neuvoja

Hei,

ja onnea pennun kanssa! Kuten varmasti tiedättekin, russeli vaatii johdonmukaisen ja määrätietoisen kasvatuksen. Kannattaa seurailla pentua ja tunnistaa heti ne tilanteet, joissa pentu yrittää nostaa asemaansa (voin vakuuttaa, että ne suloiset ja viattoman näköiset pikku karvapallot kyllä oppivat nopeasti miten omistaja saadaan tottelemaan ;). Esimerkkinä aamulla vinkuminen. Jos nousette kerrankin sängystä ylös kun pentu sattuu aamulla vinkaisemaan, niin voitte olla varmoja, että pentu saa siitä valtavan palkinnon eli huomiota, ja yrittää samaa keinoa seuraavana aamuna, ja sitä seuraavana.. ja jos ei heti onnistu, niin riittävän pitkään kun vinkuu, niin varmasti omistaja jossain vaiheessa kyllästyy ja nousee ylös! Silloin pentu on jo oppinut miten omistajat saadaan aamulla viihdyttämään kun itsellä on tylsää. Ja huom. sama kaapin alle menneiden lelujen kanssa, miettikää otatteko ne lelut sieltä alta pois silloin kun pentu vinkuu. Siitäkin tulee helposti leikki jota pentu johtaa. Lelu kaapin alle->vinkuminen ->omistaja tottelee ja antaa lelun :)). Ja huomaa, tässä tapauksessa paras keino on ehkäistä kaikenlainen huomion antaminen, sillä varsinkin russeleilla myös negatiivinen huomio on usein valtava palkinto, ja siksi esimerkiksi vesisuihku ei välttämättä ollenkaan tehoa.

Tapakasvatusta pennulle pitäisi alkaa antaa heti kun pentu kotiutuu, tietenkin leikin varjolla. Meillä ensimmäiset opittavat asiat olivat luoksetulo, istuminen ja luvan odottaminen ennen ruoan syöntiä. Meidän pentu oli myös kovin kärsimätön ja kun näki että ruokaa on tulossa, se alkoi vinkumaan. Jotta pentu oppisi, ettei vinkumalla saa yhtikäs mitään, tein niin, että aina kun vähänkin vinkaisi (siis kun olin ruokaa laittamassa kuppiin) keskeytin tekemisen samalla sekunnilla ja menin pois kupin luota. Samoin jos vinkuminen alkoi kun olin kuppia jo antamassa, niin laitoinkin kupin pöydälle takaisin. Nopeasti koiruli oppi että vinkumisesta on vain haittaa, eikä montaa kertaa yrittänyt enää. Samoin kannattaa opettaa ettei ruokia aleta syömään omin lupineen, vaan heti jos pentu ryntää kupille, otetaan kuppi pois. Sitten kun pentu ymmärtää odottaa nätistä edes hetken, annetaan heti lupa ottaa ja annetaan pennulle ruokarauha. Samoin kannattaa opettaa pentu odottamaan lupaa mennä ovista kun ovi avataan (niin autosta kuin ulko-ovista, ehkäisee onnettomuuksia kun pentu oppii ettei autosta tai ulko-ovesta rynnätä mihinkään ilman lupaa). Itse tein sen niin, että raotin ovea ja jos pentu oli rynnimässä ovesta, laitoin oven heti kiinni niin ettei pentu pääse ulos. Ulos ovesta pääsi vasta kun odotti lupaa (pitää olla aika nopea kun pennut ovat varsin kärsimättömiä eli heti kun pentu hetkenkin odottaa, avataan ovi kunnolla ja samalla hetkellä annetaan lupa mennä. Jatkossa odottamisaikaa voidaan pidentää). Tätäkin toistettiin kunnes pentu ymmärsi odottaa lupaa. Maahanmenoa ja istumista ym. voitte heti alkaa opettamaan. Muistakaa, että pennun opetushetkien pitää olla lyhyitä (niitä voi olla useita päivässä) ja leikkimielisiä, ja pentu oppii parhaiten silloin kun se ei käy kovilla kierroksilla.

Luoksetulosta kannattaa tehdä maailman kivoin juttu, eli toinen voi esimerkiksi pitää pennusta kiinni ja toinen vinguttaa vaikka vinkulelua pennun nenän edessä, niin että pentu yrittää tosi kovasti saada lelun. Sitten vain lelun kanssa hieman kauemmas ja samaan aikaan kun pentua kiinni pitävä ihminen laskee pennun sylistään, sanoo lelun pitäjä luoksekutsun. Näin pentu oppii, että luoksekutsu merkitsee tosi kivoja juttuja. Samaa voi harrastaa myös ulkona. Pennulle on myös tärkeää opppia, että ulkona omistaja päättää mihin mennään. Eli kun pentu on vapaana, sen on opittava seuraamaan mihin omistaja menee eikä toisinpäin. Siitä syystä kehotan olemaan huutelematta pennun nimeä turhaan ulkona. Jos pentu menee omia teitään eikä seuraa missä olette, kannattaa hieman piiloutua johonkin, jotta pentu hieman hätääntyy. Tällöin se oppii, että laumassa pysyäkseen sen on pidettävä silmällä missä omistajat menevät, eikä niin päin että omistaja kutsuu aina kun pentu on liian kaukana tai menossa väärään suuntaan.

