en uskalla
pysähtyä silmiisi
vaivalla hankitun
näennäistasapainoni kadottaisin
parempaan en pysty
tällä sydämellä
enkä vieläkään tiedä
nauratko minulle vai kanssani
pysähtyä silmiisi
vaivalla hankitun
näennäistasapainoni kadottaisin
parempaan en pysty
tällä sydämellä
enkä vieläkään tiedä
nauratko minulle vai kanssani
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän tunteen.Kiva runo!
Jotenkin vaan tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa enkä ole koskaan osannutkaan. Kai maanantait ovat tällaisia...
tarina hellyttävän surullinen
tyhjän päälle
menettää tasapainonsa
luottaa jonkun
ottavan
kopin !
mutta
palkintokin
on suurin ja kaunein
rakastumisen ensimmäinen askel
laskea suojaus ;)
.....rakastaessa,avoimin aistein; kuin sydän kämmenellä sykkien punaisena,elävänä peläten putoavansa (taas) kuivaan hiekkaan.......
ei siinä pienen siivekkään pojan
nuoli paljoa auta kun on
kilpi ojossa :)
rakkaudessa on riskinsä,
varauksellinen on puolittainen
kuin toinen jalka oven raossa
pelon ja sattumisenkin
kohdanneena
haluan kyllä,
mutta kunhan saan säilyttää
vapauteni ja riippumattomuuteni?
------
ei ollut kritiikki, vaan olen varmasti kahlannut itse tuon sattumisen ja sen jälkeisen pelon tunneskaalan niin pohjamutien alla kontaten,
ettei tosikaan.
ymmärrän paremmin kuin hyvin, ja aikaa ja kyyneleistä palaa ennen kuin
suojaus lasketaan.
ei taida olla pidemmän päälle vaihtoehtoja...
kämmenen painallus kosteaan hiekkaan on kuvasi..nousuveden pyyhkäistessä rannan,on muistotkin meri vienyt..........(vaan aika myös)?
ei kuvaa hiekassa muistojen rannan
sormista suolakin huuhdottu
kirveltämästä
aika parantanut haavat
miksi suojaus ?
....yhä pelkään..vihellys yössä..oksan kahahdus herätessäni olet poissa...
oletko varma ettet itse ole pyyhkinyt
kämmenien jälkiä jalallasi
roiskutellen suolaista
vettä
nostaaksesi kilven ?
....jalkani saviset..maan kivisen kulkenut on..miten mikään voi olla enää varmaa...