Koira ja sen johtaja
"Yksi eniten keskustelua herättävistä aiheista koiramaailmassa lienee koiran asema laumassa. Yksi uskoo koiran ja omistajan tasa-arvoisuuteen, toinen vannoo kovan kurin ja fyysisten otteiden voimaan. Tämä kirjoitus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin lukuisten erirotuisten koirien parissa sekä keskusteluihin niin kasvattajien, harrastajien kuin lemmikkikoirien omistajienkin kanssa. Antamani ohjeet eivät ole missään tilanteessa olleet koira/omistaja-suhteessa haitaksi, eivätkä ne vahingoita koiran luonnetta tai turhaan nöyryytä sitä. Kokonaisuudessaan idea on se, että ihminen kykenee hallitsemaan ja johtamaan koiraa ilman fyysistä pakottamista ja alistamista.
Koiralauman johtaminen on hyvin pitkälle henkistä touhua. Fyysisesti olen joutunut rankaisemaan ainoastaan pikkupentuja. Kun se uhittelee minulle tai puree käsiäni, otan tavallisesti sitä niskasta lujalla otteella ja murisen äkäisesti ”EI”-kiellon. Pidän pennun yleensä otteessani niin kauan, kun se jaksaa rimpuilla vastaan. Sitten päästän sen pois. Tätä ei tarvitse toistaa montaa kertaa mikäli pitää otteet riittävän lujina. Pentu ei mene rikki topakasta käsittelystä, mutta omistaja saattaa mennä jos yrittää soveltaa tätä metodia aikuiseen koiraan. Siksi fyysinen kasvatus on tehtävä pienen pennun kanssa.
Aikuisen koiran uhitteluun ei enää pädekään sama keino. Jos aikuinen koira käyttäytyy aggressiivisesti vaikkapa murisemalla ja hampaitaan näyttelemällä, on silkkaa tyhmyyttä yrittää soveltaa edellämainittuja keinoja siihen. Suurta koiraa ei ihminen kykene niskavilloista pitämällä hallitsemaan, vaan luultavasti koira on tarttunut ojennettuun käteen jo ennen kuin se on määränpäätään ehtinyt saavuttaa. On hulluutta uskoa olevansa koiraa nopeampi, vahvempi tai parempi tappelija. Minullekin neuvottiin aikoinaan kierittämään muriseva 40-kiloinen dobermanni selälleen. Noudatin neuvoa ja puretin itseni. Koira pysyi minun pomonani lopun ikänsä.
Johtamisen tulee siis tapahtua henkisellä tasolla. Perinteiset neuvot ovat edelleenkin toimivia: Kulje ovista ennen koiraasi, istuta se ennen kuin ruokit sen, älä päästä sitä sänkyysi tai sohville, rajoita sen liikkumatilaa kotona. Tärkeimmäksi ohjeeksi olen havainnut huomionosoitusten rajottamisen. Kun koira tulee luoksesi pyytämään rapsutusta tai hakemaan sinua leikkiin, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Osoita huomiota ainoastaan silloin, kun koirasi on tehnyt jotakin palkitsemisen arvoista. Aloita leikit ja lopeta ne. Älä anna koirasi lähteä luotasi vaan lähde itse pois. Juuri kun koirasi on innostunut jostakin (vaikkapa koulutuksen yhteydessä) lopeta toiminta ja poistu koiran luota. Tällainen toiminta tehoaa hämmästyttävän nopeasti, eikä koiraa tarvitse kertaakaan alistaa.
Pentuvaiheen koulutusta ja sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Luulo, että koira kasvaa ulos jostakin käyttäytymistavasta on itsensä huijaamista. Edellämainittuja ohjeita on hyvä noudattaa silloin tällöin pennunkin kanssa. Alla on joitakin yleisiä uskomuksia, väitteitä tai olettamuksia, jotka silloin tällöin nousevat esille aihetta pohdittaessa.
