Joku tossa pyyteli iloisempia juttuja.
Olen noin kolmekymppinen mies ja aina elänyt koirien parissa, itsellä vaan ei ole koskaan "omaa" ollut. Muilla perheenjäsenillä, tyttö/naisystävillä jne. kylläkin ollut koiria.
Nyt viimein tuli tilaisuus ottaa pentu. Ja niin nyt on 6kk takana maailman mahtavimman koiran kanssa! Miten voi tällainen raavas mies hurahtaa pieneen pentuun? Tämä tyttöhaukku aiheuttaa hallitsemattomia hellyydenosoituspuuskia, joita muiden koirien kohdalla ei ole tullut. Ei haittaa aivan liian varhaiset herätykset, syödyt tavarat tai mielitelevisio-ohjelman keskeytys kun neidin pitää päästä ulos. Kaiken kuittaa se, kun pentu väsyneenä katsoo sohvalla suoraan silmiin ennen silmien kiinni painumista. Voi sen katseen luottamuksen määrää...Ja kun pentu siinä sohvalla vieressä tuhisee, mikään maailmassa ei tunnu mahdottomalta.
Nyt ymmärrän paremmin mitä sen 11-vuotiaan pojan päässä liikkui joka oli itse hukkua pelastaessaan koiraansa heikoilta jäiltä. Todellakin.
Olen noin kolmekymppinen mies ja aina elänyt koirien parissa, itsellä vaan ei ole koskaan "omaa" ollut. Muilla perheenjäsenillä, tyttö/naisystävillä jne. kylläkin ollut koiria.
Nyt viimein tuli tilaisuus ottaa pentu. Ja niin nyt on 6kk takana maailman mahtavimman koiran kanssa! Miten voi tällainen raavas mies hurahtaa pieneen pentuun? Tämä tyttöhaukku aiheuttaa hallitsemattomia hellyydenosoituspuuskia, joita muiden koirien kohdalla ei ole tullut. Ei haittaa aivan liian varhaiset herätykset, syödyt tavarat tai mielitelevisio-ohjelman keskeytys kun neidin pitää päästä ulos. Kaiken kuittaa se, kun pentu väsyneenä katsoo sohvalla suoraan silmiin ennen silmien kiinni painumista. Voi sen katseen luottamuksen määrää...Ja kun pentu siinä sohvalla vieressä tuhisee, mikään maailmassa ei tunnu mahdottomalta.
Nyt ymmärrän paremmin mitä sen 11-vuotiaan pojan päässä liikkui joka oli itse hukkua pelastaessaan koiraansa heikoilta jäiltä. Todellakin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mistäs tuommossii miähii löytyy? =p
Kyl on sun koiruli ihanas kodis... tsemppiä sulle ja pennulle =)...
lisätä. Juuri tämän takia näihin koiriin kiintyy ja se ystävyys kestää koko eliniän.
mistäs tuommossii miähii löytyy? =p kyllä syräntä lämmittää, kun mies tälläsiä kirjottelee. Vallan upeata! =)
koirahulluja täällä riittää;)
pienen pieni vai suuren suuri , tai sitten siltä väliltä.
Aikanaan minun isäni joka oli oikein tyypillinen vanhan kansan mies, ei kehdannut ostaa vessapaperiakaan kaupasta, niin kun meille tuli ensimmäinen Griffoni lapsuudenkotiini, löytyi tuoltakin vanhankansan mieheltä iso sydän. Ainoa oli mitä ei kehdannut oli kun Nöpölle tuli kakka hätä, oli isäni kuin ei olisi lainkaan samaa seuraa. Isäni oli syntynyt 1907.
Miehelläni ei koskaan ollut ollut minkäänlaista lemmikkiä elämässään. Ja koira varmaan tuntui oudolta. Kun sitten naimisiin mentyämme jäi koirani lapsuuden kotiini äitini seuraksi, halusin Griffonin ja sehän hankittiin. Mimmi tuli elämäämme. Silloin mieheni uhosi miesmäiseen tapaan ettei hän sitten ole tuon "isi". Meni muutama päivä ja olin tullut aikaisemmin työstä kotiin ja kun isäntä kotiutui ja luuli olevansa yksin pennun kanssa, kuulin omin korvin tuon miehen lepertelevän isin pieni Mimmi.
Joten nauti sinä ikiomasta likastasi.
Onnistuisikohan se dobberinpentu sitten murtautumaan tuon "ei-niin-koiraihminen"-henkisen mieheni sydämeen.. =P
Farmariauton se on jo luvannut, eikös se ole ihan hyvä alku?
korvarenkaastako?
