Haluaisin niin mielelläni olla jotain aivan muuta. Jossain aivan muualla. Ulkonäköni on pahimman inhoni kohteena: "naisellinen", "muodokas", mitä sitä turhaan kierrellä -Lihava. Olen sopusuhtaisesti pyöreä: Suuri etumus, leveä lantio, vahvat jalat. Kaikkea aivan liikaa. Olen niin turhautunut että tekisi mieli huutaa! Mikä avuksi?
Mieheni kehuu minua kauniiksi, mutta katseen kiinnittää aina ne hoikemmat, sirommat, ja nätimmät naiset. Valehteleeko hän vain minulle? Miksi tyytyy minuun jos voisi saada jotain niin paljon parempaa??
Painiskelen päivittäin itsetunnon kanssa, joskus olen jopa tyytyväinen kaikkeen siihen mitä edustan. Suurimmaksi osaksi haluaisin vain piiloutua ja suojella itseäni kaikelta mielipahalta. Kuinka lähteä kasaamaan itsetuntoa? Miksi on helpompi uskoa ne vähäiset negatiiviset mielipiteet ja hankalampi hyväksyä kehut?
Ja ennenkaikkea:
Kuinka voin oppia rakastamaan vartaloani tällaisena, jos koen ettei rakkaanikaan tee niin?
Mieheni kehuu minua kauniiksi, mutta katseen kiinnittää aina ne hoikemmat, sirommat, ja nätimmät naiset. Valehteleeko hän vain minulle? Miksi tyytyy minuun jos voisi saada jotain niin paljon parempaa??
Painiskelen päivittäin itsetunnon kanssa, joskus olen jopa tyytyväinen kaikkeen siihen mitä edustan. Suurimmaksi osaksi haluaisin vain piiloutua ja suojella itseäni kaikelta mielipahalta. Kuinka lähteä kasaamaan itsetuntoa? Miksi on helpompi uskoa ne vähäiset negatiiviset mielipiteet ja hankalampi hyväksyä kehut?
Ja ennenkaikkea:
Kuinka voin oppia rakastamaan vartaloani tällaisena, jos koen ettei rakkaanikaan tee niin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsekin sen sanoit: "miksi rakkaani tyytyy minuun kun tarjolla on jotain parempaa..." no siksi hän tyytyy sinuun koska rakastaa SINUA eikä niitä muita. ulkonäkö ei todellakaan ole se tärkein asia tässä maailmassa... jos se kuitenkin sinua liikaa häiritsee niin tee asialle jotain...
Mä ite mietin ja pähkäilen noita samoja asioita. Oon tehny niin jo 13 vuotiaasta asti. Nyt oon tajunnu, että oon vaan hukannu aikaa.. mun nuoruus on menny siinä, ku oon värkänny, minkälainen oon, ja mitä musta aatellaan jne jne.. Oonko liian lihava, ruma ym.
Mutta ku se pelkkä värkkääminen ja asioiden murehtiminen ei johda mihinkään.. hulluks vaan tulee. Jos oot oikeasti ylipainonen ja SINÄ ITSE HALUAT tehdä asialle jotain, niin tee! Älä pistä itelles mahottomia tavotteita ja oo tyytyväinen pieniinkin saavutuksiin. Älä ees yritä ottaa tavoitteeks jotain riutunutta mallia! (kuten minä tein)
Sitten tuosta, kun sanoit että miehesi vilkuilee hoikempia ja kauniimpia.. Kaikki miehet tekevät niin. Vaikka olisit kuinka kaunis jne miehesi vilkuilisi luultavasti silti muita. Ja eihän siinä mitään, kunhan vaan pitää näppinsä yksinomaan sinussa, eikö? ;)
Minun itsetuntoni on aina ollut huono, koska olen saanut huonoja kommentteja jo 13 vuotiaasta asti. Nyt sitten, kun eräs mies on kehunut minua kauniiksi ja upea kroppaiseksi olin aivan äimänä. En yksinkertaisesti voi uskoa häntä. Kuva jonka olen itse itsestäni muodostanut, on vaikea rikkoa. Jos kerran olen/SINÄ OLET päättänyt että olen/olet lihava, ruma ja vastenmielinen, niin eihän niitä kehuja voikkaan uskoa!
Uskon, että sinun olis syytä vaihtaa asennetta itseäsi kohtaan..Minä yritän samaa, että joku päivä kun minua ehkä mahdollisesti vielä kehutaan, voisin sanoa "kiitos", enkä "no ei, mähän oon kauhea läski...."