Kansakouluajalta jäi mieleeni laulukokeet. Niitä vähän jännitti etukäteen. Muistan yhdenkin pojan laulaneen aina seinään päin ettei tarvitse katsoa opettajaan. Laulukokeissa muistan laulaneeni seuraavia lauluja:
- Pieni nokipoika
- Kysymyksiä (Minne vie Osmon tie)
- Telefooni Afrikassa
- Pieni ankanpoikanen
Mitä sinä muistat koulun laulukokeista?
- Pieni nokipoika
- Kysymyksiä (Minne vie Osmon tie)
- Telefooni Afrikassa
- Pieni ankanpoikanen
Mitä sinä muistat koulun laulukokeista?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Halusin ehdottomasti laulaa em. kappaleen,vaikka jopa isäni kysyi aina, kun lallatin jotain,että mitä minulla on säveltäjää vastaan.Olisi pitänyt pysyä ukko nooassa.
"Nelosen laulaja"
"Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie !
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin,
ja sen laidalla koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin..."
Vaikein kohta {rytmin lisäksi} oli intervalli kohdassa "..soittaa..", jota kutsuttiinkin diabolukseksi, mutta sitten, kun sen lauloi puhtaasti, ja jos myös rytmi kohotahteineen meni puhtaasti,{ ettei "falskannut"}, niin sitten oli yytyväinen mieli.~~ Koulutie on muistoissa edelleen.~~
Vihdoinkin alkaa sade sen verran laantua, että luontopolku vuorossa! Koulutietä muistellen!
Ne oli kamlia ne laulun kokeet,minulla oli lempparina sua lähde kaunis katselen ja voitte kuvitella 4:sen laulajaa kun se veteli ylös ja alas nyt naurattaa muttei silloin,se oli totista totta...heh heh...
En ymmärrä miksi minulle ei ole suotu lauluääntä, isäni soitteli mandoliinia ja äitini oli kuoroissa. Muistan kun kotona lauleskelin, äitini sanoi että, laulat härkävainaan nuotilla. Kumma ilmaisu jota vieläkin ihmettelen. Laulu ääni tosin 4.
...laulusta nelonen todistukseen? Sehän merkitsee ehtoja luokalta pääsemiseen! Voiko sellaiset ehdot suorittaa?
Äidilläni oli koulussa ehdot käsitöissä, kun hän ei suostunut tekemään ristipistoja oikealla tavalla. Hän joutui suorittamaan ehtonsa. Hänelle tuli myöhemmin oikea intohimo ristipistotöihin. Istun parhaillaankin hänen tekemällään istuintyynyllä, joka on 20 vuotta vanha.
Ettei laulusta saanut ehtoja, näin tahdon muistaa.
Laulutaito ei parane koulussa. Ei kenellekään saa antaa nelosta synnynnäisestä ominaisuudesta. Sehän on suurinpiirtein samaa, jos ulkonäkö arvosteltaisiin todistuksessa numeroilla.
"Siirretään seuraavalle luokalle suoritettuaan ehdot ulkonäössä" tai "Siirretään seuraavalle luokalle suoritettuaan ehdot oikeakätisyydessä" tai "Siirretään seuraavalle luokalle suoritettuaan ehdot varakkuudessa, silmien värissä, pituudessa,"
Ne aiheuttivat monille todella pahaa mieltä. Itselläni oli hyvä ääni ja tarkka sävelkorva. - En muista mitä lauloin, mutta pahaa on se, että olen menettänyt lauluääneni.
Jouduin nimittäin koulun kuorossa laulamaan sopraanoa tyttöjen kanssa, koska minulla ei ollut vielä äänenmurrosta. Se oli noloa, sillä olin ainoa poika, joka lauloi sopraanoa. (Olin nuorempi kuin muut.) Seuraus oli, että lakkasin kokonaan laulamasta, ja nyt en enää osaa laulaa ollenkaan, vaikka haluaisinkin. En enää muista, miten ääni muodostetaan laulaessa. Kun yritän, niin laulan liian syvältä kurkussa, mikä alkoi juuri siitä, että minulla oli kouluaikana liian kirkas ääni, jota yritin alentaa väärällä menetelmällä.
Voin tuottaa itse musiikkia enää vain päässäni, sillä minulla ei ole mitään soittopeliäkään. Sävelkorvani on yhä tarkka, mutta en kykene itse ilmaisemaan musiikkia millään tavalla. Muistelen ikävällä sitä aikaa, kun pystyin lurittamaan mitä tahansa. En osaa edes kunnolla viheltää.
Lähetän sinulle tässä maailman kauneimmassa näkymättömässä paketissa näkymättömän lahjan, jonka saat itse arvata mutta en sano sitä ääneen sillä olet erittäin herkkä ja kaunis ihminen.
..kauniisti sanottu.
Minä pelkäsin sitä, että mitä vastauksia saan, kun kirjoitan, että tuotan musiikkia päässäni tai pääni sisällä. Olen nimttäin tavannut paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan ymmärrä, mitä se tarkoittaa. - Se on jotakin, joka säveltäjillä on kehittynyt huippuunsa, kun he osaavat hahmottaa sen, miten eri soittimet soivat yhteen orkesterissa.