Ja koska et varmaan ole nainenkaan, niin mikä sinä olet?
kyllä meilläkin aikoinaan, kun yhteiseen kotiin 70-luvulla eka koira tuli, niin mies yritti esittää välinpitämätöntä, mutta ei sitä kauaa kyennyt harrastamaan, kun pentu teki itteään niin tykö kuin olla ja voi. Se vain oli suitsait isin oma pikkupoika ;=)). Nyt on sitten isin oma pikkutyttö, johon on ihan täysillä hurahtanut. Ja noita hurahteluja on tässä vuosien varrella tapahtunut jokaisen pennun kohdalla, eikä ole minnekään unohtunut silloinkaan, kun siitä pienestä pennusta on kasvanut isohko aikuinen ;=)). Kyllä se sullakin vielä onnistuu, kunhan vain jaksat jatkaa! Tsemppiä!
Sinulla se on aina tuo sana hallussa. Mitä olisikaan koirapalsta ilman Hatammia?
Voi kun kiva homma. Kyllä miestenkin sydämiin koirat tiensä löytää.. miehillä ja koirilla on ihan oma juttunsa, ajatelkaa vaikka metsämiehiä ylpeinä koiriensa kanssa, voi että.
Harmillisen usein mies ottaa koiran egobuusteriksi, isot "puolustuskoirarodut" ja sitten mennään kaupungilla rinta rottingilla että älä ala mulle tai katsotaan kumpi puree ensin..
Hehehheh, en yleistä :)
Se vaan on niin vaikea näyttää pitävänsä pienestä karvapallosta, ainakin lässytellä sille vaikka kuinka mieli tekisi.. että jos joku näkee!
Aloittajalle, se on se juttu kun sulla on oma koira, tunne on lämpimämpi kuin toisten koiria taputellessa.
Näinhän se on meillä kolmekymppisillä, jonkinlainen pieni perhe on saatava tähän ikään mennessä.. eikä se koira ole ollenkaan huono vaihtoehto, eikä sulje pois muitakaan mahdollisuuksia. Pienik pentukin herättää isän vaistot, lisää empatiaa, huolehtimiskykyä ja positiivisia tunteita.
>>Harmillisen usein mies ottaa koiran egobuusteriksi, isot "puolustuskoirarodut" ja sitten mennään kaupungilla rinta rottingilla että älä ala mulle tai katsotaan kumpi puree ensin..
menettää impeyteni olin jo alasti mutta mies puuttu.
eläissäs olet käynyt saunassa.mahdat haista hielle ei ihme että oot vanhapiika
Vanhapoika otti tämän jotenkin itseensä? No se koira älähtää johon keppi kalahtaa jne :)
Etkö nyt huumoria ymmärrä, laitoinhan perään että älä yleistä!
Sitä paitsi sinä joka kirjoitit IMPEYDESTÄ rekisteröimättömällä nimimerkilläni, painu muualle nokkeluuksinesi.
Kummallista porukkaa..
Koiraneitini on keskikokoinen, omaa metsästysvietin ja on hyvin sosiaalinen, kaikki koirat ja ihmiset ovat sen kavereita, kunnes toisin todistetaan. Lisäksi se on sulattanut erään vanhan vain-pystykorvat-on-koiria-miehen sydämen. Nyt tämä vanha herra tulee lenkillä ollessamme säännöllisesti meitä tervehtimään. Lupasi lähteä opastamaan hyvälle fasaanipellolle, vaikkeivat nekään mitään oikeita lintuja kuulema ole...
Ja mitä miehisyyteeni tulee, en koe tarvetta sitä todistella. Mutta uteliaille; harrastan mm. metsästystä, kalastusta ja ajoittain judoa. Vaikka kai niitä harrastavat "ämmätkin". Tärkeimpänä todisteena pitäisin kuitenkin ammattiani, sen nimikkeen loppuosa on -mies. Hah hah hah.
Tämä on kaikesta huolimatta ihan mukava palsta seurata. Sikoineen ja helmineen.
Syksyisin vaan ei juurikaan ehdi koneella istuskelemaan, nyt varsinkaan. Koiraneiti pitää perehdyttää syvemmin ampumiseen, metsästykseen, tottelevaisuuteen, jäljestämiseen, uimiseen, hihnassa kulkemiseen, kaupunkeihin, näyttelyihin jne. jne.
Välillä tosin on pakko vilkaista tänne, täältä saa kuitenkin uusia vinkkejä tai näkökohtia koira-asioihin. Kaiken turhuuden seasta se vain on joskus hiukan vaikea löytää.