Russeleiden (kuten muidenkin koirarotujen) kanssa on tärkeää että koira mieltää omistajan olevan laumajärjestyksessä ylempänä. Koiralaumassa johtajakoira ei juuri koskaan mene mukaan leikkiin jos alempi sitä pyytää, vaan määrää itse koska leikitään. Sama pätee kaikkeen toisen koiran huomioimiseen. Eli kun pentu tulee omistajan luokse ilman kutsua, tulisi omistajan olla huomioimatta sitä (niin emokoirakin tekee pennulle yli 90%:sti). Samoin omistajan kannattaa itse aloittaa leikki kutsumalla pentua vaikka nimeltä (ei siis niin että mennään leikkiin mukaan kun pentu tulee lelun kanssa oma-aloitteisesti luo) ja myös päättää milloin on aika lopettaa, ja laittaa silloin lelu pois. Myös sylissäpidon kanssa kannattaa ottaa sellainen linja, että pentu tulee syliin kun pyydetään ja pääsee pois vasta kun omistaja niin tahtoo. Eli jos pentu alkaa pyristelemään, tiukennetaan otetta tai murahdetaan (tai sanotaan EI), tai molempia, kunnes pentu ei yritä päästä pois. Kun pentu on ihan rauhallisesti sylissä, löysätään otetta niin että sillä periaatteessa olisi mahdollisuus hypätä pois mutta ei lupaa. Jos se yrittää hypätä pois, tiukataan taas jne. Sitten kun pentu on ollut jonkun aikaa rauhallisesti, sille voi ANTAA LUVAN mennä pois. Tällä tavalla pentu oppii, että omistaja on se joka määrää. Myöhemmin tulette huomaamaan, että siitä on hyötyä kun pentu ei yhtäkkiä hyppää sylistä pois. Ja yleensäkin koiraa tulisi pyrkiä hallitsemaan henkisesti niin paljon kuin mahdollisesta. Näin koira oppii hillitsemään itseään ja kunnioittamaan omistajansa tahtoa, ei vain voimaa. Jos koiraa estetään vain fyysisesti menemästä pois, se ei opi muuta kuin että omistaja on inhottava ilonpilaaja. Eli aina kun vain mahdollista koiralle kannattaa ensin antaa mahdollisuus pysyä aloillaan käskystä, ja vain siinä vaiheessa pidellä kiinni jos ei tottele. Ja heti kun rauhoittuu, päästetään taas irti ja odotetaan että pentu omasta tahdostaan pysyy paikallaan. Tämä pätee tietenkin muihinkin tilanteisiin kuin sylissä olemiseen.

Pienen pennun omistajan kannattaa kaikessa toiminnassaan muistaa, että epäsäännöllinen palkinto on koiralle usein paras palkinto (esim se aamulla vinkuminen: jos pentu on muutaman kerran onnistunut saamaan omistajat ylös sängystä vinkumalla, niin seuraavalla kerralla se kyllä sitkeästi vinkuu pitkäänkin, jotta saisi palkinnon eli huomiota, koska se on ennenkin onnistunut siinä). Jos joku asia on kielletty, niin sen ei koskaan pitäisi saada palkintoa (eli sitä mitä se toiminnallaan tavoittelee). Jos haluatte kitkeä haukkumisen pois sitten kun sitä esiintyy, miettikää ensimmäiseksi miksi koira haukkuu. Jos se tavoittelee huomiotanne, se ei tietenkään sitä saa saada missään muodossa, eikä esim. kieltäminen auta. Jos taas syy on joku toinen, voi sopiva rangaistus, esim. oikea-aikainen vesisuihkaus suihkupullosta auttaa. Ihan pienen pennun kanssa voi pitää vaikka suihkupulloa koko ajan vyöllä ja suihkasta tarvittaessa. Liikaa kieltämistä kannattaa välttää ja kehujen osuus pitäisi olla suhteessa paljon suurempi pennun kanssa toimiessa kuin kieltojen, ettei pennulle jää teistä negatiivinen maku. Siksi rangaistusten olisi hyvä joskus olla sellaisia, ettei pentu koe teidän olevan syypää niihin, vaan esimerkiksi juuri tuon vesisuihkauksen pentu voi ainakin aluksi luulla tulevan aivan jostain muualta kuin teidän kädestä. Ja EI:n on oltava ehdoton. Jos se ei toimi, olisi aika äkkiä löydettävä joku rangaistus joka annetaan heti jos EI-käsky ei toimi. Emohan rankaisee pentua juuri niin kovasti (mutta ei yhtään kovemmin) kuin pennun luonne vaatii. Ja tällainen rangaistus omistajankin olisi melko nopeasti löydettävä. Nimittäin jos pentu oppii että Ei-käskyn tottelemattomuudesta seuraa joku uusi rangaistus, joka sekään ei haittaa, niin myöhemmin olette pulassa.

