Tässä tunteitani purkaan edes jonnekin..
Olen tässä yrittänyt kämppää etsiä kun ero avomiehen kanssa on tullut.
Tiesin että kämpän löytäminen olisi vaikeaa kun on pieni lapsi ja 2koiraa. Mutta en ikipäivänä uskonut että joku saakelin ämmä alkaa minulle valittamaan puhelimessa kun hänelle soitin asunnostaan.
Hänellä oli itellä "pikku piski" niin kuin itse asian ilmoitti,ja hän oli vahvasti sitä mieltä että koirat kuuluvat omakotitaloon koska koirat eivät osaa olla hiljaa. En halunnut alkaa mitään vänkäämään mutta meni sitten hermot hänen puheisiinsa ja sanon että nämä minun koirani eivät hauku,koska niin olen opettanut. Hän sanoi että "tuota minä en usko alkuunkaan,valehtelet" teki mieli sanoa että haluatko nähdä mikä on hyvin koulutettu koira.. mutta jätin sanomatta.
Koiristani en aijo luopua,mutta näköjään joudun itse kärsimään tästä ja joudun asumaan lapseni isän kanssa vaikka se minulle suurta stressiä aiheuttaakin.
Olen niin vihainen ja loukkaantunut että kätenikin tärisevät.
Se on eri asia jos koiria ei haluta vuokra asuntoon,mutta jos siitä aletaan valittamaan ja vielä haukkumaan valehtelijaksi. Ja yleistämään että kaikki koirat ovat suurinpiirtein räksyttäviä rakkeja..niin silloin on ämmällä vikaa päässä. Toivon että hän antaa kämpän vuokralle jollekin hulttiolle joka särkee paikan. No okei en ihan niin toivo. Ei minusta ole toivomaan mitään niin kamalaa edes idiootille.
Omakotitaloon muuttaisisin,mutta kun on yksi vuosi koulua käymätä niin sen haluaisisin käydä tietysti loppuun,ja en halua olla töissä sekä koulussa. Siitä vain kärsisi lapseni sekä koirani ja ite. Niin ei sitä rahaa tyhjästä pieraista ja ei tukea saa niin paljon että jotain 600euron vuokria maksetaan.
Tässä minä vain valitan vaikka on varmasti ihmisiä jolla menee huonommin. mutta jonnekin piti saada edes jotain laitettua.
Anteeksi jos oli turhauttavaa luettavaa.
Olen tässä yrittänyt kämppää etsiä kun ero avomiehen kanssa on tullut.
Tiesin että kämpän löytäminen olisi vaikeaa kun on pieni lapsi ja 2koiraa. Mutta en ikipäivänä uskonut että joku saakelin ämmä alkaa minulle valittamaan puhelimessa kun hänelle soitin asunnostaan.
Hänellä oli itellä "pikku piski" niin kuin itse asian ilmoitti,ja hän oli vahvasti sitä mieltä että koirat kuuluvat omakotitaloon koska koirat eivät osaa olla hiljaa. En halunnut alkaa mitään vänkäämään mutta meni sitten hermot hänen puheisiinsa ja sanon että nämä minun koirani eivät hauku,koska niin olen opettanut. Hän sanoi että "tuota minä en usko alkuunkaan,valehtelet" teki mieli sanoa että haluatko nähdä mikä on hyvin koulutettu koira.. mutta jätin sanomatta.
Koiristani en aijo luopua,mutta näköjään joudun itse kärsimään tästä ja joudun asumaan lapseni isän kanssa vaikka se minulle suurta stressiä aiheuttaakin.
Olen niin vihainen ja loukkaantunut että kätenikin tärisevät.
Se on eri asia jos koiria ei haluta vuokra asuntoon,mutta jos siitä aletaan valittamaan ja vielä haukkumaan valehtelijaksi. Ja yleistämään että kaikki koirat ovat suurinpiirtein räksyttäviä rakkeja..niin silloin on ämmällä vikaa päässä. Toivon että hän antaa kämpän vuokralle jollekin hulttiolle joka särkee paikan. No okei en ihan niin toivo. Ei minusta ole toivomaan mitään niin kamalaa edes idiootille.
