Juttelin tutun Sosiaalialalla työskentelevän(nainen)kanssa elatusmaksuista. Molemmat olimme sitä mieltä, että se on jäänne ajoilta, jolloin naiset hoitivat kotona lapsia. Miehet painoivat töitä ja jälleenrakensivat maata.
Silloin oli luonnollista, että eron jälkeen lähivanhemmalle maksettiin avustusta. Nyt on tilanne hiukan toinen, tasa-arvo on lähestulkoon saavutettu.
Naiset tekevät työtä siinä missä miehetkin. Tuleehan etävanhemmallekkin kuluja, kun lapsi on hänen luonaan.
Ymmärrän kyllä, että kaikki lähivanhemmat eivät ole töissä, tai palkka on pieni.
Vastuuseen tietysti molemmat, mutta jotain tolkkua maksuihin.
Sosiaaliministeriö miettimään pykälien päivitystä.
Silloin oli luonnollista, että eron jälkeen lähivanhemmalle maksettiin avustusta. Nyt on tilanne hiukan toinen, tasa-arvo on lähestulkoon saavutettu.
Naiset tekevät työtä siinä missä miehetkin. Tuleehan etävanhemmallekkin kuluja, kun lapsi on hänen luonaan.
Ymmärrän kyllä, että kaikki lähivanhemmat eivät ole töissä, tai palkka on pieni.
Vastuuseen tietysti molemmat, mutta jotain tolkkua maksuihin.
Sosiaaliministeriö miettimään pykälien päivitystä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
että elarit perustuiskin siihen miten paljon isä osallistuu lastensa elämään,kasvatukseen ja hoitoon.
Minä kun yksinhuoltajana hoidan lapseni täysin yksin,maksu menisikin niin että sen mukaan mitä isä ostaa lapsille,paljonko heitä hoitaa ja pitää,sen mukaan menisi nuo elaritkin.
Luopuisin ilomielin 500 euron elareista jotka saan kun isä pannaan ottamaan tasan puolet vastuusta,ostamaan tasan puolet ruuista,vaatteista,silmälaseista,harrastusvälineistä,lääkkeistä ynnä muista juoksevista kuluista.Lääkekulut on myös aika mittavat joten siihenkin olisi apu tarpeen.
lisäksi voisin viimein mennä siihen kolmivuorotyöhön johon minulla ei nyt ole mahdollisuutta ellen halua jättää lapsia yöksi keskenään kotiin sekä iltavuoroiltoina kokonaan vaille vahtimista.
Tämä ehdotus kuulostaa juuri sellaiselta, mitä mekin mietimme.
On muuten mahdollista laittaa kaikki puoliksi, tahtoi toinen tai ei. Sillä lähihuoltajuudessa yksi lähtökohta on, että molemmat vanhemmat vastaavat lapsen kuluista kykyjensä mukaan. Joten lähivanhempi tai miksei etävanhempikin voi kerätä dokumentit lapsen kanssa aiheutuneista maksamistaan kuluista ja lähteä perimään niitä toiselta vanhemmalta. Ennakkopäätöstä en tiedä onko olemassa, mutta tällainen ohjeistus on tullut esim. sossulta.
lähi ei anna etän tavata lastaan tai suostu tapaamissopimusta allekirjoittamaan ei elareita maksettais ollenkaan. Alkais kummasti yhteistyö vanhempien välillä toimimaan ja loppuis typerät riitelyt =).
kun saavutetaan tasa-arvo vielä siihenkin,että halutessaan mies on samalla "viivalla"lähivanhempaa valittaessa niin hyvä.Onneksi tähän suuntaan ollaan menossa.Itsellä yksi alaikäinen elätettävä ja lähivanhempana en ole pienituloisuudestani huolimatta riippuvainen tosta minimi elatusmaksusta.Meillä muut asiat ajavat rahan edelle.Valitettavasti täällä törmää lähes ainoastaan kysymyksiin,että paljonko saan elatusmaksua,mitä tukia voin saada jne jne.Harvoin ollaan huolissaan lasten reaktioista eron sattuessa ja miten luoda lapselle turvallinen kasvuympäristö.
Miltä kuulostaa. Lähivanhempi tapaa uuden kumppanin, muuttaa yhteen hänen kanssaan. Eikös talouteen tule yksi rahantuoja lisää. Kyllä sen pitäisi myös jotenki vaikuttaa etän maksuihin.
Vai eikö, lähin uusi kumppani ole vastuussa kumppaninsa lapsesta/lapsista?
Mä en ainakaan ota sellaista kumppania joka ei olisi halukas osallistumaan kaikkiin taloudessa olevien kustannuksiin.
Jos ei ole velvollinen, niin onko se sitten niin että, jääkaappi jaettu kahteen osaan, vai miten se sitten tapahtuu?
