Muisteletteko

vieläkin kiinni entisessä, mutta eipä se mua haittaa kun sekin on antanu viitteitä siihen suuntaan että vielä josko kerran kokeiltais. yhteydessä ollaan enemmän ja vähemmän, mutta kuitenkin tullaan näkemään melko usein samoista kavereista johtuen.
toiselle laitoin vähän aikaa viestiä, josko se haluaisi kahville lähteä. noh, neiti oli poistanu numeroni puhelimestaan. eihän se periaatteessa haittaa kun juttua kesti niin vähän aikaa. kuitenkin haluaisin pitää entisetkin tuttavapiirissä ja olen huomannu sen käyvän ihan hyvin, vaikka välillä vähän enemmän ongelmia onkin, kuin "tavallisten" kaverien kanssa.
vielä itsellä ei kolmenkympinkriisi ole lähelläkään, ei edes kahdenkympin :D mutta sitä mieltä olen että kavereina on ihan hyvä pysyä ja vielä toivottavaakin.

Mukavia rupatteluja on kyllä, kyllä...

Muistelen toisinaan menneitä suhteitani. En halua olla missään yhteydessä. Kun on loppu, niin on loppu. Luulin, että naisen kanssa voi olla ystävä seurustelun päätyttyäkin. Meidän tapauksessa se ei ole mahdollista.

Nykyinen kumppani on kiusaantunut ja mustasukkainen, jos entiseni ottaa yhteyttä. Enpä kyllä itsekään siitä ilahdu.

Kyynelehdin kyllä toisinaan liikutuksesta ajatellessani nykyistä rakkauteni kohdetta.

..menneen talven lumia..

Ne ihmiset, jotka on tärkeitä - säilyy mun elämässäin, koko ajan..

Muut hiihdelkööt omia latujaan, heh..

Tarkemmin ajateltuna - ois tietty kiva vaihtaa kuulumisia exien, hairahdusten ja melkein hairahdusten kanssa..

Eli vois järjestää sellaisen kokouksen vaikka - johon kutsuis kaikki exät ym..

Kattois sit mitä siitä syntyis, vois olla melkoinen draama..

Kyllä minä muistelen ajoittain entisiä suhteitani. Ihmettelen myös, että miksi silloin juuri hän. Ja jos jonkun muisto alkaa vaivata, otan yhteyttä. Äskettäin lähetin sähköpostia exälle,jota en ollut tavannut yli kymmeneen vuoteen, koska halusin tietää, miten hänellä menee. Sitten tapasimme ja saavutimme jonkun ystävyydentapaisen. Mitään "vanhasta suolasta" ei kuitenkaan ole kysymys. Joskus on vaan aika kohdata uudestaan.

on että minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Ja juuri siksi mä koitan elää siten että kun niin käy ei tunnu pahalle kestään.

Olen huomannut että kyllä se elämä todella pyörii, eli aina silloin tällöin menneisyys ottaa kiinni ja moikkaa, ja minusta se on ihan normaalia.

Ihan hyvin on mennyt tapaamiset ja kohtaamiset menneiden kanssa, ja miksikä ei olisi.

Hyvä! Toihan on kuin tää steps -ohjelma, Jenkkilästä tuttu. Siinähän jossain vaiheessa pitää make amends to kaikille, joille on aiheuttanut pahaa mieltä, harmia ja keitä on kohdellut kuin paskaa.
Ihanaa!
Tää pitäis kaikkien tehdä, vaikka ei mitään ohjelmaa noudattaisikaan.
Kaikki matkaan, mars.

No muistothan on muistelemista varten ;D.
Toisia näkee useammin ja toisia harvemmin.
Nykyinen pitää kaikista tapaamistaan .Hälle ei ole suotu mustasukkaisuuden kamalaa tautia ja ei ole edes syytäkään moiseen. Eikös se niin ole , että samanlaiset kersat leikkii parhaiten yhdessä?

silmään joka vanhoja muistelee..

Itse pyrin päästämään menneet tapahtumat irti ja kohdata tulevat avoimin mielin. Tämä tosin koskee kaikkea muutakin kuin ihmissuhteitani.

Tosin olen ikävikseni huomannut, että yhdestä ihmisestä en kykene noin vain irti päästämään. Ja siksi on lienee parempi vain unohtaa hänet..