Olen nelikuisen noutajanpennun onnellinen omistaja. Ainoa asia, joka pennun tuomaa onnea varjostaa on seuraavanlainen ilmiö, johon olen törmännyt jatkuvasti siitä asti, kun kerroimme ihmisille, että meille tulee koira.
Nimittäin: kaikki tuputtavat neuvojaan kysymättä (ajattelevat varmasti vain hyvää). Erityisesti sellaiset ihmiset, joilla ei ole omaa koiraa, tai joilla on ollut (erirotuinen) koira joskus vuosia sitten, ovat kovimpia neuvomaan. Nämä ihmiset eivät ole lukeneet koirakirjallisuutta tai kuunnelleet asiantuntijoita. He neuvovat sen perusteella, miten ovat itse ainoan koiransa "kouluttaneet" (useimmiten heidän koiransa ovat olleet täysin tottelemattomia).
Koira ei ole meille ensimmäinen ja olemme ottaneet kaikista mahdollisista asioista selvää kasvattajalta, kirjoista ja muilta saman rotuisten omistajilta (ja myös täältä netistä). Näistä lähteistä olemme sitten keränneet parhailta tuntuvat vinkit, joiden pohjalta koiramme kanssa toimimme ja hyvin on mennyt: koira tottelee upeasti sille opetettuja käskyjä, ei uhmaa tai niskoittele, vaikka onkin dominoiva luonteeltaan. Antaa vapaasti leikata kynnet ja tutkia. Kaikki menee hienosti ja monet ihmiset ovat ihailleet hyvin käyttäytyvää koiraamme (myös eläinlääkäri). Tunnemme onnistuneemme toistaiseksi todella hyvin koiramme kanssa ja yritämme jatkossakin saada yhtä hyviä tuloksia.
Näiden neuvojien mielestä toimimme kuitenkin kaikessa väärin ja olen kuullut jopa parhaiden ystävieni puhuvat selän takana huonoista koirankasvatustaidoistamme.
Jos kerromme jonkun toimintatapamme perusteeksi sen, että niin neuvoo tekemään joka ikinen koirakirja ja myös kasvattaja, he sanovat vähättelevään sävyyn, että eihän niitä ohjeita niin kirjaimellisesti saa ottaa. Eli siis heidän mutu-tietonsa on arvokkaampaa kuin useilta eri ammattilaisilta kerätty tieto (ja me emme todellakaan sokeasti noudata kaikkea, mitä kerrotaan, vaan pohdimme eri vaihtoehtoja ja valkkaamme mielestämme parhaan).
Esimerkki:
Periaatteemme on, että emme käytä koiraamme fyysistä voimaa missään tilanteessa (se on mielestämme tarpeetonta, sillä tehokkaampiakin johtajuutta vahvistavia keinoja on olemassa). Emme siis selätä tai alista, emmekä tarpeettomasti retuuta niskavilloista. Jos koira heittäytyy riiviöksi, jätämme sen huomiotta ja joka kerta koira on sillä rauhoittunut. Aivan joka kerta.
Ihmiset pitävät periaatettamme naurettavana ja suorastaan vaativat meitä satuttamaan pentuamme. Ovat sitä mieltä, että täytyyhän koiran tietää, kuka on pomo. Olemme yrittäneet selittää, että johtajuus ei ole voimankäytöstä kiinni. Olemme perustelleet kantamme täydellisesti, mutta se ei riitä. Koira täytyisi fyysisesti alistaa. Ihmeellisintä on, että monet fyysistä alistamista suosittelevista ihmisistä ovat nuoria (vanhemmilta ihmisiltä tällaiset kommentit voisi jotenkin jopa ymmärtää).
Jos koiramme innostuessaan näykkii ihmistä, saamme nurjia katseita kun emme nosta asiasta haloota (otamme toki käden pois suusta ja annamme sallittua purtavaa). Neuvovat, että tässä vaiheessa täytyisi tarttua koiraa niskavilloista ja ravistella, jotta se tietää, että ihmistä ei purra. Tai sitten lyödä sitä sanomalehtikääröllä. HALOO, KYSEESSÄ ON PENTU! Pennut näykkivät ja jokainen koiranomistaja tietää, että se kuuluu asiaan ja menee ohi hampaiden vaihduttua. Sitä paitsi koiramme vain innostuu jos se saa näykkimällä huomiota.
