mä haluaisin tietää kaikki te teiniäidit, halusitteko te sen lapsen?miten se muutti teidän elämää(siis tottakai muutti, mutta mitkä oli yllättävimpi muutoksia)?miten lapsen isän kanssa meni/menee....?mä saatan vaikuttaa uteliaalta, mutta vastatkaa jos vaan viitsitte....
Teiniäidit....
biituli
5577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei haluttu.. tai no ei se ainakaan toivottu ollut,
mutta en kadu yhtään vaikka me pidettiin lapsi.
Lapsen isän kanssa asutaan nykyään eri paikkakunnalla ja hän tulee tapaamaan lastaan
joskus viikonloppuina.. hällä on uusi nainen ja minä asun poikamme kanssa kahdestaan.
Aleksi täytti juuri 2 ja itse täytän marraskuussa 20. Elämä muuttui aika paljonkin.. muutin omaan asuntoon (tosi pieni kaksio)ja vastaan täällä nyt kaikesta itse teen ruuat, pesen pyykit, siivoilen ja sitten hoitelen kaikki laskut ja tämmöset muut jutut itse.. joskus vanhemmat auttaa rahallisesti. En juhli kovinkaan usein, ehkäpä
5 kertaa vuodessa, kun ennen kävin joka viikonloppu. Koulu tietenkin jäi kesken, mutta aion tästä lähteä vielä opiskelemaan jotain muuta alaa. Onhan niitä vielä vaikka millä mitalla..
Enää en voi ostella joka kuukausi uusia kenkiä
tai muuta turhaa.. rahat menee suurimmaksi osaksi
lapseen.
Vitun hienoa, vai?
Luokallani on yksi tyttö, joka on tällä hetkellä paksuna ja muksu syntyy joskus syksyllä. Ikää on 18 ja lukio on vielä kesken. Toisin sanoen, hänellä on kirjoitukset ensi keväänä, mutta epäilen kyllä hieman. No joo, ei kateeksi käy, mutta mikäs siinä. Luulen myös, että sen muksun isukki ei välttämät jaksa panostaa siihen kersaan niin paljon kuin se vaatis, joten luultavasti niilläkin on ero melko lähellä.
aivan.. parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut!
eli kyllä "vitun" hienoa..
minulla on nyt 4kk ikäinen tyttö jota rakastan ylikaiken.lapsi ei ollut suunniteltu mutta tein sen enkä ole katunut vaikka kouluja en oo käyny.lapsen isä onneksi on kotona meidän kaa vaikka riitoja on kieltämättä usein kaikki on silti ihan ok.meidän Oona on parasta mitä minulle on tapahtunu.Oonan ansiosta olen rauhoittunut "teini-iästä" vaikka oon vieläkin nuori.olin vielä pari vuotta sitten täysi rakkari ja elämä ei menny hyvään suuntaan.nyt Oonan ansiosta minulla on elämän halua!!
kiitti kaikki ihmiset kun ootte vaivautunu kirjottaan mulle vastauksia...mä oon ite vielä tällanen pieni tyttölaps (ikää about 15) ja ite en vois kuvitella itseeni äidiks, sen takai mua kiinnostaa ne ihmiset jotka uskaltaa...jos mulle joku päivä sattuis niin, että saisin tietää olevani raskaana, niin kyllä mä sen lapsen pitäisin, siitä ei olis epäilystäkään, mutta se olisinko mä valmis siihen......