Kansalaisopistoon laulukurssille. Siellä opete-
taan äänen muodostusta. Kyllä sinäkin vielä pystyt
laulamaan. Oikealla tekniikalla se kyllä onnistuu.
Voit kokea vielä laulamisen ilon.
...jos paikalle ilmestyisi ihminen, joka ei ole laulanut 45:een vuoteen mitään. Hän joutuisi opettamaan hengityksestä alkaen kaiken. Muilla oppilaillakin on rajansa siinä, mitä he viitsivät kuunnella.
Joskus yksin autossa yritän etsiä sitä oikeaa paikkaa suussa, jossa äänen pitäisi syntyä.
Sanotaan, että italian kieli sopii hyvin lalukieleksi, koska italiaa puhutaan juuri siinä kohdassa suuta, jossa paras lauluääni syntyy. Suomea puhutaan hiukan taaempana, ja venäjää melkein kurkussa. Englantia ja erityisesti riikinruotsia puhutaan taas aivan suun etuosassa. (Oletteko koskaan panneet merkille, että joidenkin riikinruotsalaisten alaleuka suorastaan työntyy eteenpäin, kun he puhuvat.)
nähneet siellä kaikenlaisia kiekujia. Voisi olla
aivan uusi kokemus opettaa ensin, kuinka saada
ääni kurkusta laulaen.
Menin vuosia sitten saamaan alkeisopetusta pianon-
soitossa. Lapseni kävivät soittotunneilla, enkä
halunnut olla "pekkaa" huonompi. Sinne tuli myös
eräs 80 vuotias pappa. Hän ei ollut koskaan pianon
koskettimia kosketellut, mutta siellä vain aloitti
opinnot. Jatkoa en tiedä, mutta yritys hyvä 10,
oli tulos sitten mitä oli.
Niin että älä pistä kynttilääsi vakan alle. Jos
omaat sävelkorvan ja olet musikaalinen, niin kyllä
sinä opit laulamaan.
-Nyt tuulet nuo viestin jo toivat.
-Sua lähde kaunis katselen.
-Loch Lomond.
Meillä oli laulajatar laulunopettajana ja hän oli
hyvin vaativa.
Loch Lomond oli varsinkin vaikea ja vielä englanniksi. Miten selvisit siitä? Varmaan hyvin kun otit sen laulun. On mahtava asia että sinulla on ollut hyvä laulunopettaja. Nyt jo osaa heille antaa arvoa.
Sävelhän on helppo ja olimme tunneilla laulaneet
sitä, joten osasimme kyllä koko luokka sen laulaa.
Laulan nykyäänkin mielelläni ja käyn yhteislaulu-
tilaisuuksissa, jos sellaisia sattuu kohdalle.
Laulaminen on mukavaa ja rentouttavaa.
En muista laulukokeiden aiheuttaneen tuskaa. Pidän laulamisesta ja laulan vieläkin tällä kasin äänelläni.
Laulan jopa karaokea ja saan jopa mielestäni poikkeuksellisen hyvät aploodit.
Aplodeeraavatkohan pelkästä lopettamisesta???
Kun kirjoitan runontapaisia, niin etenkin "pienessä sievässä" tulee mieleen sanoituksia ja musiikki soi päässäni.
Onkohan kyseessä jokin pahempikin aivovinksahdus?
voisi sanoa karakoeta, sitä vain pitää laulaa kun sattuu paikalle, laulan melkein aina kun saan laulaa, vieraitten kansa ,autossa ,kun joku soittaa, kouluaikana meidät kolme siskosta pantiin laulamaan koulun juhlissa ,oli uudet lettinauhat ja mekot se oli juhlallista ja mukavaa,
"Oi jos voisin konsanaan surut heittää unholaan.
Oi jos voisin, niinkuin soisin sinut nähdä rinnallain..."
Kumma miten tuo laulu tuli mieleeni lukiessani näitä kouluaikaisia laulumuistoja. Itse lauloin kokeissa laulun "Kamanat kohottukohot lakin päästä laskematta, kynnykset alentukoohot kengänkannan koskematta..."
Ei se ihan hyvin mennyt, mutta tulipahan laulettua. On sitä tullut laulettua porukoissa senkin jälkeen ja hauskaa on ollut. Laulaminen yhdessä on ihanaa. Siis kai laulaa saan!
tämä ei vaikuta kehumiselta ja olisin tahtonut sanoa jo ketjun alussa, että rakastan laulamista ja jos minulle ei ole muita lahjoja suotu, niin on ainakin musikaalisuus.
Laulunumeroni oli koulussa aina kymppi ja olin itseoikeutettu yksinlaulun esittäjä kaikissa koulun juhlissa.
Vaikka sen tässä nyt itse sanonkin, niin en osaa piirtää, enkä kirjoittaa, mutta laulaa osaan, kauniisti, puhtaasti.Jos olisin tahtonut,minusta olisi voinut tulla oopperalaulaja, mutta en omaa tippaakaan kunnianhimoa. Pyydettäessä laulan kekkereissä ja itsekseni kotona hyvin paljon.