1. Koiran ja ihmisen tulee olla samanarvoisia, alistettu koira ei ole onnellinen. Koira ja ihminen eivät voi olla ”samalla tasolla”. jompikumpi on johtavassa asemassa, yleensä tällä periaatteella toimien koira. Alistamisesta ei tarvitse puhua, jos koira on laumassa alimmaisena. Kun ihminen ja muut lauman jäsenet johtavat sitä ja määräävät sen elämästä, koiran elämä on helpompaa ja huomattavasti stressittömämpää. Sen ei tarvitse hoitaa johtajan tehtäviä, kuten vihollisten ajamista reviiriltä, ohi kulkevien koirien ”tarkastamista” ja haukkumista, ruuan hankintaa (varastelu) ja alamaistensa kurissapitoa.
2. Koiraa pitää välillä testata ottamalla siltä luu tai lelu pois ja katsoa, muriseeko se. Mielestäni tällaista tekevät ihmiset pitäisi asettaa koiranpito-kieltoon. Mitä koira oppii, jos siltä otetaan pois ruoka, joka sille on vastikään tarjottu? Epäluuloiseksi, kyräileväksi ja lopulta aggressiiviseksi ruokansa puolustajaksi. Tässäkin pentukasvatus on tärkeässä asemassa. Kun koira oppii jo pentuna luovuttamaan esineen, se luovuttaa sen aikuisenakin ilman ongelmaa. Pentua tai aikuista ei kumminkaan koskaan tarvitse kiusata tällä tavalla kokeilemalla.
3. Koira täytyy välillä kieräyttää selälleen, jotta johtajan asema on selvä. Edellämainittuja neuvoja noudattamalla tämäkin on turhaa ja saattaa olla koiralle stressaava tilanne."
"Yksi eniten keskustelua herättävistä aiheista koiramaailmassa lienee koiran asema laumassa. Yksi uskoo koiran ja omistajan tasa-arvoisuuteen, toinen vannoo kovan kurin ja fyysisten otteiden voimaan. Tämä kirjoitus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin lukuisten erirotuisten koirien parissa sekä keskusteluihin niin kasvattajien, harrastajien kuin lemmikkikoirien omistajienkin kanssa. Antamani ohjeet eivät ole missään tilanteessa olleet koira/omistaja-suhteessa haitaksi, eivätkä ne vahingoita koiran luonnetta tai turhaan nöyryytä sitä. Kokonaisuudessaan idea on se, että ihminen kykenee hallitsemaan ja johtamaan koiraa ilman fyysistä pakottamista ja alistamista.
Koiralauman johtaminen on hyvin pitkälle henkistä touhua. Fyysisesti olen joutunut rankaisemaan ainoastaan pikkupentuja. Kun se uhittelee minulle tai puree käsiäni, otan tavallisesti sitä niskasta lujalla otteella ja murisen äkäisesti ”EI”-kiellon. Pidän pennun yleensä otteessani niin kauan, kun se jaksaa rimpuilla vastaan. Sitten päästän sen pois. Tätä ei tarvitse toistaa montaa kertaa mikäli pitää otteet riittävän lujina. Pentu ei mene rikki topakasta käsittelystä, mutta omistaja saattaa mennä jos yrittää soveltaa tätä metodia aikuiseen koiraan. Siksi fyysinen kasvatus on tehtävä pienen pennun kanssa.
Aikuisen koiran uhitteluun ei enää pädekään sama keino. Jos aikuinen koira käyttäytyy aggressiivisesti vaikkapa murisemalla ja hampaitaan näyttelemällä, on silkkaa tyhmyyttä yrittää soveltaa edellämainittuja keinoja siihen. Suurta koiraa ei ihminen kykene niskavilloista pitämällä hallitsemaan, vaan luultavasti koira on tarttunut ojennettuun käteen jo ennen kuin se on määränpäätään ehtinyt saavuttaa. On hulluutta uskoa olevansa koiraa nopeampi, vahvempi tai parempi tappelija. Minullekin neuvottiin aikoinaan kierittämään muriseva 40-kiloinen dobermanni selälleen. Noudatin neuvoa ja puretin itseni. Koira pysyi minun pomonani lopun ikänsä.
