Ateismirakkautta

Hohhoijaa

Mikäli rakkaus ei ole vain tunne, ja sellaisena itsekkyyden eräs muoto, niin mitä se on ja esiintyykö missään muodossaan epäitsekkäästi?

Ehdotan ajatteluharjoitukseksi rakkauden olemuksen mietiskelyyn seuraavaa jäsennystä:

- Onko ihmisen historiassa mitään, mitä ei voisi selittää itsekkyydellä?

- Mikä (edes virtuaalinen) tapahtuma voisi olla edes teoriassa vastaansanomattoman epäitsekäs?

Haettavilta tapahtumilta edellytetään tekijää ja motiivia.

Kristitty kun olen, minun tarjoama vastaus ristinsovituksesta oli ehkäpä odotettavissa, vaan löytyykö muita ehdotuksia, etenkin ateistisia?

56

2600

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ppppp

      "Mikäli rakkaus ei ole vain tunne,"

      Kyllä se on tunne, mutta ei mikään 'vain' tunne.



      "- Mikä (edes virtuaalinen) tapahtuma voisi olla edes teoriassa vastaansanomattoman epäitsekäs?"

      Joidenkin mielestä täysin vieraan henkilön pelastaminen joesta, asettamalla itsensä hengenvaaralliseen tilanteeseen, on epäitsekästä.
      Se ei ole. Sekin on - ainakin erään ihan hyvin perustellun teorian mukaan - vain itsekäs teko.

      Tuntemattomana tehdyt lahjoitukset ovat ilmeisesti melko epäitsekkäitä tekoja. Tosin auttamisesta voi saada mielihyvää, ja mielihyvän tunteminen on mitä ilmeisimmin vain tunne, joten ei tämäkään taida olla sinun määrittelemäsi epäitsekäs teko :)

      • uskov.

        Rakkaus ei ole tunne. Jos autat toista ihmistä, se on rakkautta. Jos vaikka annat henkesi toisen ihmisen puolesta, se on rakkautta. Rakkaus ei ole tunne, vaan tekoja.


      • minä
        uskov. kirjoitti:

        Rakkaus ei ole tunne. Jos autat toista ihmistä, se on rakkautta. Jos vaikka annat henkesi toisen ihmisen puolesta, se on rakkautta. Rakkaus ei ole tunne, vaan tekoja.

        on TUNNE, jota ilmaistaan teoilla.


      • JSS
        uskov. kirjoitti:

        Rakkaus ei ole tunne. Jos autat toista ihmistä, se on rakkautta. Jos vaikka annat henkesi toisen ihmisen puolesta, se on rakkautta. Rakkaus ei ole tunne, vaan tekoja.

        Jos rakastat jotakuta henkilöä ilman, että teet mitään erityistä, niin mitä se sitten on?

        Mainitsemasi asiat voidaan tehdä myös ilman, että rakkaudella olisi mitään tekemistä asiassa.


      • JSS
        uskov. kirjoitti:

        Rakkaus ei ole tunne. Jos autat toista ihmistä, se on rakkautta. Jos vaikka annat henkesi toisen ihmisen puolesta, se on rakkautta. Rakkaus ei ole tunne, vaan tekoja.

        Tuollaisen määrittelyn mukaanhan ei olisi mitään tunteita! Nimittäin silloin kun lyö jotakuta turpaan, niin se on vihan osoitus, voidaanko tästä päätellä, ettei viha ole tunne? Mikä se sitten on?


      • uskov.
        JSS kirjoitti:

        Tuollaisen määrittelyn mukaanhan ei olisi mitään tunteita! Nimittäin silloin kun lyö jotakuta turpaan, niin se on vihan osoitus, voidaanko tästä päätellä, ettei viha ole tunne? Mikä se sitten on?

        Viha on pelkoa. Pelko taas on uskon vastakohta.
        Usko taas ei ole tunne. Jos uskot jotakin, se ei ole tunteista kiinni. Uskoa taas ei voi kukaan määritellä, nämä on syvällisiä asioita.


      • luuhamara
        uskov. kirjoitti:

        Viha on pelkoa. Pelko taas on uskon vastakohta.
        Usko taas ei ole tunne. Jos uskot jotakin, se ei ole tunteista kiinni. Uskoa taas ei voi kukaan määritellä, nämä on syvällisiä asioita.

        En ole täysin samaa mieltä. En minä esimerkiksi vihaa hämähäkkejä vaikka niitä pelkäänkin. Äärimmäisen kiehtovia otuksia kuitenkin ovat. Mutta asioita joista en pidä, saatan jollain tasolla pelätä.

        "Uskoa taas ei voi kukaan määritellä, nämä on syvällisiä asioita."

        Niimpä. Siksi minustakaan ei ole väliä mihin uskoo. Useimmat haluavat vain nimetä oman uskonsa.


      • Hohhoijaa
        uskov. kirjoitti:

        Viha on pelkoa. Pelko taas on uskon vastakohta.
        Usko taas ei ole tunne. Jos uskot jotakin, se ei ole tunteista kiinni. Uskoa taas ei voi kukaan määritellä, nämä on syvällisiä asioita.

        että määritelmä on omasi. Unholaan jäi nyt Jumalan viha, joka mielestäsi varmaankaan ei ole Jumalan pelkoa. Silloinhan tuo pelkäävä jumala olisi uskonkin vastakohta.

        Ei uskon nimissä saisi kehitellä omia oppeja, senkin huono mainos;)


      • uskov.
        luuhamara kirjoitti:

        En ole täysin samaa mieltä. En minä esimerkiksi vihaa hämähäkkejä vaikka niitä pelkäänkin. Äärimmäisen kiehtovia otuksia kuitenkin ovat. Mutta asioita joista en pidä, saatan jollain tasolla pelätä.

