioäiti vaan suutu ja loukkaannu?
Kun mieheni lapsi kaatuu ja loukkaa polvensa, niin pitäisikö kutsua Bioäiti kylään ottamaan syliin ja puhaltamaan pipiin?
Kun luen omilleni iltasatua, niin heitänkö mieheni lapsen pois kainalosta kyhjöttämästä, etten vaan loukkaa Bioäitiä?
Kun mieheni lapsi juoksee meille (tai siis toiseen kotiinsa) tullessaan kädet ojossa luokseni ja halaa minua, niin tyrkkäänkö pois, ettei Bioäiti vaan saa tarumoja? Jne. jne.
Mitä ihmettä olette vaatimassa, siis sitä, että omalla lapsella olisi aina kurjaa Isän luona vieraillessa ja hän tuntisi itsensä syrjityksi ja surulliseksi.Eikö sen vertaa löydy Äidinrakkautta, että voisi suoda lapselleen muitakin tärkeitä ihmissuhteita, kuin oman itsensä.Kannattaisi oppia erottamaan katkerat erosta jääneet traumansa erilleen lapsen elämästä ja lopettaa muiden syyttely omasta tilanteestaan.
Minäkin olen , vaikken keneltäkään ole perhettä rikkonut vaan jo eronneina ollaan mieheni kanssa tavattu, joutunut uskomattomaan haukku- ja syyttelyvyöryyn.
Minäkin olen eron kokenut, tullut petetyksi ja jätetyksi, tiedän miltä se tuntuu.
Mutta elämä jatkuu ja jo lastenkin takia täytyy elää elämänsä hymy naamalla ja unohtaa ikävät menneet.
Minä en lopeta mieheni lapsen hoivaamista ja hellimistä,vaikka katkera Äitinsä siitä riehuukin ja tekee kiusaa jatkuvasti. Lapsikin on ihminen kaikilla tunteilla ja näen asian niin, ettei yksikään lapsi voi liikaa rakkautta saada.
Voiko sitä enää selvemmin sanoa.
Niin että väkisin vaan tungetaan laspen elämään, ja viis välitetään tykkääkö lapsen oma äiti siitä tai lapset itse! Juuri tuolla tavalla lapsista tulee niitä häiriköitä ja toisten kiusaajia, kun vieraan ihmiset antavat esimerkin.
Onneks ei tarvi kestää tuollaisia naikkosia, ihan kauhistuttais jos tietäs et lasteni seuraan tukee väkisin jotain naikkosia!!!
Ei kenenkään elämään voi väkisin tunkea. Ihmisistä tykkää tai ei tykkää. Lapsihan siinä kärsii kun joutuu syrjityksi ja ei rakastetuksi. Lapsi tarvitsee rakkautta ja jos sitä ei saa niin käy kyllä hullusti.
MInä ainakin olen sitä mieltä että jos bioäiti ei hyväksy sitä että äitipuoli rakastaa ja hoivaa hänen lastaan on hänen päässään se vika jos kieltää lasta sitten rakastamasta äitipuoltaan.
KERRANKIN JOKU PUHUU ASIAAAA!!!!!!
Onko lapsen rakastaminen huonoa esimerkkiä?
Pitäisikö äitipuolen mielestäsi syrjiä ei-omaa lasta riittävästi ettei siitä tulisi häirikköä ja toisten kiusaajaa?
Voisitko selittää tarkemmin?
Hm.. kysymys nyt ei ole siitä etteikö äitipuoli saa rakastaa..mainitsin kyllä että on hyvä että he tulevat toimeen
TAI ASIAN VIERESTÄ! vain ihminen, jolla ei ole omia lapsia, voi puhua noin tyhmästi!
Vastaapa "parittoman isän" kysymykseen. Pitääkö siis isän uuden puolison jättää puolison lapsi hoitamatta, jottei astu äidin varpaille ja lapsen odottaa, että se bioäiti tulee hoitamaan?
