Mä olen henkisesti aivan kuollut, paska! Ei mene elämä nyt aivan putkeen. Onkohan edes koskaan mennyt? En kyllä ala sen kummemin selittelemään. Olen aivan liian maassa, jotta siihen pystyisin. Voisi kai pahemminkin olla, mutta kyllä tämä "koeviikko" oli pohjanoteeraus minun urallani. En kestä. Itkettää vaikka tämän päivän pitäisi olla onnellisin koulupäivistä, mutta ei vaan se onkin kamalin. Ei muuta kuin köysi kaulaan tai vitusti Talbotilla seinään. Kumpi on parempi vaihtoehto? Ei vittujen vittu, kun menin yleensä lukioon, mutta turha kai sitä näin kahden vuoden jälkeen on ruinata. Älkää nyt saatana vain menkö siihen helvetin esikartanoon, ettette joutuisi sitä jälkeenpäin katumaan. Ammattikoulun kun ensin käy, niin sen jälkeen voi sitten katsoa, että tarvitseeko sitä lukiota todella vai ei. Sen voi sitten suorittaa iltaopintoina, mutta pääasia on että kuitenkin on koulutus ja työpaikka. Minulla ei valmistuttuani ole kuin paperi ja lakki jos niitäkään, tuskin.
Viimeisessä koeviikossa onnistumisprosenttini oli 1/5, että repikää siitä. Elämäni pahin moka mennä lukioon. Ei Ei Ei Ei, sanokaa nyt mitä minä tekisin? Armotonta on elämä. Tämäkö se minun elämäntarkoitukseni on? Olla luuseri? Minä kun aikoinani kuvittelin, että minusta tulee vielä jotakin suurta ja hienoa. Se oli ihana tunne, mutta nyt se tuntuu vain kaukaiselta utopialta. On kuin katsoisin itseäni peilistä, jota verhoaa haalea sumuverho. Silmät ovat punaiset huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Päätä särkee ja huimaa. Peilistä ei todellakaan irvistää muu kuin se pahamainen luuseri, tuleva sosiaalipummi, yhteiskunnan mätämuna, joka nakertaa yhteiskunna verovaroja omiin hengenpitimiinsä. Mummot mankuvat, että tuolta se taas tulee, se joka vanhuksilta vie eläkkerahat ja lapsilta kouluruuan, kun ei saa työtä eikä leipää itse itselleen tienattua. Minkäs sitä teet? Taidan hypätä kaivoon, kun en teidän nerojen keskuudessa kehtaa näyttäytyä. Olen muutenkin niin ruma, sellainen tuhannenkilon tonnikala, jonka selkä on kiero kuin korkkiruuvi ja jonka tyylitaju on mitäänsanomaton. "Suomalainen perusjuntti, kaurahattu, rehupuntti, oikea härmäläinen".
Toisaalta, mikäpä siinä. Menkää te nuoret, kauniit ja viisaat, sirppanokat ja ylenkatsovat ihmiset menojanne. Minä jään hammasta purren katkerana muistelemaan niitä kunnon aikoja, jolloin minäkin vielä tunsin olevani elossa, muutakin kuin ruumiillisesti. Menkää ja tulkaa, sanokaa mitä lystäätte. Minä kivikasvo kestän lauseet: Tuossa tuo luuseri on. Tuossa tuo norsu on. Voi reppanaa!
Itsesääli on säälittävää jo itsessään. Toisaalta itsekrittiikki on tervettä, pieni tuulahdus mielestä, omasta huonoudestaan. Kun asiaa riittävästi pohdin, niin kai jotain positiivista voin ongelmistani löytää. Olen suhteellisen terve, hyvä suustani, muutenkin komea ja karski nuorimies. Tiedä vaikka minusta tulisi se joka kääntää maailman ympäri yhdessä yössä ja kahdessa päivässä. Tiedä vaikka olisin se Suomen rikkain mies, taloustieteiden yleisnero. Jospa tarinan onnellinen loppu on, että rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis Joutsen.