Omakotitaloon muuttaisisin,mutta kun on yksi vuosi koulua käymätä niin sen haluaisisin käydä tietysti loppuun,ja en halua olla töissä sekä koulussa. Siitä vain kärsisi lapseni sekä koirani ja ite. Niin ei sitä rahaa tyhjästä pieraista ja ei tukea saa niin paljon että jotain 600euron vuokria maksetaan.
Tässä minä vain valitan vaikka on varmasti ihmisiä jolla menee huonommin. mutta jonnekin piti saada edes jotain laitettua.
Anteeksi jos oli turhauttavaa luettavaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
todellakin, VOIMIA SULLE! Yritä jaksaa, kyllä pääset ylitse tuosta vaiheesta. Mutta jos susta tuntuu että alkaa masentaa, hanki välittömästi apua! Masennus on nimittäin yksi hirveimmistä sairauksista, se syö ihmistä. Joudun sivusta katsomaan läheiseni masennusta, ja masennun varmaan itsekkin kohta.. Elämä on julmaa, ei voi mitään. Jos mahdollista, suosittelen muuttamaan maalle. On nimittäin halvemmat vuokrat... ;)
Paistaa se päivä risukasaankin, voimia sulle! :)
paikka josta voit kysellä apua.ei koirapalsta.
Siis en nyt tarkoita että täältä saisi apua, vaan annoin neuvon. Olen tietoinen siitä että tämä on koirapalsta ;D Mutta eipäs aleta tappelemaan, okei... Eli neuvon vain annoin, ei muuta.
se on totta että koiran saatikka koirien kanssa on vaikea löytää vuokra kämppää. eikä tilanteessasi voi edes harkita oman hankintaa vielä. mulla oli vähän sama obgelma, aluksi yritin yksityisiltä löytää vuokrakämppää. mutta sitten puolivahingossa tuli kysytyks kaupungilta. heiltä löytyi heti kämppä, eikä koira ollut esteenä. ihan tyytyväinen oon ollut, ei ainaskaan tämä kaupungin vuokratalo ole spurgujen ja narkkareiden sijoitus paikka.
luettavaa.
Lapsi on aina etusijalla.Ja mikä parasta kun saa asua molempien vanhempiensa kanssa saman katon alla.
Laitatko koirat etusijalle?
Niin, miksi AINA lapset etusijalla? Mulla ei ole lapset etusijalla! Siis en ole äiti (enkä varmaan äidiksi tule). Kun siis... Koira kärsii jos se annetaan pois! Se ei välttämättä enää luota ihmiseen! Esim. jos syttyisi tulipalo, pelastaisin KOIRAT, ja sitten lapset. Ja tämä on MINUN mielipiteeni, eli ei tarvitse nostaa turhaa kritiikkiä.
Minä puolestani pelastaisin lapset, koirat saisivat jäädä lämmittelemään sisälle. Viluisia kun ovat.
hänen pitäisi antaa lapsi pois?
En tosiaankaan tarkoittanut asiaa noin! Vaan, että koiristakaan ei pidä luopua! Koska mielestäni lapset ja koirat ovat samanveroisia, toisille ei välttämättä. Edelleenkin MINUN mielipiteeni.
etua lapselle on siitä, että joutuu katsomaan vierestä vanhempiaan jotka eivät tule enää toimeen keskenään? Ei ole lapselle hyväksi kasvaa sellaisessa ilmapiirissä.
Siinä vaiheessa kyllä se lapsen paras on etusijalla, jos omaa asuntoa aletaan hankkimaan. Mutta ei sitä nyt koiristakaan kukaan halua luopua.
löytyisiköhän asunnoksi joku vanhempi omakotitalo laitakaupungilta:vuokrat halvemmat ja ihanteellinen lapsen ja koirien kanssa.Älä huoli,ihmisellä on oikeus pitää sekä lapsi,että koirat.Muistathan,että olet oikeutettu saamaan lapsesta elatusapua mieheltäsi ja todennäköisesti myös asumistukea saat.Käypä juttelemassa ao.virkailijoiden kanssa.Eikä se ole häpeä,kuka vaan voi joutua sellaiseen tilanteeseen,että tarvitsee yhteiskunnan tukea.-...tais mennä jo asian vierestä...:)
Jos lapsi jää erossa sinulle, niin silloin saat helposti jonon ohi asunnon kunnalta,olethan yksinhuoltaja, ja he ovat etusijalla! Kunnan asuntoihin saa ottaa myös koirat mukaan. Toivotan onnea kämpän saantiin.
