mä olen perheellinen nainen ja olen kauhean ihastunut terriereihin. meillä ei ole koiraa mut ollaan ajateltu ottaa. mikä olis joku pieni terrieri, mikä olis helppo opettaa talon tavoille, mut silti se sais olla sellanen sylikoira. ainiin ja jotkut väittää et terrierit on kauheita puremaan ja ne puree niin kauan kunnes hampaat osuu yhteen, onko väite yhtä palturia kuin se että hampaat sulaa jos ne on cocacolassa yön yli? niin ja sit niitä moititaan että ne on kauheita räksyttään, voiko sen karsia niistä pois?
haaveilenko turhaan?
haaveilenko turhaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
koira.Oli yksi roduista mitä harkittiin. Mutta niillä on vahva se metsästysvietti. Ainakin yksi kasvattaja sanoi että ei koiraa voi pahemmin kouluttaa.Monia olen myös tavannut.Kukaan ei koiraa voi pitää irti.Mutta onhan muita terrieri rotuja. Esim. Valkoinen länsi-ylämaaan terrieri.(Westie)
Westie on tosi reipas terrieri ,eikä sovi pelkäksi sohvakoiraksi.Joillakin yksilöillä voi olla metsästysvaistoja tallella .
Sopii agility ja tottelevaisuuskokeisiin.
Turkki vaatii trimmaamisen vähintäin joka
toinen kuukausi.Ihosaiaita yksilöitä löytyy
( valkoinen väristä johtuen ?).
Ei ole sylikoira .
Sopii hyvin agilityyn ja on koko perheen koira.
On erittäin aktiivinen,sisukas,sitkeä ja
karkoittava luolakoira.
Joo, mustakin borderterrieri olis hyvä! Olen kullut että helppo kouluttaa (border kyseessä...) ja on fiksu. En muista, olikohan se Banjo, se tv:stä aikoinaan tullut ohjelma, jossa oli hauva joka jelppas kaikkia... Se oli kyl ihana.. Niin, siis me kun mietittiin et mikä rotu olis meille sopiva, mietittiin myös borderterrieriä. Mutta meille päätyikin sitten kaksi seropia... ;) Onnea valintaan, kyllä se oma hauva löytyy!
Terrierit ovat mukavia koiria mutta niiden ympärillä tuntuu olevan paljon turhia myyttejä. Tutustu ennakkoluulottomasti terriereihin ja varmasti löydät niistä hyvän rodun.
Itselläni on kaksi karkeakarvaista kettuterrieriä -hieno rotu myös. Olen ollut erittäin tyytyväinen. Vaatii tosin perehtymistä rotuun ja hyvän kasvatuksen/koulutuksen. Ei hauku turhaan ja on ystävällinen ei vahtiva vaikkakin itsepäinen rotu...eikä koiran leuat lukitu ;)
Minulla itsellä ei ole koiraa (vielä) mutta
toivottavasti suht pian tulee! Olen saanut
tutustua muutamaan aivan hurmaavaan Parsonrusselin-terrieriin! Pieni koira iso luonne! Todella seura koira ja 110% mukana kaikessa mitä tapahtuu! Utelias ja iloinen luonne! Hiukan niinkuin minäkin.....
Suosittelen
Silja
nyt tullut siihen tulokseen että alan tutustua tuohon jackrusseliin ja parsonrusseliin. tiedän tiedän ovat vaativia. isoego pikurimpulassa. mutta täytyyhän koirassa luonnetta olla, en vaan välitä niin isosta koirasta.kertokaa vaan jos on hyviä tai huonoja kokemuksia em roduista.itse olen nyt tosi ihastunu
Kyllä terrieristä hyvän kaverin saa, mutta ei välttämättä mitään sylikoiraa. Koulutus on (kuten muidenkin rotujen kohdalla) tärkeää alusta alkaen. Ikävä esimerkki löyty naapurustostamme, jossa vanha pariskunta otti pari vuotta sitten edesmenneen koiransa "tilalle" westien, eivätkä saa koiraan mitään tolkkua. Terrieri on energinen otus ja tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä -- vanhat ihmiset eivät valitettavasti jaksa ulkoiluttaa koiraa tarpeeksi ja se näkyy koirasta.
Suosittelen kyllä terrieriä, jos vain jaksat sen kanssa touhuta! Itselläni on parsonrussellinterrieri, mutta kyllä muutkin ärrierit ovat sydäntä lähellä. Sanonta "iso koira pienessä pakkauksessa" pitää usein paikkansa ja luonnetta terriereistä kyllä löytyy.
Suosittelen omien kokemusten perusteella silkkiterrieriä. Se on iso koira pienessä koossa.. Luonteeltaan veikeä, tempperamenttinen, iloinen, eikä se ainakaan meillä haukkunu hirveesti... Oppi helposti ja nopeasti, on lapsiystävällinen, ja viihtyy toki sylissäkin.. Ainut mikä tässä rodussa on et puhunut turkin pituudesta.. tällä on pitkä silkkinen turkki mutta toki sen voi pitää lyhyempänä.. Ei terrierit pure, jos ne opettaa tavoille... Ei kukaan haaveile turhaan...