Nimenomaan, jos lähivanhempi on yksin lapsen kanssa, niin etä maksaa elarit ja, jos lähi löytää uuden kumppanin ja muuttaa yhteen, niin etän ei tarvitsisi maksaa elareita.
Sillä kuvitellaan tilanne, että vanhemmat eroavat ja heillä on yksi lapsi. Etä löytää uuden kumppanin ja saa lapsen tämän kanssa. Myös lähi löytää uuden kumppanin. Eikö silloin ole tasa-arvoista, että molemmissa perheissä on kaksi tienaavaa aikuista, joten molemmat hoitavat rahallisesti omat perheensä.
Höpsistä!
Lapsen elatus kuuluu tietenkin kummallekin vanhemmalle.
Elatusmaksu on muualla asuvan vanhemman osuus lapsen kuluista ja elatusmaksujen taso on Suomessa niin niukka, ettei ne mitenkään kata keskimäärin lapsen elatuksen tarpeesta edes sitä puolikasta.
Uusimman tutkimuksen mukaan (Janus 2/2005, 137-154) sitäpaitsi 1/3 erolapsista ei edes tapaa muualla asuvaa vanhempaansa, ja 1/3 tapaa jotenkuten, vain 1/3 tapaa säännöllisesti ja tiheästi. Silloinkin yleensä lähivanhempi maksaa päivähoitomaksut, vaatteet, yms. hankinnat ja tapaajalle jää vain tapaamisen aikana syntyvät kulut ruuasta jne.
Mä maksan 200 e joka kuukausi. Teoria minä 200e äiti 200e lapsilisä 100e yh korotus 36.60e/ kk= 536.60 Kyllähän tolla rahalla ruokkii ja vaatettaa lapsen. Itelläkään ei mene itseen noin paljon rahaa kk, siis ruokaan ja vaatteisiin. Plus joka toinen viikonloppu lapsi on luonani, meneehän sitä rahaa silloinkin.
ps. Lapsella on omat vaatteet ja lelut luonani jotka ostan minä.
Onneksi kaikki lait tulevat aina voimaan vuosienkin päästä, jolloin monien lapset ovat jo siinä iässä, että isien maksuvelvollisuus on päättynyt. Silloin lapsi voi reilusti pyytää isältä itse avustuksia opintoihin ym, ja aika törkeää on isältä jos ei lapselle rahaa anna! Siinä sitten tasa-arvon puitteissa, voi äitikin kieltäytyä maksamasta opintoja ja avustamasta viitaten isän ratkaisuun.
Koska lapsi on kuitenkin yhteinen, niin yhdessä häntä on avustettava.
Niin, ihannehan se olisi jos isä osallistuisi ylimääräisiin kuluihin.
Meillä työssäkäyvä isä on maksanut minimielareita koko ajan, eikä koskaan ole penniäkään ylimääräistä lapsille antanut. Ei edes joulu-tai synttärilahjoja. Perusteluna lapsille on ollut, että hän maksaa isoja elatusmaksuja! Itselläni ei ole kummoisetkaan tulot, paljon pienemmät kuin lasten isällä.
Samoin kun vanhempi lapsista aloitti opiskelut, ei penniäkään.. Itse en voinut olla yhtä julma vaan maksoin nykyisen mieheni kanssa kaikki lapsen koulukirjat yms. Luulisi ottavan luonnolle, että toinen mies huolehtii, muttei itse..
Ihan sivuhuomautuksena, sosiaaliala ei ole niin pyhä instituutio, että se pitäisi kirjoittaa isolla...
Itse asiaan. Lapsen molemmilla vanhemmilla on vastuu omien jälkeläistensä elatuksesta. Tuo vastuu ei katoa yhtään mihinkään, vaikka vanhemmat eroaisivatkin.
Joku ehdotti, että uusioperheissä uusi kumppani olisi vastuussa toisen lapsista. Jo on maailmankirjat sekaisin, kun pitää tuollaista ehdottaa. Jokainen vastaa vain OMISTA lapsistaan.
Elättäjää ei työssäkäyvä nainen itselleen kaipaa, vaan elämänkumppania.
Tällä palstalla käyvät marisemassa vain surkeimmat luuserit. Valtaosa etävanhemmista maksaa elatusmaksunsa valittamatta. Nämä isät ovat osallistuneet lastensa elämään silloinkin, kun perhe oli vielä koossa. Täten he tietävät, että lapset myös kuluttavat.Useimmat isätkin haluavat lastensa parasta. Näin on ainakin meillä.
