Taidanpa aavistaa ettei tähän ongelmaamme ole mitään poppaskonstia, mutta kirjoitanpa silti.. Jos vaikka löytyisi "kohtalotovereita". :o)
Meillä on tyttö 1v1kk. Sanoja on jokunen, mutta pääsääntöisesti ilmaisee tahtoaan ja asiaansa KIRKUMALLA. Siis oikein kimeästi. Asumme kerrostalossa ja mietin mitä naapurit ajattelevat aamu 8:lta kuuluvasta kiljumisesta.
Pahimmillaan/kovimmillaan kiljuminen on ennen ruokaa ja unia. Ilmaisee sillä kun haluaa jotain, kutsuu veljeään tai joskus ihan huvin vuoksikin.. Kiellän aina sanomalla "ei", turha selittää mitään, eihän tuon ikäinen vielä tajua. Jos kiellen oikein kovasti, muuttuu kirkuminen itkuksi. Tutilla saan hiljaiseksi, mutta emme halua sitä tämän ikäisellä jatkuvaan pitää.
Jos joku on keksinyt toimivan keinon pulmaan niin olisi kiva kuulla! Luulempa vain, että tämä ongelma poistuu vasta kun oppii puhumalla ilmaisemaan asiansa.. Toivottavasti edes silloin!
Meillä on tyttö 1v1kk. Sanoja on jokunen, mutta pääsääntöisesti ilmaisee tahtoaan ja asiaansa KIRKUMALLA. Siis oikein kimeästi. Asumme kerrostalossa ja mietin mitä naapurit ajattelevat aamu 8:lta kuuluvasta kiljumisesta.
Pahimmillaan/kovimmillaan kiljuminen on ennen ruokaa ja unia. Ilmaisee sillä kun haluaa jotain, kutsuu veljeään tai joskus ihan huvin vuoksikin.. Kiellän aina sanomalla "ei", turha selittää mitään, eihän tuon ikäinen vielä tajua. Jos kiellen oikein kovasti, muuttuu kirkuminen itkuksi. Tutilla saan hiljaiseksi, mutta emme halua sitä tämän ikäisellä jatkuvaan pitää.
Jos joku on keksinyt toimivan keinon pulmaan niin olisi kiva kuulla! Luulempa vain, että tämä ongelma poistuu vasta kun oppii puhumalla ilmaisemaan asiansa.. Toivottavasti edes silloin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On meitä kohtalon tovereita. Pitäähän se kokeilla
kun on hoksannut että pystyy saamaan aikaan niin
jännän äänen. Älä nyt toista siitä mene moittimaan. Ohi menee. Lapset oppivat myös mallista, jos vanhemmat huutavat aina sanomansa esim. vanhemmille sisaruksille. Elät tärkeää ja hienoa aikaa. Eikö vain?.
Ei meillä mun mielestä kauheasti huudeta ja tämä kuopuksemme ääntely ei ole kyllä huutoa vaan KIRKUMISTA.
En tosiaan tiedä sitten onko tuo kieltäminen turhaa, ei ainakaan vielä ole perille mennyt.. Mutta kun kokopäivän välillä kuuntelee korkeita desibelejä, niin on hermot aika tiukalla. Ja tämä kirkuminen on todella kimeää, meillä on useampi samanikäinen tuttavalapsi ja heidän äänensä ei kyllä koskaan yllä tälle tasolle.. Korviaan saa pidellä! Vastaavaa en ole kuullut missään.
Mutta hienoa ja tärkeää aikaa tämä on silti! Kun vain olisi vähän hiljaisempaakin.. :o)
Tyttö on muutenkin hyvin touhukas ja vauvana vaativainen. Aivan eri maata kuin veljensä.
myös.Korkealta ja kovaa ja kimeä kuin mikä.Meillä vain yltyy,jos kiellän ja kaupassa tämä ilmiö on tosi "hauska".Minä nolona hymyilen vieressä ja hyssyttelen.Onneksi kukaan ei ole vielä pahemmin mulkoillut.Ja kyllä se meillä nyt on vähentynyt ajan myötä.Välillä puhumme kuiskaten ja hän innostuu myöskin kuiskailemaan.Ja meillä ei huudeta puhumalla,ääntä korotetaan joskus ja se on normaalia..Et ei se siitä johdu.Tsemppiä ja koettakaa kestää.
luultavasti tuo ongelma on täysin ohimenevä. Tuskin kirkuu puolen vuoden päästä, siloin hän osaa ilmaista itseään jo jonkin verran puhumalla. Uskon, et hermot on kovilla, mut silti, tsemppiä.
Kyllä vuoden ikäiselle voi asioita perustella, ymmärtää yleensä jo yllättävän paljon, vaikkei itse paljoakaan puhu. Ja joka päivä ymmärrystä tulee lisää.
Anteeksi jos olen tökörö ja kysyn, että saako lapsi tarpeeksi huomiota? Siis huomataanko hänet myös silloin kun ei satu kirkumaan? Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa syylistää ketään. Auttaisiko kaikenlainen pikku puuhastelu yhdessä lapsen kanssa?
Ihan hyvä pointti tuo huomion saaminen. En ole asiaa niin osannut ajatella kun ei hän ole missään vaiheessa ollut sellainen "helmassa roikkuja", että olisi tullut mieleen että kaipaisi huomiota. Mutta voihan tuostakin olla kyse. Aika paljon leikkivät keskenään ja koska isoveli on pienestä pitäen viihtynytkin hyvin yksinleikeissä, ehkä on tullut laitettu pienempikin samaan muottiin? Silloin harvoin kirkuukin jos istun vieressä ja osallistun leikkeihin tai olen muuten "käytettävissä". Pitäisi kai jättää kotitöitä vähemmälle ja kokeilla onko sillä vaikutusta jos osallistun enemmän. Voisihan se ainakin vähentää sitä.. Vaikka on tilanteita joissa kirkuu joka tapauksessa, esim. syömään mentäessä kun on kova kiire pöytään.
Kiitos vinkistä!
Olen ollut 5 vuonna samalla leirillä lasten hoitajana mutta vain yhtenä vuonna vastaani on tullut noin 1 vuotias lapsi joka on kiljunut. Tämä lapsi kiljui kuin "palosireeni", siis tämän lapsen kiljuminen oli kuin olisi palosireeni huutanut.
Muistaakseni tämä lapsi kiljui usein silloin kun oli jotain mukavaa oli esim. kiikkumassa ja kyllä hän muutenkin kiljui, mutta samalla naureskeli. Eli kyllä lapsen kiljuminen on normaali.