Ensimmäinen automatka uuteen

Meillä kesti koti matka uuteen kotiin 4 tuntia.
Pysähdyttiin kahdesti. Meilläkään ei vielä oltu totuttu remmiin, mutta ihan hyvin meni annettiin hänen olla vapaana, tottakai vahdittiin silmä tarkkana.
Ei häneltä kyllä mitään pissaa tullut mutta pääsipähän jalottelemaan.
Kannattaa tutkiskella tilannetta matkan varrella,
todennäköisesti hän nukkuu koko matkan :)
Tsemppiä ja onnea uudesta tulokkaasta :)

viime syksynä vaikka omia ei ole kohdalle sattunut. Neuvo oli, että suoraan kotiin. Autoon mukaan sen verran suojaa ja pehmustetta, että voi sitten liruttaa vaikka alleen, jos hätä tulee. Matkalla ei kannata pysähdellä pöpövaaran takia ja toinen on se, että muutto on stressi pennulle muutenkin ja paras päästä suoraan uuteen kotiin. Ja talouspaperirulla matkaan siivoamista varten ja pennulle vettä.

Ei kai nyt jorpakkoon tarvi ainakaan ajaa ;))
Kyllä tuon matkan voi ajaa yhtäsoittoakin.
Ota kuitenkin pennulle panta ja hihna mukaan jos käy kovasti rauhattomaksi, niin viet johonkin rauhalliselle, siistille sivutielle pikkusen jalottelemaan.
Varaudu myös siihen että pentu saattaa pahoinvoida autossa, talouspaperi rulla mukaan.

Itse olen "kotiuttanut" kaksi koiraa. Molemmilla kerroilla istuin takapenkillä ja koira oli sylissäni, mies ajoi. Sylissä koiran tuleva peitto ja kasvattajalta saatu rätti. Koiran nukkui tyytyväisenä koko matkan.

pysähdy mihinkään pissattamaan koiranhaku matkalla, varsinkaan jos se eiole tottunut pantaan eikä remmiin. On nimittäin niin karmea kokemus muistissa neljän vuoden takaa.
Olimme lähellä Lahtea tulossa Mikkelistä, kun pysähdyimme levähdysalueelle tarkoituksena käyttää pentu pissalla. Laitoin pannan ja remmin ja kannoin pennun metsänreunaan ja laskin vasta siellä maahan. Sitä ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Pentu veti päänsä kaulapannan läpi ja hirviaidan alta metsään karkuun. Me jouduimme pojan kanssa kiertämään paljon kauempaa että pääsimme sen perään, ja tietenkin se oli sillä aikaa kadonnut jäljettömiin keskelle korpea. Soitin jo epätoivossani Lahden poliisiinkin, että tulkaa nyt hitto vieköön jonkun koiran kanssa sitä etsimään. Vaan ei tultu. Ei kuulu poliisin toimialaan sellainen.
Jonkin ajan kuluttua kuitenkin löysimme pennun sen jälkiä seuraamalla. Oli näet kevättalvi ja metsässä vielä hiukan lunta. Mutta eihän se enää antanut ottaa itseään kiinni. Autossa oli makkaraa ja koiranruokaa, joten toinen hakemaan niitä toisen vartioidessa pentua.
Meni neljä tuntia ennen kuin se saatiin siepattua syliin. Se oli aivan poikki, reppana, ja peloissaan kuin mikä, jos olimme mekin poikani kanssa. Ja siitä alkoikin sitten se pitkä jakso, jona aikana minä yritin saada sen luottamuksen itseeni takaisin. Taisi kestää liki pari vuotta ennen kuin se oli tuon tramaattisen matkan unohtanut. Jos unohtaa koskaan, mutta luottamus on jo palautunut.

Suosittelen suoraan kotiin ajamista.

Meillä niin ikään ajettiin tuo neljä tuntia.
Aluksi autossa hirveä pelko päällä, mutta rauhoituttavahan oli, kun kestää,... kestää....

Pidettiin yksi tauko, mutta se oli pelottavaa, ja sen jälkeen autokin oli pelottava taas uudestaan...

Meillä pentu oli tulevassa sängyssään takapenkillä kahden rapsuttajan sylissä ja siis suurimman osan matkaa nukkui omassa tulevassa sängyssä jo sen pentulaatikosta saadun unirievun kanssa.

Sitten siellä omassa huoneessa, ennen koko kotiin pääsyä oli jo se sänky melkein tuttu paikka, mistä uudet tutkimusretket oli turvallista aloittaa... Ainakin meillä toimi kohtuu hyvin.

Vettä tarjottiin kupista, mutta sormista se vähän nuoleskeli.

Enää en pysähtyisi, ajaisin suoraan kotiin, pissit ja pahoinvoinnit täytyy varautua siistimään autossa. Meillä ei toki näitä harmeja lainkaan ollut. Pissat ja kakit heti uuden kodin pihaan, ennen sisälle menoa.

Sitä kannattaa tietenkin katsoa, jos pentu on oikea rohkelikko, niin ei kai pikku jaloittelustakaan kauheaa haittaa ole, mutta meillä se vain lisäsi pelkoa. Tauolla pentu ei ulkona ottanut askeltakaan, vain tärisi peloissaan. vaikka autossa jo kierteli sänkyään...

No, heti alkuun sanon että ei ole omaa kokemusta, (meillä nimittäin oli aikuinen koira jota käytettiin pisuttamassa kerran 3 tunnin ajomatkan aikana), mutta kerron nyt jonkun minkä olen lukenut koirakirjasta.