En tiedä onko sinulla uusioperhe, jos on niin, eikö kumppanisi osallistu mitenkään lapsesi kustannuksiin. Ostaa omat ruoat, maksaa sähköstä oman osan, ei tankkaa autoa kun muksu on kyytissä, ei osallistu lomareissujen kustannuksiin muuten kuin maksaa vaan oman osuutensa. Jos maksaa edellämainitut, niin nehän ovat sinun kustannuksista pois, siis sinulla jää enemmän rahaa hoitomaksuihin, vaatteisiin yms. Siis välillisesti osallistuu kustannuksiin, eikö ;)
Tässä tapauksessahan sinä hyödyt kahden miehen/naisen taloudesta.
Minulla ei ole uusioperhettä. Elän viidettä vuotta kahden tyttäreni kanssa.
Minä olen tottunut aviossa ollessani siihen, että molemmilla oli oma auto, jonka tankin täyttämisestä kumpikin huolehti itse. Vastaisuudessakin aion kustantaa omat ajoni, riippumatta siitä olenko kyydissä yksin vaiko muiden kanssa.
Lomamatkat olen tähänkin asti maksanut omasta pussistani, miksi tarvitsisin siihen tulevaisuudessa miestä???
Hoitomaksuja ei ole ollut vuosiin, mutta varhaisteinit kuluttavat kyllä kiihtyvällä tahdilla. Vaatteisiin on riittänyt rahaa sekä äidille että tyttärille, siihen ei kumppanin rahoja tarvita.
En tiedä mitä oikein yrität jankuttaa.
Jos nyt aletaan teoreettisesti asiaa vatvomaan, niin omassa elämässäni yhtiövastikkeen ja pakollisten laskujen puolitus mahdollisen kumppanin kanssa toisi säästöä 217€. Jos tästä vähennetään yh-korotukset, nettosumma on 147€.
Tuntuuko valtaisalta??? Minusta niin mitäänsanomaton summa siihen nähden, että nyt on vapaus mennä, tulla, harrastaa ja matkustaa ihan niinkuin itse lystää.
Miehissä arvostan sitä, että he huolehtivat omista lapsistaan, ja osallistuvat heidän elämäänsä eron jälkeenkin. Mikä on sellainen mies, joka ei edes omista jälkeläisistään huolehdi??
Ne miehen loput rahat sanotaan vaikka 1600e/kk, jos ei kerran tarvi yhteiseen talouteen laittaa?
Kuulostaa hyvältä miehen paikalta ;)
"Mihinkäs ne miehen rahat menee, jos ei tarvitse yhteiseen talouteen laittaa?"
Kuule eiköhän mies hoida OMAN osuutensa jokaisen ihmisen kuluista. MM. asuntolainaan menee useita satoja euroja HÄNEN osuuttaan, nainen maksaa oman osuutensa. Kaikki tuntemani miehet myöskin syövät, useimmat paljon enemmän kuin naiset. Eiköhän mies hoida osuutensa ruokalaskusta.
Jokaisella meillä on omat henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteemme. Mies maksaa oman autonsa vakuutukset, mahdolliset lelunsa kuten prätkänsä tai veneensä kulut, bensansa jne. Niin minäkin teen omien hobbyjeni suhteen.Luultavimmin mies myös matkustelee, toivottavasti ainakin, koska itse pidän matkustelusta.
Mies luultavimmin hoidattaa myös hampaansa ja käy parturissa ja vaatekaupassa- niin minäkin teen. Lasken omat hampaani itselleni enkä perheelleni kuuluviksi:)
Miehellä saattaa olla myös elatusmaksut omista lapsista hoidettavanaan. Mies avustaa lapsiaan myös ajokorttien ja isompien harrastusvälineniden hankinnassa, ja muistaa merkkipäivinä. Minä rahoitan omia lapsiani ja lasteni isän kanssa jaan kuluja edellämainituista hankinnoista.
Alun perin kyse oli kai siitä, että uuden kumppanin myötä kulut putoavat huomattavasti, jolloin elatusmaksun tarve pienenisi. Valitettavasti asia on näin, että ex-puolison uusi kumppani ihan samassa suhteessa nostaa exän maksukykyä. Jäähän hänellekin samassa suhteessa yhtä valtaisat summat "yli" kuin yksin asuessa.
Toisekseen en todellakaan tunne ainuttakaan pwrhettä, jossa uusi kumppani olisi elättämässä vaimon lapsia.
Voi sinua, kun täytyy alkaa nimittelemään. Aikuistu ja keskustele niinkuin aikuiset keskustelee.
Ei täällä päätetä mitään, herätetään vain ajatuksia ja kuulostellaan mielenkiinnosta, mitä mieltä muut ovat.
"MM. asuntolainaan menee useita satoja euroja HÄNEN osuuttaan, nainen maksaa oman osuutensa."
-Siinäpä se tulikin, jos ei olis miestä sinä maksaisit lainan kokonaan.
Ketomassasi tapauksessa, sinullehan jää sitä rahaa enemmän.
