Rakkaus on niitä asioita joita ei voi ihminen selittää,mutta voin sanoa miltä tuntuu olla rakastunut.Kun on rakastunut ja näet rakkautesi kohteen,tuntuu kuin olisit tulessa sisältä päin.
Ja kun istutlähellä sen tietyn kanssa ja vaikka vain jalkanne koskisivat yhteen ja vaikka se olisikin pieni aika siinä voisi istua ikuisuuden.
Pystyisit vaikka uhraamaan itsesi hänen puolestaan.
Vaikka hän olisi varattu sinua ei haittaa vaikka se tuntuukin pahalta sinä haluat vain että hän on onnellinen.Tämä on minun versioni siitä mitä rakkaus on.
Ja kun istutlähellä sen tietyn kanssa ja vaikka vain jalkanne koskisivat yhteen ja vaikka se olisikin pieni aika siinä voisi istua ikuisuuden.
Pystyisit vaikka uhraamaan itsesi hänen puolestaan.
Vaikka hän olisi varattu sinua ei haittaa vaikka se tuntuukin pahalta sinä haluat vain että hän on onnellinen.Tämä on minun versioni siitä mitä rakkaus on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastuminen - eikö se ole täysin irrationaalista, voiko sitä jotenkin selittää? Joku sanoi joskus, että emme rakastu ihmisiin vaan ominaisuuksiin. Minusta tuossa on ajatusta. Onko rakkaus pyyteetöntä? Onko se vain syvää kiintymystä johonkuhun? Mihin ihminen rakastuu? Hymykuoppiin? Täydellisenä pitämänsä kokonaisuden kauneuteen? Viehättymmekö ulkomuodosta tai toisen älykkyydestä, huomaavaisuudesta, kiltteydestä, siitä, että hän on rakastunut meihin (ja hiveleekö se meidän itsetuntoamme)? Onko rakkaus vain omistamisenhalua?
Vai onko rakastuminen pelkästään hormonien toimintaa? Minusta on mukava toivoa, että niin ei ole. Joka tapauksessa rakastuneempaa ihmistä onnellisempaa ei olekaan. Toisaalta rakkaus viiltää. Mikä saa meidät rakastamaan ja välittämään toisesta niin syvästi?
Sinänsä tällainen rakkauden "esineellistäminen" latistaa koko aiheen.
jos sillä tätä haet, niin perjanataina odottaa, pikkupillu joka aina housussa pudottaa,
ota muna käteen, se ottaa sen suuhun, kohta tuntuu että olet matkalla kuuhun, se naaman päälle istuu ja kieltä se mielii, kohta tunnet pillumehut poskellasi vierii, hei kuka oot, sä luistat kuin latu, mikä on sun nimi? -mä oon satu!
satu pylly pystyssä odottaa, muna kädessä pojat saa jonottaa kohta tutun huudon kuulla saaaa
jos satun pylly joskus repeää, älä pelkää ei se tee kipeää, ei satu koskaan pese edes häpyään..
satu on sen nimi joka kaikille antaa, mutta varo ettei sillä ole pyllyssä sata sillä satu panee siellä missä aita on matalin, tauteja se levittää juonin katalin, satu puhuu aina vaan kaikista paskaa ja kavereille tuottaa se pelkkää tuskaa, juovuksissa yrittää se itsemurhaa ranteitansa viiltelee, mutta turhaan..
joskus kävi vahinko ja suhun sekosin, väitit olevasi vapaa ja suuhus laukesin, aamulla kun heräs en mä tiennyt minne menis, pienen muiston sulta sain, siks mulla syyhyy penis.
en tiennyt mitä vietit yön mun kaa, tajunnut en mitä tein silloin sun kaa, yksin kun mä jäin susta lohtua vain hain miks et tajunnut lain, olit korvike vain...
tuossa minun käsitykseni rakkaudesta.
Anteeksi nyt vain, mutta kenenköhän biisi tuo taas oli, kun en muista?
AINAKIN SE ETTÄ LUOTTAA TOISEEN.TUKEE TOISTA..EI KÄYTTÄYDY TOISTA KOHTAAN TÖYKEÄSTI.RAKASTAA TOISTA JA AJATTELEE TOISEN PUOLESTA TÄTÄ...
JA OSAA OLLA HERRAS MIES...
Olen rakastunut. Olen rakastunut kaikkeen hänessä, häneen. Olen päättänyt rakastaa häntä aina, tahdon olla hänen kanssaan aina, tehdä kaikkeni hänen puolestaan. Tahdon viettää hänen kanssaan loppuelämäni, vaikka joskus rakkautta tuntuisikin olevan vähemmän. Hänessä on myös vikoja, mutta niin on kaikissa. Rakastan niitäkin, sillä juuri ne -hyvien puolten ohessa- tekevät hänestä sen, kuka hän on. Täydellistä ihmistä ei ole, mutta hän on täydellinen minulle.
Rakastan häntä, koska se on sallittua. Rakastua voi vaikka toisen omaankin, mutta rakastaa... se vaatii jotain myös siltä toiselta.
Rakkaus ei ole vain tunne. Se on päätös, asenteeni häntä kohtaan. Rakkaus kestää, siinä on voimaa!