PSYKOOSIA

PSYKOOSIA

XXX

Herään ja tajuan välähdyksenomaisesti kaiken seitsenulottoisessa maailmassa. Näen visiona

2002 jälkeen kristuksen syntymän reaaliajassa to-

detakseni järkyttyneenä ihmisen naiivin monoto-

nisuuden heidän kolmiulotteisessa maailmassaan.

Voiko ihminen tosiaan lyhytnäköisesti, vailla suurempaa visiota, toimia keksimänsä aikako-

neen (kellon) mukaan, kiertää ja toistaa samoja hieman eri väreihin naamioituja virheitä kuin jotain mandraa.

XXX

Ihmiset ovat täydellisesti psyyykattuja kirjoituk-

siin, uskomuksiin, tapoihin, moraaliin, ravintoon,

keksimiinsä laitteisiin, kulttureihin, ääneen, ha-

juun, makuun, tuntoaistiin, omaan itseensä, jär-

jestelmiin, ohjelmiin, tietoliikenteeseen sähköön, työhön, ihmettelemään olemassaoloaan...täydel-

linen psykoosi -liika tieto on liikaa ihmisaivoille.

XXX

Joku soitta ovikelloa. En jaksa muistaa kuin murto-osan siitä mitä juuri ajattelin -aja-

tukseni kiertävät kehää. Silti yritän muistaa kä-

vellen edestakaisin huoneistossani. Minulla on paskahätä ja menen vessaan -mietin. Vessapape-

ria ei ole -ei näytä olevan mitään muutakaan asumisesta kielivää tavaraa. Hetkinen! Missä hel-

vetin asunnossa minä olen?

XXX

Ovikello soi, ja tajuan istuvani vessanpytyllä. O-

lenkohan pyyhkinyt perseeni? Ai niin, vessapape-

ri! Pesen perseeni käsisuihkulla ja lähden vessas-

ta kunnes tajuan, että housuni ovat nilkoissa estämässä etenemistäni kohti ulko-ovea. Vedän

riepeästi housuni ylös ja juoksen ovelle. Avaan o-

ven. Ei ketään, mutta näen vastasataneessa lu-

messa lenkkitossun jäljet -suunnilleen minun kokoani. Painan lumeen lenkkareistani aivan

samanlaiset jäljet -en muista, että olisin käynyt ulkona. Tajuan, että kaikki ei ole niin kuin pi-

täisi. Ulkona on kylmä. Huoneisto on keskim-

mäistä osaa rivitalossa jossa on seitsemän muuta

huoneistoa. Vastapäätä ovesta katsoen on kaksikerroksinen rivitalo. Lumisade on loppu-

nut ja katson kirkasta tähtitaivasta -olen yksin ja

minua pelottaa. En voi uskoa tätä todeksi -enkä tiedä missä olen. Palaan sisälle.

XXX

Havhdun viikkolehti kädessäni, toisessa kädessä

keltainen tussikynä , jolla olen värjännyt jonkin alkoholistinäyttelijän kertomuksesta kohdan;

"ilman kiinnekohtia elämä on mahdotonta".

Kiinnekohta, ajattelen. Ajattelen mitä ajattelen.

Taidan seota ellen saa ammattiapua. Tiedän kuka olen, ja ainoat kiinnekohdat ovat päässäni

kehää kiertävät ajatukseni.

XXX

Ovikello soi ja avaan oven täyden paniikin jäh-

mettäessä minua. Se on taxikuski. Olenko tilan-

nut taxin? Sitten huomaan, että minulla on kännykkä tiukassa otteessa kädessäni -käm

meni ovat hikiset. Parasta mennä taxilla hoitamaan tämä psykoosi.

XXX

Olen mielisairaalan hoitohenkilökunnan kä-

sissä -tuttua. Kiinnekohta on löytynyt ja tajuan,

ettei minulla oikeastaan ole mitään hätää. Osas-

tolla, jolle tulin, minua tervehtivät monet tutut

kasvot. Nauran.

&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&

http://groups.msn.com/zombiegallery