        "Uskoa taas ei voi kukaan määritellä, nämä on syvällisiä asioita."

        Niimpä. Siksi minustakaan ei ole väliä mihin uskoo. Useimmat haluavat vain nimetä oman uskonsa.

        En tarkoittanut pelolla, perinteistä pelkoa, vaan piilevää pelkoa. Pelko aiheuttaa esim. kateutta, mustasukkaisuutta, vihaa, ahneutta, kaikkia kielteisiä asioita. Jos on uskoa, ei ole pelkoa, vaan pelon tilalle tulee rakkaus.


      • Asylum2
        uskov. kirjoitti:

        En tarkoittanut pelolla, perinteistä pelkoa, vaan piilevää pelkoa. Pelko aiheuttaa esim. kateutta, mustasukkaisuutta, vihaa, ahneutta, kaikkia kielteisiä asioita. Jos on uskoa, ei ole pelkoa, vaan pelon tilalle tulee rakkaus.

        Nyt olet täysin hakoteillä. Pelolla ei ole mitään tekemistä luettelemiesi tunteiden kanssa. Viha on selviytymisen ja pärjäämisen kannalta äärimmäisen tärkeä ilmiö, kuten mustasukkaisuuskin. Vihalla pyritään pääasiassa suojelemaan itseään ja muita lauman jäseniä. Ahneus ja kateus taas ajavat ihmistä tavoittelemaan parempaa, joka mahdollistaa paremman elämänlaadun.

        Jos ihmiseltä puuttuisi nämä tunteet niin kehitystä ei olisi tapahtunut, itseasiassa olisimme kuollut sukupuuttoon.

        Puuttuuko sinulta nämä tunteet? Mitä itsesuojelutilanteessa tapahtuu mielestäsi? Annat jumalan rakkaudella kaverille pataan vai vihastut siitä että terveyttäsi uhataan?

        Määritelmäsi mukaan todella harvalla uskovalla on mainitsemaasi uskoa joka korvaa ihmisen perustunteet rakkaudella.

        jos Pekka kävelee kadulla löytää lompakon jossa on 500 € rahaa ja ottaa ne, mitä helvettiä sillä on tekemistä pelon kanssa?

        Olen kateellinen miljonääreille, kukapa ei olisi?
        Kateus ja ahneus ajavat ihmistä muutokseen, pois siitä miten asiat ovat.


      • kun ei
        Hohhoijaa kirjoitti:

        että määritelmä on omasi. Unholaan jäi nyt Jumalan viha, joka mielestäsi varmaankaan ei ole Jumalan pelkoa. Silloinhan tuo pelkäävä jumala olisi uskonkin vastakohta.

        Ei uskon nimissä saisi kehitellä omia oppeja, senkin huono mainos;)

        ole voinut naijakaa, ei ees naapurin poijan kaa!


    • "- Onko ihmisen historiassa mitään, mitä ei voisi selittää itsekkyydellä?...

      ...Kristitty kun olen, minun tarjoama vastaus ristinsovituksesta oli ehkäpä odotettavissa..."

      Tarjouksesi hylätty. Oletettu ristinsovitus oli todennäköisemmin pelkkä teloitus. Ei voida osoittaa, että mitään olisi sovitettu niihin aikoihin. Jos voidaan, niin nyt saat mahdollisuuden tehdä historiaa.

      Itse epäilen, että arjen sankarit ovat niitä, jotka tekevät epäitsekkäästi asioita, eli aiheuttavat epäitsekkäitä. Pelkästään oven auki pitäminen toiselle saattaa olla epäitsekäs teko.

      Ainoa miinus tässä on, että arkipäivän asioista ei yleensä tehdä historian kirjoituksia.

    • luuhamara

      Täysin epäitsekäs teko on mahdollisesti sellainen jossa on kaveri päättää lahjoittaa koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen. Samalla asettaa itsensä ja oman hyvinvointinsa vaaraan. Elää nälkäpalkalla loppu elämänsä ja jos tienaa vähänkin ylimääräistä, lahjoittaa rahansa tuntemattomalle vastaantulijalle. Tämä kaveri ei myöskään usko karman lakiin tai kuoleman jälkeiseen elämään vaan elää täysin itseään varten. Mikäs sen kaverin nimi olikaan joka eli tynnyrissä ja masturboi julkisesti? Epäitsekkäimmät ihmiset löytyvät varmaan stoalaisten ja buddhalaisten keskuudesta..

    • jaina

      Ihan mielenkiinnosta kysyisin, missä katsot riippuvuutesi muista alkavan?

      Tämä kiinnostaa tämän itsekkyys -teeman takia, nääs, itsekkyys edellyttää sitä, että se hyvä, ihana, mukava, kiva, nautittava jne. jonka suot itsellesi olisi jotenkin joko pois muilta tai ainakin heistä riippumatonta. Itse näkisin niin, että itseään toteuttava ja elämäänsä nauttienkin elävä ihminen suo myös muille lähimmilleen iloa, energiaa, läheisyyttä, hellyyttä, tietoa, taitoa jne.tms.

      Toisekseen unhodat ne ihmiset, jotka kasvattivat sinut noin abouttiarallaa aikuiseksi: he tuskin tekivät sitä itsekkäistä syistä.

      • SlantedBride

        Mitä muuta oman lapsen kasvattaminen pohjimmiltaan olisi, jos ei itsekästä? Siinähän varmistetaan omien geenien selviäminen. Oman henkensä uhraaminen täysin tuntemattoman ihmisen pelastamiseksi, se on jo eri juttu.


      • uskov.

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan luoma Jumalan kuva. "Omaksi kuvakseen Hän hänet loi, mieheksi ja vaimoksi Hän heidät loi."


      • tinderstick
        uskov. kirjoitti:

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan luoma Jumalan kuva. "Omaksi kuvakseen Hän hänet loi, mieheksi ja vaimoksi Hän heidät loi."