Johtamisen tulee siis tapahtua henkisellä tasolla. Perinteiset neuvot ovat edelleenkin toimivia: Kulje ovista ennen koiraasi, istuta se ennen kuin ruokit sen, älä päästä sitä sänkyysi tai sohville, rajoita sen liikkumatilaa kotona. Tärkeimmäksi ohjeeksi olen havainnut huomionosoitusten rajottamisen. Kun koira tulee luoksesi pyytämään rapsutusta tai hakemaan sinua leikkiin, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Osoita huomiota ainoastaan silloin, kun koirasi on tehnyt jotakin palkitsemisen arvoista. Aloita leikit ja lopeta ne. Älä anna koirasi lähteä luotasi vaan lähde itse pois. Juuri kun koirasi on innostunut jostakin (vaikkapa koulutuksen yhteydessä) lopeta toiminta ja poistu koiran luota. Tällainen toiminta tehoaa hämmästyttävän nopeasti, eikä koiraa tarvitse kertaakaan alistaa.
Pentuvaiheen koulutusta ja sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Luulo, että koira kasvaa ulos jostakin käyttäytymistavasta on itsensä huijaamista. Edellämainittuja ohjeita on hyvä noudattaa silloin tällöin pennunkin kanssa. Alla on joitakin yleisiä uskomuksia, väitteitä tai olettamuksia, jotka silloin tällöin nousevat esille aihetta pohdittaessa.
1. Koiran ja ihmisen tulee olla samanarvoisia, alistettu koira ei ole onnellinen. Koira ja ihminen eivät voi olla ”samalla tasolla”. jompikumpi on johtavassa asemassa, yleensä tällä periaatteella toimien koira. Alistamisesta ei tarvitse puhua, jos koira on laumassa alimmaisena. Kun ihminen ja muut lauman jäsenet johtavat sitä ja määräävät sen elämästä, koiran elämä on helpompaa ja huomattavasti stressittömämpää. Sen ei tarvitse hoitaa johtajan tehtäviä, kuten vihollisten ajamista reviiriltä, ohi kulkevien koirien ”tarkastamista” ja haukkumista, ruuan hankintaa (varastelu) ja alamaistensa kurissapitoa.
2. Koiraa pitää välillä testata ottamalla siltä luu tai lelu pois ja katsoa, muriseeko se. Mielestäni tällaista tekevät ihmiset pitäisi asettaa koiranpito-kieltoon. Mitä koira oppii, jos siltä otetaan pois ruoka, joka sille on vastikään tarjottu? Epäluuloiseksi, kyräileväksi ja lopulta aggressiiviseksi ruokansa puolustajaksi. Tässäkin pentukasvatus on tärkeässä asemassa. Kun koira oppii jo pentuna luovuttamaan esineen, se luovuttaa sen aikuisenakin ilman ongelmaa. Pentua tai aikuista ei kumminkaan koskaan tarvitse kiusata tällä tavalla kokeilemalla.
3. Koira täytyy välillä kieräyttää selälleen, jotta johtajan asema on selvä. Edellämainittuja neuvoja noudattamalla tämäkin on turhaa ja saattaa olla koiralle stressaava tilanne."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan hyvältä tekstiltä vaikuttaa, mutta sanoisin nyt ainakin kokemuksen perusteella kohtaan 2. mielipiteeni. Kyllä meillä on aina pennut "testattu" herkullisella verisellä luulla. Eli luu pennulle ja antaa vähän aikaa rauhassa järsiä ja sitten luu pois hetkeksi. Kaikki koirat kerran murisseet ja luutansa puolustaneet, mutta luu on otettu pois ja niskasta pikku nipistys. Sen jälkeen on perheen pienimmätkin voineet mennä koiran lähelle sen syödessä luuta. Ja meillä luita syödään usein ja koiraa ei todellakaan härnätä, vaan luu otetaan pois kun pitää esim. lähteä johonkin. Luita myös leikisti syödään yhdessä pennun kanssa. Eli maahan makoilemaan ja mamma mussuttaa vähän ja sitten saa vaavi ja mammalle taas ja sitte vaaville. Toisille koirille saa ruokaansa puolustaa. Ja kaikesta huolimatta hyvin on menny. Kyse on isoista vartioimisviettisistä koirista.