Tämän päivän lööppi huutaa, että äiti puukotti sulhasensa tyttärensä nähden. Eiköhän meidän äitien olisi jo aika katsoa peiliin ja myöntää, että me emme ole yhtään sen parempia kuin ne naiset, jotka huolehtivat puolisonsa lapsista.
Olemme äärettömän julmia omia lapsiamme kohtaan, jos jatkuvasti yritämme loata lapsen isää, hänen uutta vaimoaan tai hänen uutta perhettään.
joka ei ymmärrä elämästä yhtikäs mitään.
No ihan miten haluatte tämän asian käsittää!
Kuten sanoin on hyvä,että he tulevat toimeen,mutta sitä en hyväksy, kuten kohdalleni on käynyt,että lasteni ollessa äitipuolensa kanssa he eivät uskalla edes tervehtiä minua,ettei rouva vaan loukkaannu.Emme voi puhua edes lasten asioista isän kanssa kun se on väärin äitipuolta kohtaan, näin sanoi ex mieheni.eiköhän lasten asioista päätä ensimmäisenä omat vanhemmat?
Kyllä minunkin uusi puolisoni tulee toimeen lasteni kanssa ja korjaa mm ne pyörän renkaat jne mutta ei hän sotkeudu lasteni asioihin. Hän on sanonut, että ne kuuluu vain minulle ja lasten isälle.
Tää ois varmaan paikallaan myös miesten ollessa kyseessä vai mitä? Kyllä se niin on että jos siellä toisessa kodissa on uusi äiti/isäpuoli niin exä antaa tälle uudelle vallan käyttäytyä kuten isä/äiti. Ainakin mieheni exän uusi kumppani "päättää yhdessä exän kanssa miten lasten tapaamiset tulis järjestää". Joten eiköhän näiden miekkostenkin olis aika lopettaa isäleikit, vai mitä?
Etkö ole ymmärtänyt, että sehän on aivan eri asia! Äidin ex-miehen uusi naikkonen ei saa millään lailla osallistua lasta koskeviin asiohin, mutta äidin uuden miehen taas nimenomaan pitää osallistua lasta koskeviin asioihin.
Katsos, kun isä ottaa uuden vaimon, hän pakoilee kasvatusvastuutaan, mutta kun äiti ottaa uuden miehen, hän jakaa kasvatusvastuutaan. Näin se vain on.
juuri näin näyttää asiat olevan. Isän uusi on naikkonen/heitukka, äidin uusi on vastuuntuntoinen mies, joka huolehtii myös lapsesta. Eihän ÄITI koskaan voisi ottaa mitään luuseria luokseen.
Hassua että me naiset teemme lapsia miesten kanssa, joiden arviointikykyyn emme enää eron jälkeen luota.
Muuten onkohan ÄITI uuden miehen exän mielestä naikkonen?
Musta tuntuu, että "äitipuolen" rooli on kaikkein vaikein ja parjatuin rooli koko perhe-instituutissa. Kun lukee tätäkin palstaa, tai miettii vain koko yhteiskunnassa vallalla olevia asenteita. Tietysti en voi olla täysin objektiivinen, koska tavallaan olen itsekin "äitipuoli".
Omasta mielestäni olen pärjännyt vallan mainiosti mieheni lasten kanssa. Meillä ei ole koskaan mitään kitkaa ollut. Mutta ulkopuolelta on jatkuvasti luettavissa kummallista asennetta/odotuksia. Ja jotenkin tuntuu, että minua vähätellään ihmisenä. Jostain syystä tuntuu hanlalta myöntää olevansa "äitipuoli". Sillä on niin negatiivinen leima. Vaikka minusta tässä olemisessa ja elämisessä ei ole mitään negatiivistä.