        Ennemmin karvaton apina kuin "Jumalan kuva"...


      • Elli
        uskov. kirjoitti:

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan luoma Jumalan kuva. "Omaksi kuvakseen Hän hänet loi, mieheksi ja vaimoksi Hän heidät loi."

        miksi ihminen on luotu suvullisesti lisääntyväksi. Sehän houkuttaa ihmistä eläimelliseen riettauteen simpanssien ja sen sellaisten tapaan. Jumala joutuu alinomaa murehtimaan ihmisten syntejä tällä alalla.

        Eikö Aatamia olisi voitu suunnitella tuottamaan jotain pieniä aatami-itiöitä, joista vaikka maahan ripoteltuina olisi kasvanut uusia aatameita? Eihän Jumalan perheeseenkään varsinaisesti kuulu kuin Isä ja Poika.


      • jaina
        SlantedBride kirjoitti:

        Mitä muuta oman lapsen kasvattaminen pohjimmiltaan olisi, jos ei itsekästä? Siinähän varmistetaan omien geenien selviäminen. Oman henkensä uhraaminen täysin tuntemattoman ihmisen pelastamiseksi, se on jo eri juttu.

        DNAkin on sosiaalinen juttu, sillä se pyrkii rekombinoitumaan. Evoluutiokin toimii vasta populaatiotasolla: säilyttäen porukasta aina ympäristöönsä sopeutuneimmat, eli ne, jotka saavat eniten elinkykyisiä jälkeläisiä.

        "Itsekkyys" käsite ei ole sovellettavissa kemiaan. Se kuvaa ihmisen käyttäytymistä, mutta on mielenkiintoista kuinka taas vaihteeksi geeneistä yritetään kaivaa ominaisuuksia, joita siellä ei ole, esim. itsekkyys tai taiteellisuuus tai altruismi: ne kuvaavat käytöstä ja sosiaalisia ilmiöitä. Geenimytologiaa vallattomimmillaan määritellä geeni itsekkääksi (ja vain koska ilmiöiden tulkinta sallii tämän) tai altruistiseksi (ja vain koska ilmiöiden tulkinta sallii tämän).

        Toisaalta, on olemassa linkki sosiaalisen kommunikaation ja esim. stressitekijöiden välityksellä suoraan ihmisenkin geneettiseen säätelyyn, mutta se meneekin jo maailmankuvallisesti mullistavaksi
        sillä
        pitäisi ensin ymmärtää, että maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.


      • pohdiskelija
        Elli kirjoitti:

        miksi ihminen on luotu suvullisesti lisääntyväksi. Sehän houkuttaa ihmistä eläimelliseen riettauteen simpanssien ja sen sellaisten tapaan. Jumala joutuu alinomaa murehtimaan ihmisten syntejä tällä alalla.

        Eikö Aatamia olisi voitu suunnitella tuottamaan jotain pieniä aatami-itiöitä, joista vaikka maahan ripoteltuina olisi kasvanut uusia aatameita? Eihän Jumalan perheeseenkään varsinaisesti kuulu kuin Isä ja Poika.

        Minusta ainakin sukupuolisuus on hieno asia. Jumala teitää kyllä asiat paremmin kuin ihminen. Sukupuolinen kanssakäyminen, rakastaminen on kaunis asia ja Jumalan lahja.

        Jumalan perheeseen kuuluu myös Pyhä henki.


      • Nasse
        Elli kirjoitti:

        miksi ihminen on luotu suvullisesti lisääntyväksi. Sehän houkuttaa ihmistä eläimelliseen riettauteen simpanssien ja sen sellaisten tapaan. Jumala joutuu alinomaa murehtimaan ihmisten syntejä tällä alalla.

        Eikö Aatamia olisi voitu suunnitella tuottamaan jotain pieniä aatami-itiöitä, joista vaikka maahan ripoteltuina olisi kasvanut uusia aatameita? Eihän Jumalan perheeseenkään varsinaisesti kuulu kuin Isä ja Poika.

        loi ihmisen omaksi kuvakseen, eli Jumalalla tästä päätellen on miehiset vehkeet.

        Tästä voidaankin olettaa että on olemassa Jumalatarkin (tai useampia) jotka haluavat pysyä poissa parrasvaloista, ts. raamatusta yms.


      • Elli
        pohdiskelija kirjoitti:

        Minusta ainakin sukupuolisuus on hieno asia. Jumala teitää kyllä asiat paremmin kuin ihminen. Sukupuolinen kanssakäyminen, rakastaminen on kaunis asia ja Jumalan lahja.

        Jumalan perheeseen kuuluu myös Pyhä henki.

        ja anteliaaseen tapaansa Jumala on lahjoittanut sukupuolisen kanssakäymisen iloja myös kasveille ja rukoilijasirkoille, joiden nimikin muistuttaa hurskaudesta ja jumalaisesta rakkaudesta.

        Unohdin Pyhän hengen, joka tietysti on Jumalan perheenjäsen ja siitoskykyisenä urospuolinen.


      • JSS
        uskov. kirjoitti:

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan luoma Jumalan kuva. "Omaksi kuvakseen Hän hänet loi, mieheksi ja vaimoksi Hän heidät loi."

        jaotellaan esitumallisiin, alkeiseliöihin, sieniin, kasveihin ja eläimiin. Mikä ihminen on noista sinun mielestäsi, jos ei kerta eläin? Sieni kenties?


      • pohdiskelija
        JSS kirjoitti:

        jaotellaan esitumallisiin, alkeiseliöihin, sieniin, kasveihin ja eläimiin. Mikä ihminen on noista sinun mielestäsi, jos ei kerta eläin? Sieni kenties?

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan kuva. Ihminen on myös henkiolento.