Viimeisessä koeviikossa onnistumisprosenttini oli 1/5, että repikää siitä. Elämäni pahin moka mennä lukioon. Ei Ei Ei Ei, sanokaa nyt mitä minä tekisin? Armotonta on elämä. Tämäkö se minun elämäntarkoitukseni on? Olla luuseri? Minä kun aikoinani kuvittelin, että minusta tulee vielä jotakin suurta ja hienoa. Se oli ihana tunne, mutta nyt se tuntuu vain kaukaiselta utopialta. On kuin katsoisin itseäni peilistä, jota verhoaa haalea sumuverho. Silmät ovat punaiset huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Päätä särkee ja huimaa. Peilistä ei todellakaan irvistää muu kuin se pahamainen luuseri, tuleva sosiaalipummi, yhteiskunnan mätämuna, joka nakertaa yhteiskunna verovaroja omiin hengenpitimiinsä. Mummot mankuvat, että tuolta se taas tulee, se joka vanhuksilta vie eläkkerahat ja lapsilta kouluruuan, kun ei saa työtä eikä leipää itse itselleen tienattua. Minkäs sitä teet? Taidan hypätä kaivoon, kun en teidän nerojen keskuudessa kehtaa näyttäytyä. Olen muutenkin niin ruma, sellainen tuhannenkilon tonnikala, jonka selkä on kiero kuin korkkiruuvi ja jonka tyylitaju on mitäänsanomaton. "Suomalainen perusjuntti, kaurahattu, rehupuntti, oikea härmäläinen".
Toisaalta, mikäpä siinä. Menkää te nuoret, kauniit ja viisaat, sirppanokat ja ylenkatsovat ihmiset menojanne. Minä jään hammasta purren katkerana muistelemaan niitä kunnon aikoja, jolloin minäkin vielä tunsin olevani elossa, muutakin kuin ruumiillisesti. Menkää ja tulkaa, sanokaa mitä lystäätte. Minä kivikasvo kestän lauseet: Tuossa tuo luuseri on. Tuossa tuo norsu on. Voi reppanaa!
Itsesääli on säälittävää jo itsessään. Toisaalta itsekrittiikki on tervettä, pieni tuulahdus mielestä, omasta huonoudestaan. Kun asiaa riittävästi pohdin, niin kai jotain positiivista voin ongelmistani löytää. Olen suhteellisen terve, hyvä suustani, muutenkin komea ja karski nuorimies. Tiedä vaikka minusta tulisi se joka kääntää maailman ympäri yhdessä yössä ja kahdessa päivässä. Tiedä vaikka olisin se Suomen rikkain mies, taloustieteiden yleisnero. Jospa tarinan onnellinen loppu on, että rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis Joutsen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhdessä kohtaa sanoit olevasi lihava ha ruma mutta sitten yhtäkkiä olitkin karski ja komea. en minäkään tiedä mitä teen lukiossa, mutta ei sitä kannata kahden vuoden jälkeen hukkaan heittää. pitää katsoa mitä elämä tuo tullessaan.
Immeiset hyvät.. älkää enää pelotelko lukiosta, jookosta? Pelkään nimittäin itsekin tekeväni elämäni virheen, koska en ole varma taidoistani...vaikka keskiarvoksi tuleekin yhdeksikkö(sekin kovan työn ansiosta)! Mut heih yhden jutun haluun sanoo teille, että turha ajatella, että ne 2 vuotta ois menny hukkaan... parempi tajuta nyt kun sit vaik neljän vuoden päästä.. eli koskaan ei oo liian myöhästä!! Pitää vaan toimia niinkun tuntuu hyvältä.. älkää epäilkö! (paraskin puhuja *vaikenee*)
vaiha siihen vitun amikseen äläkä provosoi.
mä menin lukioon aikoinani (kirjotin 2001) just sen takia etten tienny mitä haluun tehä. Mä en oo lukioo koskaan katunu, ei niistä papereista haittaa ainakaa taida olla (vaikka A onkii siel aika usein esiintyny).
Lukion jälkee tuli tää sama, mikä musta tulee "isona". Lähin sitte Amk:hon opiskelemaan. Nyt mä oon huomannu ettei se oo mun paikka, ala on aivan väärä. Ei oo aikomusta mennä enää sinne... Ongelmana on vaa etten saa mitää työttömyyskorvausta (kunnes oon yli 25v.) koska keskeytän opinnot. olis alunperin pitäny hakee jonnee lääkiksee tms. minne ei taatusti pääse, sitte olis saanu rahaaki...
Elikkäs, turha siel koulussa on olla jos ei kerran tunnu oikeelta paikalta. Pysähtykää hetkex miettimään, ei se välivuosi oo yhtään huono idea.
Ei sitä voi aina tietää etukäteen onko joku koulu/ala sopiva vai ei. Kokeilemalla sen huomaa!
Sitä eletää vaan kerran, eli....
Hyvät jatkot kaikille!!!!