Minun opettaja oli sotainvalidi ( puujalka). Sodan jälkeen se pääsi poikkeusluvalla opettajaksi. Samaa sääntöä pitäisi noudattaa nykyisinkin eri ammateissa. Vammainen ei pysty samaan kouluun kuin terve.
Vammaisille erityisvalmistus ammattiin
jarmo
15660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä mä vaan pystyin käymään ns. terveiden kanssa
samaa koulua!!!!Se riippuu kyllä vamman laadusta eikä muusta....
Ai miksei pysty??? Itse olen lihassairas nainen ja aikoinani käynyt normaalin peruskoulun ja lukion ja nyttenkin ihan normaalissa koulussa saamassa opetusta.. Eri asia tietenkin olisi jos sairaus koskisi jotenkin henkistä kasvua ja kyvykkyytä.. En tosiaankaan ole ikinä ollut sitä mieltä, että esim minut olisi pitänyt sijoittaa erityiskouluun. Olen aina pärjännyt todella hyvin ja viihtynyt ja zembaloinut samaan tapaan kuin terveet ystäväni.. Normaalikoulussa identiteetti kasvaa ei niin sairauskeskeiseksi ja ns. normaali maailmassa pärjää ja osaa olla ja sopeutua
Meinaatko, että siinä puuttuvassa jalassa sijaitsi opettajan aivot ja nyt ne oli jouduttu korvaamaan puuaivoilla.
Sijaitseeko sinun ajatuskykysi/älysi jaloissa tai lihaksissa?
Kappas vaan, olen näköjään menettänyt ajatuskykyni ja ammattitaitoni halvaantumisen myötä. Sanoisitko tuon työnantajallenikin jotta pääsisin helpommalla ja saisin vähemmän vaativia työtehtäviä.:D
ontuu pahasti, koska vammaisia olemme myös me aikuisiällä vammautuneet.Aivoni ei nimittäin sijaitse kädessä ja jalassani, jotka halvaantuivat hemin takia.
Olen vain valinnut ammattini, niin että fyysiset rajoitteeni ja puutteellinen toimintakykyni ei ole ollut esteenä työn teolleni. Mikä siis tarkoittaa, että olen ilomielin jättänyt kaikki raskaat,fyysistä voimaa, vaativat ammatit ns. terveille ja itse valinnut fyysisesti kevyemmän työn, mikä taas työllistää enemmän aivojani kuin lihaksiani.
Jotain älyä vaaditaan myös siinä, että ymmärtää minkälaisiin työtehtäviin on kykenevä ja millaisiin ei ja pyrkii hankkimaan koulutuksen, mikä mahdollistaa sijoittumisen sellaiseen työtehtävään mihin kykenee. Vammaiset eivät taida ajautua ammatteihinsa kuten monet ns. terveet vaan heidän täytyy tarkasti miettiä ammatin valintaansa.
tarkoitin, että vammaisia pitää tulla vastaan, jos tarve vaatii, eihän esim. sanota että ei tarvita luiskia pyörätuoleille, vammainen kun selviää siinä missä tervekin, en ole missään mielessä rasisti vaan vammaisten ystävä, koska joudun heidän kanssaan tekemisiin, monesti on apua, jos vähän tulee vastaan, ts. "helpottaa"
mahdollisuuksien rajoissa
Jarmo!
Sun asenteesi meihin vammaisiin ontuu pahemman kerran.
Kun luin kirjoituksesi karvani nousivat väkisin pystyyn.
Me pystymme kaikkiin niin asioihin niin kuin tekin ns. terveet.
Katso peiliin ja mieti vähän mitä suustasi päästät!
Oon samaa mieltä kanssasi!!Kyllä minä pystyn samoihin hommiin kuin ns.terveet ja olin ammattikoulussa terveiden luokalla....Tosin oli siellä pari muutaki vammasta,mut so what!! Tuo
Jarmon kirjotus kyllä oli.....enpä sanokkaa,pistää
vaan vihaks tommonen halveksunta ja luulee vielä olevansa parempi,kun on terve......
Tää tikru on kyl nyt vihanen!!!!Murr murr....
Sinililja sul on kaunis nikki!!
on perin turha, sillä tuo omituinen höpöttäjähän on Miljoonan nikin pelle, jos et sattunut huomaamaan. Se poika ei paljon peiliä käytä...
hyvä, että voimme tarjota jollekullekin ns. älyllistä haastetta.:) Pääseepä ainakin täällä purkamaan kaikki patoutumansa ja voi yrittää keksiä jotain oikein repäisevää jos ei koe muualla pärjäävänsä.:D :D
Tuolla kirjoittajalla on taitanut olla ikkuna metsään päin, vähän leluja ja vieläpä tiukka pipo.:D
Maastamme ei taida löytyä kovin monta aikuista, joka olisi valmis kyseenalaistamaan sotainvalidiemme kyvyt. Ainoastaan sellainen henkilö, joka itse ei ole kokenut sota-aikaa tai jolla on hyvin puutteelliset tiedot historian ja näin yleissivistyksen puolelta.