      • pohdiskelija kirjoitti:

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan kuva. Ihminen on myös henkiolento.

        Voitko todistaa väitteesi? Vai oletko paskanjauhaja?


      • Y.B
        jaina kirjoitti:

        DNAkin on sosiaalinen juttu, sillä se pyrkii rekombinoitumaan. Evoluutiokin toimii vasta populaatiotasolla: säilyttäen porukasta aina ympäristöönsä sopeutuneimmat, eli ne, jotka saavat eniten elinkykyisiä jälkeläisiä.

        "Itsekkyys" käsite ei ole sovellettavissa kemiaan. Se kuvaa ihmisen käyttäytymistä, mutta on mielenkiintoista kuinka taas vaihteeksi geeneistä yritetään kaivaa ominaisuuksia, joita siellä ei ole, esim. itsekkyys tai taiteellisuuus tai altruismi: ne kuvaavat käytöstä ja sosiaalisia ilmiöitä. Geenimytologiaa vallattomimmillaan määritellä geeni itsekkääksi (ja vain koska ilmiöiden tulkinta sallii tämän) tai altruistiseksi (ja vain koska ilmiöiden tulkinta sallii tämän).

        Toisaalta, on olemassa linkki sosiaalisen kommunikaation ja esim. stressitekijöiden välityksellä suoraan ihmisenkin geneettiseen säätelyyn, mutta se meneekin jo maailmankuvallisesti mullistavaksi
        sillä
        pitäisi ensin ymmärtää, että maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

        Luonnonvalinnan yksikkö voi olla itsekäs geeni, mutta on muistettava, että geenilläkin on oma ympäristönsä: toiset geenit. Valinta suosii geenejä, jotka toimivat hyvin toisten geenien kanssa.


      • JSS
        pohdiskelija kirjoitti:

        Ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan kuva. Ihminen on myös henkiolento.

        Ihminen on eläin, koska se on toisenvarainen eliö, joka käyttää hyväkseen valmiita orgaanisia yhdisteitä, joita hapettamalla soluhengityksessä se saa energiansa. Mikään taas ei viittaa siihen, ettei ihminen olisi eläin.

        Henkiolentoja ei ole edes olemassa. Todista niiden olemassaolo jos haluat saada mitään tukea väitteellesi.


      • puuta nussi
        pohdiskelija kirjoitti:

        Minusta ainakin sukupuolisuus on hieno asia. Jumala teitää kyllä asiat paremmin kuin ihminen. Sukupuolinen kanssakäyminen, rakastaminen on kaunis asia ja Jumalan lahja.

        Jumalan perheeseen kuuluu myös Pyhä henki.

        Kristillisellä protestantismilla ja satanismilla on tosiaan yhteisiä piirteitä.


    • mie

      ...

      • Tyster

        Perinnön jättäminen adoptoidulle lapselle
        antaa kiksit, että "Ees jottain tuli tehtyy".


      • jos ennen
        Tyster kirjoitti:

        Perinnön jättäminen adoptoidulle lapselle
        antaa kiksit, että "Ees jottain tuli tehtyy".

        kuolemaa kuluttaa rahansa itse tai vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.


      • Nassen
        jos ennen kirjoitti:

        kuolemaa kuluttaa rahansa itse tai vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

        "paremmat kiksit saa kuolemaa kuluttaa rahansa itse tai vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen."

        Ongelmana on vain ajoitus, rahan ja elämän pitäisi loppua samanaikaisesti.


    • Gonzales

      Taitaa olla äidinkielemme hiukan köyhä, koska yhdellä sanalla (rakkaus) selitetään niin monenmoista, romantiikat, tunnesiteet ja riippuvuudet, naiskentelut ja vielä se "oikea" rakkauskin, kaikki samassa nipussa.

      Tässä yhteydessä tarkoitan sillä sitä rakkautta, jota ilman ihminen ei tule toimeen ja jota ilman ei kehity edes ihmiseksi. Ihminenhän ei elä pelkästään leivästä, vaan tarvitsee myös rakkautta.

      Minun mielestäni oikea rakkaus on sosiaalisuutta, itsensä antamista eli avoimeen, rehelliseen ja konstailemattomaan tunnevuorovaikutukseen antautumista. Se lienee ainut keino ihmiselle tunnistaa ja hyväksyä omat tunteensa eli tuntea ja hyväksyä itsensä.

      Periaatteessa on olemassa kahdenlaista rakkautta: feminiinistä eli kaiken hyväksyvää (esim. äidinrakkaus) ja maskuliinista eli ihmiseen uskovaa (esim. isänrakkaus). Vaikutus on selkeä, jos tällätavoin tulee rakastetuksi. Jos ihminen kokee hyväksyntää toisilta, hän sisäistää tunteen ja hyväksyy myös itsensä ja lähimmäisensä. Samoin, jos ihminen kokee, että häneen uskotaan, alkaa hän myös itse uskoa itseensä ja lähimmäiseensä. Rakkaus ei jaettaessa kulu, kuten ei kulunut palava pensaskaan palaessaan Mooseksen kirjan myytissä.

      >>- Onko ihmisen historiassa mitään, mitä ei voisi selittää itsekkyydellä?>- Mikä (edes virtuaalinen) tapahtuma voisi olla edes teoriassa vastaansanomattoman epäitsekäs?

      • PaulaPakana

        Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        Väitän: ihminen ei tee mitään, ellei saa vastineeksi jotain. Se mikä itse kullekin vastineeksi riittää, onkin jo toinen juttu. Jollekin riittää hyvä tunne "oikein" toimimisesta, tai jopa sen syyllisyyden välttäminen mikä seuraa jos en toimi hyvin.

        Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne...

        Ei ihminen voi toimia vastoin omaa tahtoaan. Jos teen hyvin, teen hyvin koska _haluan_.





