Onko täällä Econ Baudolinoa lukeneita?
Olen yrittänyt sitä jo viikkokaupalla lukea, mutta täytyy kai jättää se kesken. Jos pidän jostain kirjasta, luen sen yleensä parissa päivässä. Tällainen hidas vetkutteleva lukeminen ei ole ollenkaan minua ja tuntuukin siltä, että turhaan pakotan itseäni lukemaan tätä loppuun.
Baudolinossa oleva huumori ei oikein naurata minua ja teksti on jotenkin niin puuduttavaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että Baudolino itse toimii kertojana ja tyyli on jotenkin jaarittelevaa. Minusta tämä tuntuu jotenkin nii-iin pitkäveteiseltä...
Varmasti tästä ovat monet pitäneet. Löytyykö täältä sellaisia?
Esimerkiksi Ruusun nimestä pidin aivan valtavasti, Baudolino ei nyt vaan iskenyt.
Olen yrittänyt sitä jo viikkokaupalla lukea, mutta täytyy kai jättää se kesken. Jos pidän jostain kirjasta, luen sen yleensä parissa päivässä. Tällainen hidas vetkutteleva lukeminen ei ole ollenkaan minua ja tuntuukin siltä, että turhaan pakotan itseäni lukemaan tätä loppuun.
Baudolinossa oleva huumori ei oikein naurata minua ja teksti on jotenkin niin puuduttavaa. En tiedä, johtuuko se siitä, että Baudolino itse toimii kertojana ja tyyli on jotenkin jaarittelevaa. Minusta tämä tuntuu jotenkin nii-iin pitkäveteiseltä...
Varmasti tästä ovat monet pitäneet. Löytyykö täältä sellaisia?
Esimerkiksi Ruusun nimestä pidin aivan valtavasti, Baudolino ei nyt vaan iskenyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli mieleen, että lienetkö samanlainen lukija kuin minä. Kun kerran aloitan niin luen vaikka väkisin loppuun. Sama tunne tuli kun luin tai yritin lukea Vikram Sethin Sopiva nuori mies. Ei edennyt ei... Yritin ja yritin, mutta luovutin viimein, koska mielestäni; luki mitä luki niin sen pitää olla miellyttävää, jos sitä tekee vapaaehtoisesti ja rentoutumis mielessä.
Econ Foucaultin heiluri on top 5 kirjoissani. Ruusun nimestä pidin kovasti. Edellisen päivän saarikin oli ihan luettava tapaus. Mutta tämä Baudolino..
Aika tylsä tapaus tosiaan, ei yhtään vetänyt lukijaa sisäänsä. Kirja ei juuri kiinnostanut millään tavalla. Ainoa mistä Ecoa voi kehua on että hän tavoitti kirjassa keskiaikaisen kirjoitustyylin. Voisi uskoa kirjan olevan kirjoitettu joskus keskiajalla. Myytit ja taikausko sekoittuivat hahmojen jokapäiväiseen elämään.
Merkitsin lukupäiväkirjaani tälle arvosanan 1,5/5
Baudolino odottaa hyllyssä vielä lukemistaan, mutta vastaavanlaisia ongelmia minulla on Foucaultin heilurin kanssa :).
Jotenkin tuo Econ kerrontatapa ei vain iske minuun, esimerkiksi kirjoituskoneen toiminnan kuvaaminen alkoi jo itkettämään pitkäveteisyydessään.
Muuten minulla ei kyllä ole tiiliskivien kanssa ongelmia, Dostojevskin ja Tolstoin järkäleitä kyllä luen ahmien.