Tuo on vanha sanonta et rakentaminen laittaa avioliiton koetukselle. Sitä vaan ei tiedä ennen kuin itse kokee. Talo on valmis,uurastus on palkittu;MUTTA, sen jälkeen tuo valtava puristus purkautuu UUPUMUKSENA!!! Toinen osapuoli ei enää KYKENE tuntemaan,ei kokemaan, elämään...vaan väsähtää!! Rakentaminen oli liian rankkaa. 3 pientä lasta ja tahdon lujuus pitää meidät koossa tänään, vaikka poskipäät kostuu kuumista kyynelistä. Ympärillä kaunis uusi koti, sydän sisällä hiljaa murtunut.
rakentaminen-kriisi liittoon
Tiku ja taku
72745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On se kyllä monesti rankka koettelemus, kun pitää tehdä niinkin iso projekti kuin talonrakennus.
Meillä meinasi mennä kantapäät vastakkain jo pelkän huoneiston remontin kanssa. Syynä oli se, että minä hermostuin aina rautakaupoissa, kun piti kaakeleita valita ja vaimo työmaalla, kun niitä oltiin laittamassa kiinni.
Seuraavassa remontissa vaimo käy yksin rautakaupassa valitsemassa kaakelit ja parketit. Ja tulee uuteen asuntoon vasta sitten, kun ne on kiinni ja kämppä on siivottu.
Toista kertaa en enää liittoani riskeeraa remontin tai rakentamisen takia.
Teille suosittelisin reilun loman ottamista ja lähtemistä pois maisemista vaikka kuukaudeksi. Kyllä se uusi talo siellä pysyy ja saatte vähän välimatkaa siihen rakennusurakkaan.
Meillä kesti varmaan puoli vuotta, ennen kuin suhde palautui pikkuhiljaa entisen kaltaiseksi. Ei siis heti kannata laittaa eropapereita vireille, vaikka tällä hetkellä tuntuu että mikään ei suju..Parempaa on tulossa, usko pois.
Kestää oman aikansa, ennen kuin rakentamisen väsymyksestä toipuu ja uusi talo alkaa tuntua kodilta. Sitten siitä osaa nauttiakin erilailla, kun on taas suhde ja oma pääkin kunnossa =) Ajattele tätä nyt eräänlaisena välivaiheena, kun jaksatte tämän yli, niin sitten on kaikki taas ihan ok. Voimia!!
nyt ei kannata missään nimessä hätiköidä - antakaa ajan kulua ja miettikää sitten myöhemmin eroa jos siltä vielä tuntuu.
Voimia, kyllä se siitä suttaantuu!
eroa emme mieti missään nimessä. Meillä on pienet lapset ja kuulumme yhteen. Tilanne on vain sellainen että kun rakennetaan yötä päivää niin toinen henkisesti palaa loppuun,tavallaan. Ja se on kaikkein pahin tilanne. Kyse ei ole riidoista,emme riitele. Kyseessä on totaalinen uupumus ja nyt on vain vedettävä henkeä ja annettava toinen toisellemme aikaa,
muuton jälkeen, vaikka uusi talo olisi varmaan pitänyt tuntua mahtavalta. Tosiasiassa minä oli väsynyt hoitamaan lapsia ja kuuntelemaan äyskivää miestäni, joka purki rakennushuolia minuun. Miehen mielestä taas minä en ole tehnyt mitään, vaan "vain" hoitanut lapsia (kukahan muu ne olisi hoitanut?).
Nyt olemme asuneet talossamme vuoden, ja mieskin on jo rauhoittunut. Talo on alkanut tuntua kodilta, olen sisustanut ja alkanut nauttia avaruudesta, jota meillä ei aikaisemmin ollut. Teimme yhdessä pihan perustamistyöt, jolloin mieskään ei voi enää sanoa, etten ole tehnyt mitään muuta kuin normaalia kodinhoitoa. Itse asiassa olen pihan hoidosta innostunut niin paljon, että aina kun minulla on paha mieli menen pihalle kitkemään ja sinne maahan ne murheet unohtuvat... Eli kuten kaikki muutkin sanoivat, jäitä hattuun. Yritä ymmärtää myös toisen huolia, hanki omiakin harrastuksia, lähtekää koko perheen kanssa jonnekin lomalle, pois kotoa, niin viikon hotellihuone-elämän jälkeen osaa taas arvostaa tilaa eri tavalla.
vinkkejä tosiaan vastaan otetaan. nyt ollaan kumpikin alettu hakeutumaan omaan oloihin saamaan aikaa omille ajatuksille jne. minulta se vaatii paljon kun otan yleensä lapset mukaan jotta toinen saa olla rauhassa. edessä olisi viikonloppu juhliin meno, mikä olisi viisainta,antaako toisen osapuolen vaan lähteä vai koko perhe. tää toinen puoliskoni ei ennen ole suostunu yksin lähtee.
Tuohan pitäisi tapahtua vuorotellen. Toinen hoitaa lapsia että toinen saa hetken omaa aikaa ja sitten vuoron vaihto. Esim miehesi menee juhliin nyt viikonloppuna mene sinä seuraavana.
Älkää silti unohtako yhteistä aikaa välillä mummo tai joku lapsenvahdiksi ja menkää yhdessä vaikka hotelliin yöksi.
Me vältettiin kriisit rakennusaikana palkkaamalla paljon ulkopuolista apua. Onneksi meillä saman suuntaiset mieltymykset joten tapeteista yms ei syntynyt erimielisyyksiä. Mummoa pyydettiin aina välillä muksuja katsomaan että voitiin olla raksalla kahdestaan.
Tokihan se aika vaatii joustavuutta molemmilta toiselle jää kaikki kotityöt ja lastenhoidot ja toinen väsyy raksalla ja helposti käy niin että kumpikaan ei enää kuuntele/ymmärrä toisen väsymistä. Onneksi se on vain pikku pätkä elämää.