        Mitä sitten rakkaus on; rehellistä vuorovaikutusta, kuten Gonz sanoi. Normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei mitään mystistä.


      • Hohhoijaa
        PaulaPakana kirjoitti:

        Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        Väitän: ihminen ei tee mitään, ellei saa vastineeksi jotain. Se mikä itse kullekin vastineeksi riittää, onkin jo toinen juttu. Jollekin riittää hyvä tunne "oikein" toimimisesta, tai jopa sen syyllisyyden välttäminen mikä seuraa jos en toimi hyvin.

        Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne...

        Ei ihminen voi toimia vastoin omaa tahtoaan. Jos teen hyvin, teen hyvin koska _haluan_.





        Mitä sitten rakkaus on; rehellistä vuorovaikutusta, kuten Gonz sanoi. Normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei mitään mystistä.

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?


      • tosiasia:
        PaulaPakana kirjoitti:

        Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        Väitän: ihminen ei tee mitään, ellei saa vastineeksi jotain. Se mikä itse kullekin vastineeksi riittää, onkin jo toinen juttu. Jollekin riittää hyvä tunne "oikein" toimimisesta, tai jopa sen syyllisyyden välttäminen mikä seuraa jos en toimi hyvin.

        Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne...

        Ei ihminen voi toimia vastoin omaa tahtoaan. Jos teen hyvin, teen hyvin koska _haluan_.





        Mitä sitten rakkaus on; rehellistä vuorovaikutusta, kuten Gonz sanoi. Normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei mitään mystistä.

        Aviollinen rakkaus on taas mitä suurinta egoismia!


      • Nassen
        Hohhoijaa kirjoitti:

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?

        ".. että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista.."

        Se on sitä aina.

        "Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä."

        Hyvähän se on kuolla kun faija herättää hetken päästä takaisin.

        Ts. olisi helppo leikata kirveellä käsi irti "epäitsekkäästi" jos se kasvaisi siihen takaisin aina uudestaan.

        Vaikkakin nimimerkin ominaisuuksiin viittaaminen on huonoa nettikäytöstä, epäilen että oikeasti sulla ei kaikki pytyt sytytä, arvoisa nimimerkki Hohhoijaa


      • PaulaPakana
        Hohhoijaa kirjoitti:

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?

        "Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia."

        Kerropa sellainen tilanne, missä hyväntekijä ei ole saanut mitään, ei siis myöskään mainitsemiani hyviä fiiliksiä tai mainetta.


        Tämä tarina kristinuskon syntipukista joka sovittaa kaikkien synnit ei kelpaa, koska se, todisteiden puuttuessa, on vain tosiaankin _tarina_.

        Tarvitaan aito esimerkki todellisen ihmisen toiminnasta. Mitä sinä, hohhoijaa, olet tehnyt sellaista mistä et ole saanut itse todellakaan yhtikäs mitään? Minä en ole tehnyt koskaan mitään sellaista.


      • jaksaakin jauhaa tyhjää!
        Nassen kirjoitti:

        ".. että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista.."

        Se on sitä aina.

        "Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä."

        Hyvähän se on kuolla kun faija herättää hetken päästä takaisin.

        Ts. olisi helppo leikata kirveellä käsi irti "epäitsekkäästi" jos se kasvaisi siihen takaisin aina uudestaan.

        Vaikkakin nimimerkin ominaisuuksiin viittaaminen on huonoa nettikäytöstä, epäilen että oikeasti sulla ei kaikki pytyt sytytä, arvoisa nimimerkki Hohhoijaa

        Lienee selvää, että kun epäitsekkyyden olemassaolon mahdollisuudesta aletaan keskustella, joudutaan perinteiset uskonnolliset opit kestämättöminä tutkimamme asian suhteen karsimaan pois nopeasti!


      • tämä
        jaksaakin jauhaa tyhjää! kirjoitti:

        Lienee selvää, että kun epäitsekkyyden olemassaolon mahdollisuudesta aletaan keskustella, joudutaan perinteiset uskonnolliset opit kestämättöminä tutkimamme asian suhteen karsimaan pois nopeasti!

        Hohhoijaa!


      • Nassen
        jaksaakin jauhaa tyhjää! kirjoitti:

        Lienee selvää, että kun epäitsekkyyden olemassaolon mahdollisuudesta aletaan keskustella, joudutaan perinteiset uskonnolliset opit kestämättöminä tutkimamme asian suhteen karsimaan pois nopeasti!

        itseasiassa niitä (uskonnollisia oppeja) ei edes lähtöön kelpuuteta.


      • Elli
        Hohhoijaa kirjoitti:

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?

        filosofointeja, kyllä minäkin voisin kärsiä ristinkuoleman pelastaakseni minulle rakkaan ihmisen ikuiselta kärsimykseltä. Miksi? Koska siten kärsisin vähemmän.

        Kuvittelemani Jeesus ajattelee samoin.


      • Gonzales
        Hohhoijaa kirjoitti:

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?

        ..ristinsovitus on ylittämätön esimerkki auktoriteetin tahtoon alistumisesta.


      • SEEMOS
        Hohhoijaa kirjoitti:

        Paula on selkeästi ajatuksessa kiinni. Pakanafilosofia mätti kuitenkin siinä, että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista ja siten määrittelijästä riippuvaista, joten käsite on oikeutettu. Voi olla, että se on ideaali eikä täysin vastaansanomaton missään olosuhteissa, mutta Paulan esimerkki ei epäitsekkyyden olemattomuutta todistanut.

        PaulaPakana sanoi:
        "Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne..."

        Näissä kaikissa esimerkeissä hän siis saisi jotain. Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia. Pakko on pakko mutta sen lähiomainen ja silti vastakohta, nöyryys, on mielestäni epäitsekkyyden edellytys.

        Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä.

        - Löytyykö parempia esimerkkejä?

        Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä ilmeisesti kristinuskon keskeistä käsitettä jumalasta joka uhraa itsensä itselleen, luomansa ihmisen syntien sovitukseksi.
        Anteeksi vain, mutta mielestäni koko ajatus on jo periaatteessa silkkaa (tiedätkyllä mitä)
        Tämä on juuri se ydinkysymys joka minulle henk. koht "tökkii" kristinuskossa.
        Eli vaikka joskus"tulisin uskoon",(epätodennäköistä) se uskonto ei olisi ainakaan tämä kieroutunut juutaisuuden lahko.


      • Hohhoijaa
        Nassen kirjoitti:

        ".. että käsite "epäitsekkyys" on useimmissa tapauksissa subjektiivista.."

        Se on sitä aina.

        "Ristinsovitus (pidettiin totena tai ei) lienee edelleen vakuuttavin esimerkki epäitsekkyydestä."

        Hyvähän se on kuolla kun faija herättää hetken päästä takaisin.

        Ts. olisi helppo leikata kirveellä käsi irti "epäitsekkäästi" jos se kasvaisi siihen takaisin aina uudestaan.

        Vaikkakin nimimerkin ominaisuuksiin viittaaminen on huonoa nettikäytöstä, epäilen että oikeasti sulla ei kaikki pytyt sytytä, arvoisa nimimerkki Hohhoijaa

        "Hyvähän se on kuolla kun faija herättää hetken päästä takaisin.


        Tämän perusteella et ole perillä mm. pidätysyön tapahtumista. Henkinen tuska oli musertava. "Ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, kun ne putosivat maahan."

        "Ts. olisi helppo leikata kirveellä käsi irti "epäitsekkäästi" jos se kasvaisi siihen takaisin aina uudestaan."

        Myös pidätyksen jälkeinen kidutus oli kova kuuri. Jesajan kirje 53 ennakoi tapausta mm. näin: "Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet." => Tohjona oli.

        "Ymmärrän pointtisi, mutta väite helppoudesta oli paikkansapitämätön.
        Vaikkakin nimimerkin ominaisuuksiin viittaaminen on huonoa nettikäytöstä, epäilen että oikeasti sulla ei kaikki pytyt sytytä, arvoisa nimimerkki Hohhoijaa"

        Tuon asian suhteen tietenkin jäävään itseni mutta myös sinut. Olethan uskollisimpia lukijoitani;D


      • Hohhoijaa
        PaulaPakana kirjoitti:

        "Mikäli saamista ei ole, ei ole myöskään kyseistä motiivia."

        Kerropa sellainen tilanne, missä hyväntekijä ei ole saanut mitään, ei siis myöskään mainitsemiani hyviä fiiliksiä tai mainetta.


        Tämä tarina kristinuskon syntipukista joka sovittaa kaikkien synnit ei kelpaa, koska se, todisteiden puuttuessa, on vain tosiaankin _tarina_.

        Tarvitaan aito esimerkki todellisen ihmisen toiminnasta. Mitä sinä, hohhoijaa, olet tehnyt sellaista mistä et ole saanut itse todellakaan yhtikäs mitään? Minä en ole tehnyt koskaan mitään sellaista.

        "Kerropa sellainen tilanne, missä hyväntekijä ei ole saanut mitään, ei siis myöskään mainitsemiani hyviä fiiliksiä tai mainetta.

        Tämä tarina kristinuskon syntipukista joka sovittaa kaikkien synnit ei kelpaa, koska se, todisteiden puuttuessa, on vain tosiaankin _tarina_."

        Jos pidättäydytään hypoteesissa Jeesus = Kristus, niin se täyttäisi sinun ja muiden ateistien osalta vaatimasi tunnukset: hyväntekijä ei saanut mitään, ei fiiliksiä eikä mainettakaan - ainakaan positiivista - ainakaan ateistiympyröissä.

        "Tämä tarina kristinuskon syntipukista joka sovittaa kaikkien synnit ei kelpaa, koska se, todisteiden puuttuessa, on vain tosiaankin _tarina_."

        M.O.T.

        Kysyit mitä aidon epäitsekästä minä olen tehnyt, tai siis sellaista josta en ole mitään saanut. Haluaisin vastata, että joskus olen laittanut itseni liemeen, josta en ole saanut kuin harmia, vaikka etukäteen olen asian jo ymmärtänyt. Toisaalta joudun myöntämään, että ehkäpä jossain määrin haluan olla omaelämänkertani sankari, uhri ja marttyyri. Vaan eipä minusta ristinmieheksi olekaan.


      • tinderstick
        PaulaPakana kirjoitti:

        Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        Väitän: ihminen ei tee mitään, ellei saa vastineeksi jotain. Se mikä itse kullekin vastineeksi riittää, onkin jo toinen juttu. Jollekin riittää hyvä tunne "oikein" toimimisesta, tai jopa sen syyllisyyden välttäminen mikä seuraa jos en toimi hyvin.

        Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne...

        Ei ihminen voi toimia vastoin omaa tahtoaan. Jos teen hyvin, teen hyvin koska _haluan_.





        Mitä sitten rakkaus on; rehellistä vuorovaikutusta, kuten Gonz sanoi. Normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei mitään mystistä.

        Uskon että ihminen, kuten kaikki muutkin eläimet ja olennot, on perusluonteeltaan itsekäs. Itsekkyys kuuluu kaikkien eläinten perimmäiseen olemukseen, onhan kyse viime kädessä selviytymisestä. Ihmiskunta kuitenkin on onneksi sen verran kehittynyt vuosituhanten aikana, että olemme omaksuneet jonkinlaisen moraalin ja normit, joiden mukaan tulee toimia ja kohdella toisia ihmisiä. Jopa uskonto ja raamatun kaltaiset ohjekirjat ovat varmasti auttaneet tässä monia ihmisiä. Ihmiskunta ja kulttuuri ovat kuitenkin nykypäivänä sen verran jalostuneita, että useimmat meistä eivät enää tarvitse "epäitsekkäille" teoilleen mitään varsinaista syytä, kuten jumalanpelko. "Hyviä" tekoja tehdään, koska niitä "kuuluu" tehdä. Ja hyvä niin.


