Heis!

yrittänyt naisen mielenkiinnon herättää? mistä kohti se jalka on pois? millainen olet sitten itse luonteeltasi muuten? minkä ikäinen olet? Minulla on ystävätär joka on ollut syntymästään saakka ns. jalkapuoli.(molemmat jalat) varmasti pahemmin kuin sinä. ystävättäreni on todella mukava ihminen! Enkä vieroksunut kun ekan kerran tavattiin reilu vuosi sitten. hän oli yksin ja minä olin yksin. olen nainen ja hetero, hän myös.
naiset, EIKÄ PELKÄSTÄÄN NAISET vieroksuvat ja oudoksuvat, eivät tiedä mitä sanoisivat, pelkäävät varmaan laukovansa jonkun vitsin tms., jonka pelkäävät sitten loukkaavan... = pelkäävät siis itseään. oma mielipiteeni tämä!

Menetit oikean jalkasi?
Siis sulla on proteesi?
Eihän se näy edes! Jos istut tai seisot paikallasi kukaan ei tiedä että sulla on "puujalka" eli sitä on turha syyttää. Kyllä ongelma on nyt jossain muualla, esim sun asenteessa....? Tietysti tää on vaan oletus että sulla on proteesi, en tiedä asiasta juuri mitään.

Naiset, varsinkin nelikymppiset, on ehdottomasti parasta mitä maan päällä kävelee. Ne on todella suvaitsevaisia, lämminsydämisiä ja herttaisia otuksia. Niillä on paljon elämänkokemusta ja näkemystä, eikä enää pikkuasioista revi pelihousujaan.

jalkasi menetyksestä. En edes osaan kuvitella miltä sellainen tuntuu. Kyllä useimmat ihmiset pelkäävät erilaisuutta vaikka kuinka suvaitsevainen olisikin. Jos minun ystäväpiirrässäni jollekin tapahtuisi jotain tuollaista, niin hänelle selkääni kääntäisi vaan päin vastoin.. hän varmasti tarvitsisi minua sen jälkeen enemmän kun koskaan. Mutta ymmärrän hyvin, jos hänen olisi vaikea solmia uusia ihmissuhteita sen jälkeen. En osaa edes mitään lohduttavaa sinulle sanoa.. enkä edes usko että sitä kirjoituksellasi hait. En tunne sääliä.. en ainakaan halua! Voin vain sanoa, että pää pystyyn ihminen! Ei se uusien todellisten ihmissuhteiden löytäminen ole edes minulle helppoa... ja painotan sanaa todellisten!

..vieroksu erilaisuutta. itseään surkuttelevaa asennetta vieroksun kyllä minäkin. jos itse nostat sen puuttuvan jalan esteeksi ihmissuhteissa = keskeisimmäksi ominaisuudeksesi, niin siinähän se sitten esteenä on.

mutta kysymys voi kuulua myös niin että miksi sun itsesi on niin vaikea hyväksyä asia. jos itse et luontevasti osaa suhtautua niin oma vaivautuneisuutesi heijastuu ympäristöstä.

tai - jos kontakteja etsit kovin pinnallisista asioista kiinnostuvista piireistä niin voi todella niin ollakin että nuoret, kauniit ja menevät -kuviosta poikkeavia ominaisuuksia karsastetaan. nehän vois muistuttaa siitä että ulkoiset asiat on ihan jokaisen itsekunkin kohdalla väliaikaisia ja helposti haavoittuvia.

En usko tässä olevan kyseessä vieruksunnan. Ennemmin kyse voisi olla uuden asian pelkäämisestä ja siitä, ettei tiedä onko ko. asia kuinka arka.
Hyvä esimerkki on miesten kaljut; toiset häpeävät, toiset hyväksyvät, kolmas jopa nauttii - itse pidän kaljua peittelemätöntä miestä usein seksikkäänä ;)
Ehkä sun pitää ite antaa vinkki/tehdä selväksi miten sujut olet itsesi ja etenkin tän jalan kanssa, koska silloin sua on huomattavasti helpompi lähestyä.
Ja muista: rakkaus ei katso ulkonäköä; se kun iskee niin ei ole väliä oletko invalidi tai muuten vähemmän ihana ulkoisesti. Kun toista rakastaa, muuttuu se silmissä ihanaksi ja kauniiksi ulkoakin päin.

En tunnusta vieroksuvani ulkonäköön kohdistuvaa erilaisuutta, ystäväpiirissäni on monenlaisia ihmisiä, "vammoilla" ja ilman. Suhtautuminen riippuu paljon siitä miten toinen suhtautuu itseensä. Mielessä kyllä voi kyllä olla pelkoa siitä, että mitä sanoa jos toinen haluaa puhua "vammastaan". Sellaisessa tilanteessa on vaikea sanoa mitään, jos ollaan vasta tutustumisasteella.