Eli mies osallistuu lapsen asunnon ylläpitoon, miettikääpä sitä. ;)
Minä maksan tälläkin hetkellä yksin useita satoja euroja asuntolainaa 120 neliön asunnostani, ja pärjään vallan mainiosti. Neljä vuotta niin luukku on velaton.
Jos nyt laittaisin hynttyyt yhteen miehen kanssa,en todellakaan muuttaisi hänen asuntoonsa tai hän minun asuntooni.
Muuttaisin ehdottomasti vähintään tuplasti asumtoni hintaiseen tasokkaaseen omakotitaloon, josta rahoittaisin itse puolet. Toisen puolen saisi mies hoitaa. Millähän ilveellä tässäkin mies minun pesuettani rahoittasi??
Ystävättäreni muutti juuri keväällä avokkinsa kanssa upeaan 430t€ hintaiseen järvenrantataloon, jonka he rahoittivat puoliksi.
Kumpikin lyhentää omaa lainaansa ja naisella on 3 lasta ja miehellä 2 etälasta, jotka ovat heillä hyvin paljon.
Ja lasten elintaso nousee myös. Miehen kustannuksella osittain, koska yksin sinulla ei olisi sellaiseen lukaaliin varaa. Mietippä sitä ;)
ps. Mä asun Tellukessa, missä sä?
jolloin oikeutta käytiin ja "syylinen" täytyi löytää. Jos syyllinen oli isä ja lapset jäivät äidille, oli maksu suurempi, kuin tapauksissa joissa äiti todettiin syylliseksi ja lapset jäivät äidille. Ennenkuulumatonta oli, että isä halusi lapset itselleen, saatika saanut niitä; mieluummin laitettiin lastenkotiin, kuin annettiin isälle.
Ennen tosiaan mies kävi töissä ja toi leivän pöytään; silloisen elatusmaksun kyllä ymmärtää, mutta nykyään naisilla on työhistoriaa jo ennen lapsentekoa. Ja tässähän se villakoiran ydin onkin, unohtamatta mahdollisen sosiaalisen statuksen laskemisesta ---> ennen perheessä ajeltiin "mersulla" mutta eron jälkeen on tyydyttävä "ladaan".
Ja edelleen kyseinen jäänne elää vahvasti eroavien/eronneiden mielessä, jota sosiaaliviranomaset vielä pönkittävät menestykkäästi, kaikenmaailman laskukaavoillaan, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ajatella tapusta, jossa yksinkertaisesti palkka/eläke/vastaava on niin pieni, että se riittää vain ja ainoastaan yhden ihmisen elämiseen, no toinen puolisko saa automaattisesti minimin, joka kaatuu ulosoton kautta, ennestään jo tiukilla olevan niskoille. Kuka voittaa, vai voittaako kukaan???
se velvollisuus ei koskaan elatusvelvolliselta poistu! Vastuu lapsista on yhteinen, eikä se vastuu ja altaus lopu vanhempien eroon. Niin että turha sitä on pohtia.
Jos lapsista on ongelmaa, ei niitä sitten tarvi hankkiakkaan, silloin ei tarvi maksaakkaan!
Kyllä elatusmaksut keksittiin siltä varalta kun talon isännät panivat piikoja paksuiksi ja raskauden ilmetessä ns.mieron tielle. Kukaan ei tietenkään enään palkannut äpärälapsen äitiä ja niin ollen naiset olivat pulassa.
Mutta kukaan ei ainakaan kelan päivärahalla kykene elättämään lastaan, korkeintaan pitämään hengissä pienellä rahalla (onnistuuhan se alkoholisteiltakin)
Kuitenkin lapselle olisi mielestäni taattava riittävät valmiudet elämään erovanhempien rahatilanne huomioon ottaen. Kuulostaisiko mahdottomalta prosessi jossa ensin tietenkin katsottaisiin kykenevämpi vanhempi lähiksi, tietenkin varallisuuden lisäksi otettaisiin huomioon kuinka kykenee huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista ja todennäköisemmin edistää ennemmin kuin estää tapaamisia toisen vanhemman kanssa.
Kun tämä olisi päätetty ja todettu sen tutkimiseen erikoistuneen virkailijan toimesta, niin vanhemmat keskustelisivat tapaamisajat. Samaan syssyyn päätettäisiin tietenkin mahdolliset elatusmaksut. Perustana olisi tietenkin tapaamisten laajuus, TUTKITTU vastaavan kokoisen ydinperheen lapsen kulut/kk ja Vanhempien tulot suhteutettuna keskimääräiseen palkkaan.
Kuulostaa ehkä monimutkaiselta mutta on oikeasti yksinkertainen ja helppo prosessi. Kumma kun kukaan päättäjä ei ole tätä vielä ehdottanut. Jätinköhän jotain huomioimatta?
Todellakin vanhanaikaista, että vanhempi elättää lapsensa!!! Ookkona ihan pöljä?