      • Gonzales
        PaulaPakana kirjoitti:

        Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        Väitän: ihminen ei tee mitään, ellei saa vastineeksi jotain. Se mikä itse kullekin vastineeksi riittää, onkin jo toinen juttu. Jollekin riittää hyvä tunne "oikein" toimimisesta, tai jopa sen syyllisyyden välttäminen mikä seuraa jos en toimi hyvin.

        Vaikka uhraisin tuntemattomalle Rymättylän vaarille viimeiset puurohiutaleeni, sekään ei olisi täysin epäitsekäs teko, koska saisin siitä jotain; joko hyvän mielen, tai pahan mielen poissaolon, tai vastaanottajan kiitollisuuden, tai hyvän maineen kavereideni joukossa jne...

        Ei ihminen voi toimia vastoin omaa tahtoaan. Jos teen hyvin, teen hyvin koska _haluan_.





        Mitä sitten rakkaus on; rehellistä vuorovaikutusta, kuten Gonz sanoi. Normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei mitään mystistä.

        >>Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.


      • PaulaPakana
        Gonzales kirjoitti:

        >>Jos epäitsekkyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee jotain toisen hyväksi saamatta itse mitään palkinnoksi, epäitsekkyyttä ei ole olemassa.

        "Jos sosiaalinen, yhteistä hyvää palveleva (epäitsekäs) käytös luetaankin itsekkyydeksi, niin mikäpä siinä."

        määrittelin alkuksi epäitsekkyyden sellaiseksi toiminnaksi, mistä ei saa itselleen mitään. Tämä onkin tiukka määrittely eikä mielestäni jätä ulkopuolelleen mitään. Jos haluat määritellä toisin, kaikin mokomin.

        "jos sinä väität, että et ole koskaan tehnyt mitään epäitsekästä, väitän minä puolestani, että tuskin pitää paikkansa."


        Olen osallistunut konkreettiseen työhön ympäristön hyväksi vapaaehtoisena. Syy: haluan (itsekkäästi) elää terveellisessä ympäristössä, pystyä uimaan meressä, syömään kalaa, hengittämään puhdasta ilmaa. Haluan muille samaa, koska olen sosiaalisen ja empaattisen lajin jäsen.

        Olen antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja eläintensuojeluun. Syy: Haluan (itsekkäästi) tuntea olevani hyvä ihminen ja lievittää syyllisyyden taakkaani ja saan iloa muiden ilosta ja hyvinvoinnista.

        Olen valvonut ahdistuneen ystävän kanssa vaikka aamulla piti mennä töihin. Syy: hänen kärsimyksensä näkeminen aiheutti minulle kärsimystä, jota halusin lievittää. Itsekästä.



        PS. tuli kai selväksi, että minusta itsekkyys on siis _myönteinen_ asia, joka pyörittää maailmaa ja on kaikkien suurten asioiden taustalla?


      • Hohhoijaa
        PaulaPakana kirjoitti:

        "Jos sosiaalinen, yhteistä hyvää palveleva (epäitsekäs) käytös luetaankin itsekkyydeksi, niin mikäpä siinä."

        määrittelin alkuksi epäitsekkyyden sellaiseksi toiminnaksi, mistä ei saa itselleen mitään. Tämä onkin tiukka määrittely eikä mielestäni jätä ulkopuolelleen mitään. Jos haluat määritellä toisin, kaikin mokomin.

        "jos sinä väität, että et ole koskaan tehnyt mitään epäitsekästä, väitän minä puolestani, että tuskin pitää paikkansa."


        Olen osallistunut konkreettiseen työhön ympäristön hyväksi vapaaehtoisena. Syy: haluan (itsekkäästi) elää terveellisessä ympäristössä, pystyä uimaan meressä, syömään kalaa, hengittämään puhdasta ilmaa. Haluan muille samaa, koska olen sosiaalisen ja empaattisen lajin jäsen.

        Olen antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja eläintensuojeluun. Syy: Haluan (itsekkäästi) tuntea olevani hyvä ihminen ja lievittää syyllisyyden taakkaani ja saan iloa muiden ilosta ja hyvinvoinnista.

        Olen valvonut ahdistuneen ystävän kanssa vaikka aamulla piti mennä töihin. Syy: hänen kärsimyksensä näkeminen aiheutti minulle kärsimystä, jota halusin lievittää. Itsekästä.



        PS. tuli kai selväksi, että minusta itsekkyys on siis _myönteinen_ asia, joka pyörittää maailmaa ja on kaikkien suurten asioiden taustalla?

        "PS. tuli kai selväksi, että minusta itsekkyys on siis _myönteinen_ asia, joka pyörittää maailmaa ja on kaikkien suurten asioiden taustalla?"

        Positiivinen vinoilu, positiivinen ahneus, positiivinen itsekkyys, ..., positiivinen kusipäisyys.

        Mitä keksitäänkään seuraavaksi?


      • PaulaPakana
        Hohhoijaa kirjoitti:

        "PS. tuli kai selväksi, että minusta itsekkyys on siis _myönteinen_ asia, joka pyörittää maailmaa ja on kaikkien suurten asioiden taustalla?"

        Positiivinen vinoilu, positiivinen ahneus, positiivinen itsekkyys, ..., positiivinen kusipäisyys.