Siellä luki, että parasta olisi (etenkin lapsiperheessä) että koira viedään suoraan eläinlääkärille (tarkastukseen ja rokotettavaksi jne), ja tämän jälkeen kotiin. Niin, sen takia tuo pätee lapsiperheisiin, kun ne lapset on yleensä niin innoissaan kun perheeseen tulee koira. Ymmärretävää... ;) Eli tärkeää sitten on että pentu saa tutustua rauhassa. Toisaalta, en usko että monikaan menee ensimmäiseksi lääkäriin. Mutta, on olemassa aina erilaisia mielipiteitä asiaan!

Itse ajaisin suoraan kotiin. Jos pentu on luottavaisen oloinen, vie sitä pannassa ja hihnassa tarpeilleen. Mutta vahdi, ettei se karkaa! Niinkuin tuolla ylemmässä tapauksessa (kuulosti tosi surulliselta, vaikka kaikki kääntyi parhain päin)... HRR! Jos sattuisi omalle kohdalle.

Eli ota muiden kommenteista ja päätä sitten mikä on paras vaihtoehto, ja ONNEA!

meillä kesti noin kolme tuntia kanssa matka kun hajettiin meijän sakemanni uros turusta kotiin. me pysähdyttiin kerran sen matkan aikana, ja koira teki pisut ja tuli takaisin autoon! onneksi noin helpolla päästiin, mitä tuo yksi kirjoittaja. istuin koko matkan ajan koiran kanssa takapenkillä ja se oli koko ajan minun kainalossa tai sylissä. omaan pihaan kun päästiin niin koira jalottelemaan ja tekemään pisut ja kakit. sitten asuntoon tutkimaan paikkoja:)

Meidän springerspanieli nukkui sylissä lähes koko 300 km:n matkan. Alussa vähän vinkui ja pyristeli, rauhottui viidessä minuutissa. Pari kertaa pysähdyttiin ja jaloiteltiin, myös pentu. Oli panta hihna ja hyvin meni, leikki kävuillä jne. Koiranpennulla on emon vasta-aineita, jotka suojaavat sitä 1. rokotukseen asti, eli mitään bakteerikammoa ei tarvita. Toki pentu on alttiimpi kaikille pöpöille. Järjenkäyttö sallittu..

Ja koska pentu nukkui matkalla koko ajan vaimoni sylissä, se leimaantui aluksi täysin vaimooni. Eli "äiti" oli aina turva ensimmäisinä viikkoina. Myöhemmin myös "isi" on muodostunut lähes yhtä turvalliseksi laumanjäseneksi.

Itse olen tuonut 2 koiraa autossa pitemmän matkan päästä, ja yhden koiran lentokoneella. Ei siinä mitään ongelmaa ole, kun on turvallinen syli missä olla matkan ajan. Ja kyllä tilanne näyttää sen, että kannattaako pysähdellä, vai ei - ei ne mihinkään pöpöihin siellä pysähdyspaikoissa kupsahda - turhaa hysteriaa. Ihan niitä samoja pöpöjä on siellä uudessa kotipaikassakin. Maalaisjärki mukaan - niin ja se hihna ja remmi, vettä ja talouspaperia - siinäpä se.

Joskus aikanaa tuotiin dobberin pentu kotiin suunnilleen 250km päästä. Poika istui keskellä takapenkkiä pää pystyssä ja ihan hiljaa liikkumatta. Silmät vaan vähän pyöri päässä kun se mulkoili meitä... Eläinkaupassa piipahdettin matkalla ja yksi jäi pennun kanssa autoon. Kai meillä oli vähän kestänyt, kun koko auto haisi aivan hirveälle pennunkakalle kun palattiin! Siivo oli melkoinen, joten ensi kerralla ehkä käytän pahvilaatikkoa tai jotain =)

mukaan ja sinne pehmustetta ja pehmusteen päälle jotain mihin voi pissata.

boxi takapenkillä ja tosi hienosti meni pirpanalla neljän tunnin kotimatka. Ei ollut moksiskaan pienestä poikkeamasta, kun kävimme sitä näyttämässä ystävälleni ja jatkoimme taas matkaa. Kotiin kun päästiin, niin kyllä tuli iso pissa takapihalle ;=)).

Ota mukaan laatikko mihin se pentu mahtuu ja siihen vaikka pyyhkeitä. sit kun menet hakemaan sen pennun niin laita se siihen laatikkoon ja aja jonkun matkaa ja sit rauhallisella paikalla vie pentu metsään,älä puhu mitään, laita pentu maahan ja lähde kävelemään metsään päin,pentu varmasti seuraa,paikan pitää olla ehdottoman rauhallinen,sit kävele takas autolle ja ota pentu syliin ja laita laatikkoon ja jatka matkaa.Älä puhu mitään pennulle koko metsäretken aikana.Sit viet sen kotiin ja teet mitä nyt ikinä teetkään. Vie pentua mahdollisimman paljon metsään jossa voit pitää irti,näin se vahvistaa luottamusta sinuun.Anna pennun selvitä kaikista metsän esteistä,vahvistaa itseluottamusta. Niin ,puhua voit pennulle sit ihan normaalisti kun olet vienyt sen kotiin. Niin vielä,sinne metsään menee se ihminen joka on pennun tuki ja turva eli "johtaja".
Tietämättäni koirallistin 20 vuotta sitten sakemanni nartun,toimimalla näin. Se oli unelma koira,ei tarvinnut hihnaa, ei noteerannut ihmisiä ei koiria. Loput koirat onkin ollut sit sitä sun tätä ,paitsi tämä viimeinen joka on koirallisttu omalla versiolla.