Tarkistapa vielä miksi sotainvalideille järjestiin erillistä koulutusta sodan jälkeen. Syy löytyy kyllä sodanjälkeistä historiaa lukemalla. Se ei todellakaan liittynyt mitenkään ns. älylliseen kapasiteettiin. Ja silloisella koulutuksella ei ole mitään tekemistä nykyisten pääasiassa vammaisille tarkoitetuille oppilaitolaitosten kanssa, joissa muuten opiskelee myös vammattomia.
Syy näihin ns. "vammaisoppilaitoksiin" on se, että siellä voidaan huomioida opiskelijoiden tarpeet paremmin mitä liikkumiseen ja opiskelussa käytettäviin apuvälineisiin tulee. Opiskelutahti ja vaatimukset vastaa kyllä muita oppilaitoksia. Puhun nyt meistä, joilla ei ole ns. älyllistä vammaa vaan se vamma liittyy tavalla tai toisella fyysiselle puolelle.
Itse kannatan opiskelua muiden parissa, mikäli se vain on mahdollista. Motto kai voisi olla, että koska emme voi voittaa teitä (vammattomia) niin liittykäämme seuraanne/joukkoonne.:)
Muuten unohdetaan nuo merirosvotarinat ja puhutaan jalkaproteesista.:)
koulutusta järjestettiin sotaveteraaneillemme, joista osa oli myös sotainvalidejä.
Tämähän sinun tulisi tietää, mikäli opettajasi olisi todella ollut sekä sotaveteraani että -invalidi.
Noin puutteellisilla tiedoilla ei kannattaisi lähteä kirjoittelemaan mitään, siinä paljastuu vain oma tietämättömyys.
Jos pystytään tulemaan vastaan vammaisia, se pitää tehdä, eihän esim. sanota, että ei saa laittaa luiskia pyörätuoleille, vammainen pääsee siitä mistä tervekin
Eihän täällä kukaan luiskista ole puhunut, me kaikki pyörät jalkojen sijasta immeiset varmasti suorastaan rakastamme luiskia! Mutta eka tekstissäsi sä ihan suoraan viittasit älylliseen puoleen ja kuinka meidät pitäisi asettaa erityisasemaan siinä suhteessa... ja paskat ensinnäkin sä laitat tommosilla kommenteilla ittes ylemmäksi ja alennat meitä.. Opettele ajatteleen fyysisesti rajoittuneita ihan tavallisina perustallukkoina, ja älä kiinnitä huomiota 4 pyörään.... Et varmasti tarkoita pahaa, mutta silti sun suuntas ja asentees on ihan väärä
Kuulepas, sinä ennakkoluuloinen mies! Pahasti yleistit taas kerran!
Vaikka minulla on vikaa nivelissä, niin pää on toistaiseksi toiminut oikein hyvin. Olen käynyt tavallisessa koulussa ylioppilaaksi ja sen jälkeen kauppaopistossa suoritin merkonomin tutkinnon.
Työelämässä olen ollut yli kaksikymmentä vuotta ja työpaikkani saanut ihan omilla ansioillani ja taidoillani.
Meidän perheessä on epilepsiaa sairastava lapsi.Eikä mitään tyypillistä sellaista.Vaan hyvin harvinaista laatua olevaa.
Ei ollut ollenkaan helppo juttu jatko-opintopaikat.Kyllä on tosiasia että sairaus rajoittaa.Asenteet mainitsemaani sairautta kohtaan ovat yhä todella ala-arvoisia.Väitetään että kaikki pitkä-aikaissairaat ja vammaiset ovat samassa asemassa,mutta kissanviikset!!
Monen monituista puhelua ja selvitystä sain esittää että lapseni kelpuutettaisiin kouluun.Sellaiseen jossa on sairaus tuttu.Mutta kuinka ollakaan!!!!! Silti vielä,siitä huolimatta sain anoa,rukoilla että lapseni pääsisi kouluun.
Vihdoin viimein hänet hyväksyttiin,josta olen tosi kiitollinen.
Senpä vaan sanon että eriarvoisina kohdellaan ja uskoisin että nimenomaan epilepsiaan yms.aivosairauteen suhtaudutaan täysin eri tavalla kuin sairauteen joka on fyysistä.
Uskallan väittää näin 16 vuoden kokemuksella ja sillä tunteella joka on olla hyljätty kaikin tavoin juuri kyseisen sairausen asettaessa mitä eri muotoisia rajoituksia.
Rajoituksia joita me itse emme ole asettaneet,vaan lääkärit.He ovat sanelleet säännöt joiden puitteissa toimitaan.Ja uskokaa tai älkää,se ei ole helppoa.Olisi helpompaa käyttää omaa maalaisjärkeään ja toimia sen mukaan mutta lääkäreinä he tietenkin tietävät paremmin.
Joten on nöyrryttävä täällä,halusi tai ei!! Hyvää kesää ja voimia!!