        Mitä keksitäänkään seuraavaksi?

        ole myönteistä auttaa ystäviään, toimia ympäristön hyväksi ja auttaa hädänalaisia?

        Nämä ovat esimerkkejä niistä asioista, mihin itsekkyys niin kuin minä sen ymmärrän, voi johtaa.

        Minusta omat motiivinsa on ihan terveellistä tunnustaa. Oma etu on vahvin motivoija. Oikein kohdistettu itsekkyys on sellaista mistä hyötyvät muutkin.


      • Hohhoijaa
        PaulaPakana kirjoitti:

        ole myönteistä auttaa ystäviään, toimia ympäristön hyväksi ja auttaa hädänalaisia?

        Nämä ovat esimerkkejä niistä asioista, mihin itsekkyys niin kuin minä sen ymmärrän, voi johtaa.

        Minusta omat motiivinsa on ihan terveellistä tunnustaa. Oma etu on vahvin motivoija. Oikein kohdistettu itsekkyys on sellaista mistä hyötyvät muutkin.

        Pahoittelen, jos otit henkilökohtaisesti. Käsitteellisesti haluan tehdä kuvaamasi kaltaisen toiminnan ja itsekkyyden välillä eron.

        Olet siinä oikeassa, että on myönteistä toimia ympäristön hyväksi ja auttaa hädänalaisia ja saada siitä vielä hyvä mieli. Nykyään vain saa liikaa kuulla "positiivisesta" itsekkyydestä silloin, kun pyritään turvaamaan omaa asemaa tekemällä muille haittaa.

        Mikäli sovitat itsekkyyden eteen käsitteen hyvä ja pidä kantaasi perusteltuna, joudut hyväksymään, että toiset vievät ajatusta pidemmälle. Miltä kuulostaisi esim. positiivinen pahuus, positiivinen seksuaalirikos,...?

        Oletan, että sinulla on ihan hyvä tarkoitus, pyrkimys ja moraali, vaan en suosittele vastakkaisten käsitteiden sotkemista.

        "Minusta omat motiivinsa on ihan terveellistä tunnustaa." Tämä on mitä kristillisin ajatus. Tekopyhät väittävät olevansa hurskailta ajatuksiltaan, kun tuossa näkyy totuus ja nöyryys.

        "Oikein kohdistettu itsekkyys on sellaista mistä hyötyvät muutkin." Kristillinen muotoilu asiasta lienee väärinkäsityksiä välttävä: Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi.


      • niinpäniin
        Hohhoijaa kirjoitti:

        "PS. tuli kai selväksi, että minusta itsekkyys on siis _myönteinen_ asia, joka pyörittää maailmaa ja on kaikkien suurten asioiden taustalla?"

        Positiivinen vinoilu, positiivinen ahneus, positiivinen itsekkyys, ..., positiivinen kusipäisyys.

        Mitä keksitäänkään seuraavaksi?

        pehmeälatvaisuus on näköjään jo keksitty.
        Seuraavaksi ehkä keksitään positiivinen
        uskonnon unohtaminen ja positiivinen
        paskapäisyyden purkaminen ahterin kautta.


    • herra

      Kysymys on mielestäni hieman vääristävä.

      "mitä se [rakkaus] on ja esiintyykö missään muodossaan epäitsekkäästi?"

      Voiko rakkaus edes olla mitään muuta kuin itsekästä, jos nyt edes jollakin tavoin halutaan uskoa rakkauden todella olevan olemassa?

      Kun etsit tapahtumia, joilla olisi tekijä ja motiivi, on täysin mahdotonta esittää mitään todisteita tekojen epäitsekkyydestä puhumattakaan, että tietäisimme tekojen todelliset syyt.

      Mutta jos välttämättä haluat edes jonkinlaista vastausta kysymykseesi, sanoisin, että mielestäni epäitsekäs rakkaus olisi lähinnä platonista rakkautta, rakkautta toisen itsensä vuoksi, ymmärrystä toisen ihmisen omankaltaisuudesta, so. samankaltaisuudesta ja samalla myös ainutlaatuisuudesta, jonka ymmärtäminen vaatii muutakin kuin tämän tekstin lukemisen. Kysymys on toisen olennon syvästä samanlaisuudesta, tietynlaisesta yhteydestä, jossa minuus ymmärretään toisen olennon ominaisuutena, ei irrallisena objektina. En puhu siis mistään transsendentaalisesta substanssista Spinozan tavoin, vaan ennemminkin toisen objektin subjektiuden ymmärtämisestä syvällä tasolla.

    • Aiheeseenhan ei uskontoa tarvita ei sitten minkään vertaa. Koko asia voidaan huoletta siirtää psykologiaan. Siellä on olemassa sentään jotain oikeasti järkevää argumenttia.

    • niintaiei

      on, kun menet valintamyymälään, valitset ristin,
      menet sovituskoppiin ja suoritat ristinsovituksen.
      Seuraavaksi kävelet rautakauppaan ja ostat nauloja
      ja naulaat itsesi ristiin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      102
      2356
    2. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      121
      1964
    3. Tunnistebiisi

      Laita joku tunnistebiisi, niin tiedän ett oot täällä ja kaipaat ehkä mua
      Ikävä
      92
      1519
    4. Taidat tykätä linnuista paljon

      Mikä on sun lemppari ☺️😉🥹🦢🐦‍⬛🦉🦜🦚
      Ikävä
      138
      1469
    5. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      74
      1278
    6. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      117
      1276
    7. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      22
      1230
    8. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      63
      1141
    9. Miks käyttäydyt noin?

      Välttelet kaikkia kohtaamisia...
      Ikävä
      51
      1107
    10. Ei sun tarvi jännittää enää

      en yritä enää mitään. Tiedän että olin mauton ja sössin kaiken.
      Ikävä
      38
      1062
    Aihe