Tein tuossa pari vuotta sitten salaattia ja laitoin siihen vihreitä kivettömiä oliiveita. Yksi tippui lattialle ja vanha kollikissani jahtasi sen näppärästi nurkkaan eikä suostunut sitä luovuttamaan. Narttukissani kävi katsastamassa tilanteen ja tuli sen jälkeen tuulispäänä nappaamaan salaattikulhosta itselleen yhden! Naureskelin hetken kisujen toimintaa, mutta sitten alkoi tapahtumaan outoja!
Molemmat muussasivat oliivin lattiaan ja sen jälkeen kierivät sen päällä ja kehräsivät onnellisina. Kuola tippui kummaltakin ja pian oliivinrippeet katosivatkin parempiin suihin. Ja vaikka oliivit olivat jo kadonneet, taisi lattiaan jäädä jokin mukava tuoksu, siihen malliin kumpikin katti lattiaa puski!
Olen samaa asiaa muutaman kerran myöhemminkin ja homma toimii prikuulleen samalla tavalla... Olisikohan oliiveissa jokin kissanminttuun verrattava tuoksu tai aine, vai onkohan kissoilla vaan päässä pikkuisen vikaa? :)
Molemmat muussasivat oliivin lattiaan ja sen jälkeen kierivät sen päällä ja kehräsivät onnellisina. Kuola tippui kummaltakin ja pian oliivinrippeet katosivatkin parempiin suihin. Ja vaikka oliivit olivat jo kadonneet, taisi lattiaan jäädä jokin mukava tuoksu, siihen malliin kumpikin katti lattiaa puski!
Olen samaa asiaa muutaman kerran myöhemminkin ja homma toimii prikuulleen samalla tavalla... Olisikohan oliiveissa jokin kissanminttuun verrattava tuoksu tai aine, vai onkohan kissoilla vaan päässä pikkuisen vikaa? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä että on olemassa tietty ryhmä kissoja jotka ovat mieltyneet oliiveihin -suorastaan hulluina niihin. Eri ihmisiltä olen kuullut tarinoita heidän kissojensa oliiviherkutteluista:)
Ilmeisesti kaikki kissat eivät kuitenkaan ole, meidän Eemu ei niistä perusta (kokeilin joskus).
Eemulla tällaistä "kissanminttu" -tyyppistä käyttäytymistä aiheuttaa pihalla kasvavat rusokuusama -pensaat: jos pensaista on sahattu oksia tai rungosta on irronnut kaarnaa se nuolee sitä, hinkkaa päätään sitä vasten, saattaa heittäytyä maahan selälleen ja "pumpata" runkoa jaloillaan...
en tajua mikä puun hajussa/maussa on se joka pehmittää kissan pään, mutta ihanaa se vaikuttaa jokatapauksessa olevan.
Toinen eemun kummallisista mieltymyksistä on korvavaikku -jos kaivan korvaani se on heti nuolemassa mun sormet, joskus jopa korvaa, ja käytetyt pumpulipuikot se syö jos pääsee niihin käsiksi. Kiva...:)
Meillä on myös oliivinisti kissa. Oliivipurkkien kannet pitää sulkea heti käytön jälkeen, jopa tyhjätkin purkit, sillä kerran tämä oliivinisti oli onnistunut tunkemaan päänsä tyhjään lasiseen oliivipurnukkaan.
Itsellä 15-v.kissa joka aina rakastanut oliiveja,varsinkin paprikatäytteisiä.Myös oliivipuusta tehdyt koristeet ym.ovat hieronnan ja nautinnon arvoisia.
Myös äitini luona asuva Minttu-kissa on hulluna oliiveihin, ainakin mustiin. Yksi putosi kerran lattialle, mistä huomasin tämän ilmiön. Työkaveri on myös kertonut kisuista, jotka menevät sekaisin nähdessään oliivin. Eli jotain jännää niissä täytyy olla...
joka söi kanssani oliiveja (liikaa) ja meni maha sekaisin. Halukkaasti tämä Misu niitä kerjäsi, enkä tajunnut, että tuli annettua liian monta. Itse popsin teinityttönä ja katselin tv:tä ja kissa kinusi vieressä... Sotku oli sitten sanoinkuvaamaton ja haiseva.