Jos ei toivottu toiminta onnistuu (koira saa palkinnon) satunnaisesti, on toiminta epäjohdonmukaista ja pentu oppii että kiellettyjä asioita voi kannattaa aina yrittää, koska aina ei rangaistusta tule (ts. joskus palkinnon saa kun vain jaksaa yrittää), ja samalla omistajan arvovalta kärsii. Miettikää siis tarkkaan mitä ylipäätään kiellätte. Jos on varma, ettei kiellon noudattamista voida valvoa, ei asiaa kannata kieltääkään. Samoin käskyjen antamisen kanssa. Eli käyttäkää käskyjä vain sellaisissa tilanteissa, joissa tiedätte pennun varmasti tottelevan. Jos antaa käskyn, eikä pentu tottelekaan, se huomaa nopeasti etteivät käskyt olekaan ehdottomia, ja käskysanat kokevat inflaation. Koiran koulutuksessa ja kasvatuksessa kannattaa aina pitää mielessä, mitä pentu toiminnallaan tavoittelee ja palkita/rangaista SAMALLA HETKELLÄ sen mukaan. Toimivin rangaistus on juuri sen epätoivotulla toiminnalla tavoiteltavan palkinnon menettäminen ja vastaavasti paras palkinto on se, mitä koira sillä hetkellä eniten tahtoo. Eli jos koira karkaa toisen koiran luokse, se on toisen koiran luokse päästyään jo saanut sen, mitä se tavoitteli, eikä omistajan toiminta enää siinä vaiheessa toimi tehokkaana rangaistuksena. Toisaalta jos koiran karkumatkan olisi jollain tavalla saanut pysäytettyä ennen kuin se pääsee toisen koiran luo, voisi tehokkain palkinto olla se, että koira saisi luvan heti käskyä toteltuaan (esim tänne!) mennä sen toisen koiran luokse.

Koiran kanssa kannattaa aina muistaa palkinnon ja rangaistuksen oikea-aikaisuus, koska myöhästyneistä kehuista ja rangaistuksista ei ole hyötyä. Ja hyvä sanonta on että sitä saa mitä vahvistaa. Eli jos koira on oppinut ei toivotun tavan, mieti ensimmäiseksi miten olet sitä vahvistanut, eli minkä palkinnon koira toiminnastaan saa (=miksi koira niin tekee).

Ainiin, ja lenkkeilystä vielä. Itse annoin pennun tutustua hihnassa muihin koiriin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ehkä fiksua toimia niin, että antaa koiran tavata muita koiria vain vapaana. Silloin pentu oppisi heti, että hihnassa ei muiden koirien luo mennä, jolloin se hihnassa koirien perään tempominenkin loppuu lopulta (kun sitä palkintoa ei KOSKAAN tule). Silloin moni tilanne (koiranäyttelyt, toko- ja muut koirakoulutustilanteet ym.) helpottuu jo valmiiksi.

Hooh, voisin kirjoittaa aiheesta kirjan, mutta jätän tämän vastauksen tähän. Suosittelen lukemaan Tuire Kaimion pennun kanssa, ja Jan Fennelin Koulutan koirani, 30 päivän teho-ohjelma-kirjoja. Lisäksi kannattaa lueskella keskustelupalstaa osoitteessa www.koiraneuvola.fi, sieltä voi saada vähän uutta perspektiiviä koiran käyttäytymiseen ja myös kysellä neuvoa jos jokin asia askarruttaa.

P.S. Muistakaa, että koirien maailmassa vain alempiarvoiset mielistelevät. Älkää siis lässyttäkö pennulle ja lellikö sitä liikaa, jottei se ala luulemaan, ettei teistä ole lauman johtajiksi. Pääsääntö on, että mitä enemmän ongelmia, sitä vähemmän koiraa on vara lelliä. Ja mitenkään haluamatta masentaa, kyllä teidänkin matkalle varmasti mutkia tulee, mutta mitä nopeammin ongelmiin puuttuu, sitä helpompi ne on korjata.