Istahdin peilipöytäni edessä olevalle penkille.
Ei! Mä en voi uskoa tätä. Miks just mulle käy näin. Miks mä en päässeisti siitä. Mä en ois saanu tehä sitä. Mä tuijotin käsiäni enkä saanut katsetta irti niistä. Mun sydän hakkas ja mä olin aivan shokissa. Mä tiesin et mun ois täytynyt nousta ja sulkea verhot ettei kukaan näe tätä mutta mä en pystynyt. Mun jalat tuntu ihan ylivoimasen raskailta. Mä olin jäänyt koukkuun. Mä olin monta kertaa päättäny et Nyt se loppuu mut aina mä oon vaan langennu uudestaan. Mä en pysty menee huomenna kouluun. Mä vaan tuijotin mun sormiani. Mua inhotti kastoa niitä mutta katse ei vain siirtynyt. Miten mä olin saattanut tehdä sen itelleni. Vaikka mä en ees tajunnu sillon mitä tapahtu. Oli miten oli niin... Mä Olin Taas purrut mun kynttä niin että mun kynsinauha oli venähtäny... Jatka
Ei! Mä en voi uskoa tätä. Miks just mulle käy näin. Miks mä en päässeisti siitä. Mä en ois saanu tehä sitä. Mä tuijotin käsiäni enkä saanut katsetta irti niistä. Mun sydän hakkas ja mä olin aivan shokissa. Mä tiesin et mun ois täytynyt nousta ja sulkea verhot ettei kukaan näe tätä mutta mä en pystynyt. Mun jalat tuntu ihan ylivoimasen raskailta. Mä olin jäänyt koukkuun. Mä olin monta kertaa päättäny et Nyt se loppuu mut aina mä oon vaan langennu uudestaan. Mä en pysty menee huomenna kouluun. Mä vaan tuijotin mun sormiani. Mua inhotti kastoa niitä mutta katse ei vain siirtynyt. Miten mä olin saattanut tehdä sen itelleni. Vaikka mä en ees tajunnu sillon mitä tapahtu. Oli miten oli niin... Mä Olin Taas purrut mun kynttä niin että mun kynsinauha oli venähtäny... Jatka
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kynsistäni ranteisiini. Niissä oli syvät arvet. Olin yrittänyt itsemurhaa alle kuukausi sitten. Enkä tiedä edes syytä... Tai oikeastaan, juttu alkaa siitä, kun sain tietää sen kauhean tarinan..
JA SE TARINA MENI SILLEEN,ET MUN ESI-ISÄN ISÄ OLI JOSKUS KAUKAISUUDESSA...AJASSA PURRUT KYNSINAUHANSA POIKKI JA PARII KUUKAUTTA MYÖHEMMIN SE SIT OLI KUOLLU SIIHEN.SEN TAKII MÄ EN OLIS SAANUT TEHDÄ TÄTÄ,MITÄ MÄ OLIN TEHNYT.
TÄÄ EI KYLLÄKÄÄN OLLUT MUN "OIKEE" ONGELMA.
MÄ NIMITTÄIN KÄYTIN HUUMEITA.NE VEI MUT VÄLIL HELVETTIIN JA VÄLIL TAIVAASEEN.EHKÄ SIKS TÄÄ MUN "KYNSIONGELMA"
"Mutta nyt tämä saa riittää!",huusin itsekseni. Sisälläni jokin anoi että nyt on aika lopettaa tämä helvetti. Mutta en vain tiennyt miten? Miten muka voisin lopettaa jonkun sellaisen mihin olen jo jäänyt kiinni? Pohdin kysymyksiä, mutta en saanut järkee käyvää selitystä! Lähdin kävelemään kohti laatikkoani jossa säilytin kamaani. Avasin laatikon ja hämmästyin. Joku oli käynyt ottamassa kaikki mitä minulla oli. Koko laatikko oli aivan tyhjä! Ryntäsin alakertaan ja vauhkosin äidilleni aivan hirveästi siitä että hän päästää sukulaisiani ja veljeni kavereita huoneeseeni. Nyt joku oli kähvekltänyt aineeni.... (jatka)
...mutta kuka?En voinut ymmärtää kuka vohkisi ne. Äiti yritti selittää minulle: "Ei kukaan ole käynyt huonessasi pitkään aikaan olet varmasti vain siirtänyt ne johonkin." Hermostuin mutten sanonut mitään juoksin takaisn huoneeseeni ja katsoin sängyn alle...ei mitään. Menin veljeni huoneeseen-silloin oli otollinen hetki veli oli ulkona- ja kurkkasin sängyn alle ja löysin jotain mutten aineita vaan...(jatka)
Veitsen! Mitä hittoa veljeni teki veitsellä? Ehkä hän viilteli itseään.? Olin nähnyt hänen käsissään ja kaulassa viiltelyn jälkiä, mutta en ollut varma oliko hän ollut jossakin tappelussa ja saanut jäljet sieltä. Mutta en voi uskoa! Oma veljeni... Kauheaa! Juoksin huoneestani kauhealla vauhdilla vessaa. Minun oli aivan pakko päästä oksentamaan, koska minulle tuli niiin kauhean paha olo. Oksentamisen jälkeen aukaisin vessassa olevan peilikaapin oven, ja mitäs sieltä löytyikään? No tietysti minun kamani. Kuka ne oli hitto vinne vienyt, ajatteli... (jatka...)