Äitipuolena oleminen on jatkuvaa nuoralla tanssia, jotta tekisi kaiken oikein, eikä mitään väärin. Odotukset äitipuolta kohtaan ovat hyvin ristiriitaisia. Ei saa olla liian hyvä, eikä liian huono. Palautetta tulee jokaisesta virheestä hyvin äkkiä. Esim. Julkisesti ei saa komentaa lapsia, jos ei ole biologinen äiti. Siitä tulee heti palautetta, että "komentelee toisten kersoja, leikkii äitiä, kummallinen naikkonen". Mutta jos ei komenna lapsia julkisessa paikkassa, tulee palautetta "lapset ovat täysin ilman rajoja, naikkonen katsoo vain sivusta, ei varmaan välitä niistä kun ei mitään sano" jne. Ja tämä "naikkonen" on vain tavallinen suomalainen nainen. Jos kysessä oli lasten täti, ei palautetta tulisi.
...minä en ole ainakaan ole mikään äitipuoli, mieheni lapset kutsuvat minua etunimellä. Ja jos oma äiti ei välitä lapsistaan..... vertaa, niin eikö ole parempi,että heidän asioistaan huolehtii joku turvallinen aikuinen. Ainakin meillä se toimii, olen kyllä kannustanut lapsia äidilleen, mutta tuntuu sopivan niin harvoin ja on raastavaa katsella lasten surua, kun oma ÄITI ei valitä heistä, kun hänellä nyt on se uusi mies ja lapsi, niin vanhat lapset vaan pois jaloista. Surullista
kuvitellaan olevansa korvaamaton! Oi joi, että äiti ei taaskaan välitä lapsistaan!! niin niin, sama vanha virsi... onneks täämmönen pehmolehmä on löytyny, jotta lapset ovat turvassa kaaaameelta äidiltään, on se niin surullista! Voi voi... älä nyt repee taakkasi alle sillä
näillä näkymin ne lehmätkin lentää....!Heh..
Juttusi ovat sellaisia aivan kuin ne olisi kirjoittanut joku teini-ikäinen..
On ÄITEJÄ sekä ISEJÄ jotka eivät välitä lapsistansa. Ihmisiä on kato erilaisia! Mikäli et ole huomannut sitä ikäsi aikana.. MInä kyllä säälin lapsiasi. Tuollainen äiti joka "riehuu" ja tinttailee kuin lapsi jossain netin keskustelupalstalla! Käytä sekin aika hyödyksesi ja mene vaikka lastesi kanssa ulos leikkimään!
Enpä taida mennä kun eivät ole kuuluneet aikoihin hiekkalaatikko ikäisiin!
Ihminen joka uskaltaa sanoa oman mielipiteensä on yleensä aina tyhmä ja hullu! Aina pitäs olla samaa mieltä joka asiassa sitten on viisas ja ihana! Miksi yleensä vaihdamme mielipiteitä, jos kaikki olisivat sitä samaa mieltä?? Hullua! En vaihda ajatuksiani siksi, että olisin sillä hyväksytty.
tehdä jos eivät ole hiekkalaatikkoikäisiä! Jos mielikuvituksesi on heikko niin se on sitten paha juttu..
Mielestäsikö äitipuolen pitäisi kohdella lasta kylmästi vain siksi että lapsella on jo etä-äiti.
huh huh. Jokainen lapsi tarvitsee rakkautta ja yhdessä oloa, sekä selvät rajat.
Jos äitipuoli huolehtii lapsestasi ja perustarpeista, kun syystä tai toisesta itse et pysty. Olisit onnellinen, että lapsellasi on hyvä kasvuympäristö.
Oman poikapuolen kanssa meillä on hyvät lämpimät ja luottavaiset välit.
Onneksi pojan äiti ei pidä minua uhkana.
Olen aina kannustanut heidän yhteydenpitoaan ja
pojan äiti on minulle suoraan sanonut, ettei hänen lapsensa voisi parampaa äitipuolta saada.
Arvostan itse äitejä, mutta vielä enemmän äitipuolia, jotka vapaaehtoisesti ottavat vastuulleen toisen ihmisen lapsen.
on niin paljon biologisia vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan ja sitten huolehtivia äitipuolia syytetään lasten "omimisesta". Ei ymmärrä.