Oletko kysellyt kaupungilta tai vakuutuslaitokselta, tai seurakunnalta olisiko heillä tyhjiä vuokra asuntoja?
Ja sitten utelua, asutko kaupungissa ja missäpäin.
usein myös kun käy kysymässä lähiöiden isnnöitsijältä saa tietää tilanteen vuokra asunnoista ja niihinkin kannattaa täyttää ja jättää hakemus.
Kyllä sinun ehdottomasti olisi päästä tilanteesta eroon. Muuton jälkeen on helpompaa ja eteenpäin on aina helpompi mennä kuin taaksepäin.
Ajattele miten onnellinen olet, sinulla on ihana lapsi ja ihana koira. Et ole yksin. Tulevaisuutesikin näyttää valoisalta kun sinulla on opiskelupaikka ja näkemys mikä olet isona.
Ajattele positiivisia asioita ja iloitse joka päivästä. Ja käy heti huomisesta tarmokkaasti hakemaan sitä asuntoa ja ajattele että kyllä sinä sen saat. Äitini joka oli viisas nainen sanoi minulle, kun tarpeeksi tahtoo, niin onnistuu tavalla tai toisella.
Tsemppiä
Kiitän teitä kaikkia sydämeni pohjalta asti! Kiitos! On se kumma kuinka monen teidän sananne sai minut jälleen vahvistumaan. Koska en missään nimessä ole heikko ihminen,minulla on heikot momenttini! Ja vaikka teiltä sainkin pelkkiä sanoja ja rohkaisuja,ne tekivät ihmeitä! Vaikka täällä sataa kaatamalla ja koirien ja vaunujen kanssa tehtiin märkäisiä lenkkejä tänään. Niin silti ajatukseni ovat positiiviset nyt.
Tiedän että kämpän saan!ja molemmat koirani ovat yhtä tervetulleita siihen kämppään minkä aijon vielä löytää kuin lapseni on.
Joku kyseli että jos lapsi jää minulle,niin sanon siihen että hyvä kun poikani tuntee isänsä isäkseen,miten poikani voisi jäädä hänelle. Ja joku kyseli että asetanko koirani lapseni etusijalle,niin siihen vastaan että koirani ovat lapsiani myös. poikani sekä molemmat koirani tulevat minun etusijalle.
Ja minussa on tarpeeksi rakkautta kaikille.
Huomenna menen kaupungille ja täytän kaikki paperit.joka ikisestä paikasta ja laittelen kaupan seinille ilmoituksia.
täytyy sanoa että olette ihanaa porukkaa!
kiitos vielä kaikille!
Kylläpä se positiivinen ajattelu toimi, ja nopiasti!
sen jälkeen kun olin kirjoittanut tuon kiitos viestin menin sähköpostilleni,ja arvatkaas mitä? Ystäväni kertoi että hänen ystävänsä oli muuttamassa pois omakotitalostaan! Pihaa on missä heilläkin on ollut 4 tai 5 koiraa(pieniä rotuja kaikki paitsi yksi) ja talon omistajaa ei haittaa vaikka siellä olisi sata koiraa (hieman liiottelua) ja vuokrakin on halvempi kun nuo mitä keskustassa. Yksi haittapuoli on ja se on että keskustaan on 6kilsaa,mutta kyllä sen bussilla pääsee ja pyörällä tai voin ettiä kimppakyytiä!
En ajatellut että se toimii noin nopsasti! Jotenkin tuntuu että tämä on teidän ansiosta..heh..ehkä olen vain ilon huumassa!Tai sitten joku on lausunut oikein kunno rukouksen puolestani! kiitos!
Kyllä elämässä kaikki järjestyy niin vain täytyy uskoa!