OLET AIVAN OIKEASSA, ISÄ JA ÄITI ON LASTEN VANHEMMAT.MEILLÄ ISÄN UUSI NAISYSTÄVÄ SANOI, ETTÄ KYLLÄ HÄNELTÄ PITÄÄ KYSYÄ JA NIIN MÄÄRÄSI, ETTEI ISÄLLÄ OLLUT MAHDOLLISUUTTA TAVATA LASTAAN, KOSKA NAISYSTÄVÄN LAPSENLAPSET VIERAILI JOKA VIIKONLOPPU, EIKÄ SIELLÄ OLLUT TILAA J:N TYTTÄRELLE. SURULLISTA.
LAPSELLA SE ON IKÄVÄ ISÄÄNSÄ.
Itse olin äitipuoli ja lapset ovat meillä joka viikko muutaman päivän (johtuen äidin työstä).
Mieleeni ei ole edes tullut yrittää olla äiti lapsille, vaan olen aikuinen heille. Kun lapset ovat meillä, niin he tottelevat minua samalla lailla kuin isäänsä. Mitä tarkoitat äidin roolilla? Jos he näkevät pahaa unta tms niin tokihan heitä lohdutan, kun käyvät vessassa, niin muistutan käsien pesusta, kyselen koulupäivän kulusta jne.
Ps. Äiti olen vain omalle lapselleni
Itselläni on 7 vee poika, olen yhteishuoltaja entisen mieheni kanssa. Ex:llä on uusi naisystävä kuvioissa ollut jo useamman vuoden, mikä on hyvä asia!
Tätä palstaa kun lukee niin taidan olla ainut äippä joka toivoo lapselleen turvallisia aikuisia ympärilleen, olkoon kyse isä-tai äitipuolista..sääli vaan, että ex naisystävä ei ymmärrä/halua tavata mukavaa poikaamme..hän ei kuulemma halua edes tutustua häneen!!! Ja siitäkös pien mies on ihmeissään...että näin meillä:)
Itse olisin hyvilläni, jos lapsella olisi hyvät suhteet myös ex puolison uuteen ystävään, hänen lapsiin jne...mutta näemmä kaikkea ei voi saada..
Taitaa uusi emäntä olla "mustis"..sääli..sääli..
Enkä todellakaan ole puuttunut heidän elämään, antanut ohjeita lapsen hoidon tms. varalle!
Eli toivoisin enemmän joustavuutta/avarakatseisuutta uusilta kumppaneilta..koska eiköhän me kaikki toivota kuitenkin lapsen/lasten parasta!
Hyvää syksyä:)
Hei! Täällä yksi joka ei halua tutustua miehen lapsiin ja ex:iin. Miksi heti luulet että on "mustis",sääli..sääli..?!Aika itsekästä luulla noin!
Kaikki ihmiset vain eivät ole kiinnostuneita "uusio",ja "exiö" kuvioista,(ja tekevät muuta sillä ajalla kun puoliso näkee mahdollisia exiä ja muxuja jne.) Ja jos pariskunnalla muuten menee hyvin, en näe mitään iloa vääntää teennäistä kiinnostusta exiin ja lapsiin. Siis jos ja kun tämä ok itse tälle pariskunnalle, meillä homma näin. Ei olla mustiksia tms., muita harrastuksia ja intressejä. Pieni osa elämää tuo ex-kuvio kumminkin vain.. Htvää syksyä!
Totta puhut, sillä eivät ne ex-liiton muksut ja exät oo mitään maailman napoja, joille pitäs seuraneitinä toimia, ei todellakaan! Eihän se meidän uusien ongelma ole ne muksut, eikä suinkaan ole meidän velvollisuus hoitaa niitä toisten lapsia. Meillä uusilla kun on ihan muutakin tekemistä: työ ja harrastukset, ystävät jne. Exien elämä pyörii yleensä vaan näiden lasten ympärillä, joten ei ihme kun ovat nyreissään uusien vapaudesta.