Oletteko muut törmänneet samaan ilmiöön? Eli hyvinkäyttäytyvän koiran omistajia arvostellaan huonoista kasvatustaidoista.
Kertokaa kokemuksistanne, kuulisin mielelläni, ettemme ole ainoita. Toivottavasti joku edes jaksoi lukea vuodatukseni.
Jaksan hyvin koiran riiviökohtaukset, pissojen siivoamiset, ulkoiluttamisen, kouluttamisen jne, mutta ihmisten aliarvioivien kommenttien sietäminen vie kaiken ylimääräisen energian. Olen tällä hetkellä melko väsynyt tämän asian takia. Tiedän, että ei pitäisi kuunnella ihmisten kommentteja, vaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, varsinkin kun se tuottaa tulosta.
Joskus se vain on todella raskasta, kun tuntuu ettei kukaan ole edes halukas kuuntelemaan perusteluitamme. Kukaan ei halua ymmärtää toimintatapojamme ja tämän vuoksi on jopa ystävyyssuhteet vaarassa.
Nimittäin: kaikki tuputtavat neuvojaan kysymättä (ajattelevat varmasti vain hyvää). Erityisesti sellaiset ihmiset, joilla ei ole omaa koiraa, tai joilla on ollut (erirotuinen) koira joskus vuosia sitten, ovat kovimpia neuvomaan. Nämä ihmiset eivät ole lukeneet koirakirjallisuutta tai kuunnelleet asiantuntijoita. He neuvovat sen perusteella, miten ovat itse ainoan koiransa "kouluttaneet" (useimmiten heidän koiransa ovat olleet täysin tottelemattomia).
Koira ei ole meille ensimmäinen ja olemme ottaneet kaikista mahdollisista asioista selvää kasvattajalta, kirjoista ja muilta saman rotuisten omistajilta (ja myös täältä netistä). Näistä lähteistä olemme sitten keränneet parhailta tuntuvat vinkit, joiden pohjalta koiramme kanssa toimimme ja hyvin on mennyt: koira tottelee upeasti sille opetettuja käskyjä, ei uhmaa tai niskoittele, vaikka onkin dominoiva luonteeltaan. Antaa vapaasti leikata kynnet ja tutkia. Kaikki menee hienosti ja monet ihmiset ovat ihailleet hyvin käyttäytyvää koiraamme (myös eläinlääkäri). Tunnemme onnistuneemme toistaiseksi todella hyvin koiramme kanssa ja yritämme jatkossakin saada yhtä hyviä tuloksia.
Näiden neuvojien mielestä toimimme kuitenkin kaikessa väärin ja olen kuullut jopa parhaiden ystävieni puhuvat selän takana huonoista koirankasvatustaidoistamme.
Jos kerromme jonkun toimintatapamme perusteeksi sen, että niin neuvoo tekemään joka ikinen koirakirja ja myös kasvattaja, he sanovat vähättelevään sävyyn, että eihän niitä ohjeita niin kirjaimellisesti saa ottaa. Eli siis heidän mutu-tietonsa on arvokkaampaa kuin useilta eri ammattilaisilta kerätty tieto (ja me emme todellakaan sokeasti noudata kaikkea, mitä kerrotaan, vaan pohdimme eri vaihtoehtoja ja valkkaamme mielestämme parhaan).
Esimerkki:
Periaatteemme on, että emme käytä koiraamme fyysistä voimaa missään tilanteessa (se on mielestämme tarpeetonta, sillä tehokkaampiakin johtajuutta vahvistavia keinoja on olemassa). Emme siis selätä tai alista, emmekä tarpeettomasti retuuta niskavilloista. Jos koira heittäytyy riiviöksi, jätämme sen huomiotta ja joka kerta koira on sillä rauhoittunut. Aivan joka kerta.
Ihmiset pitävät periaatettamme naurettavana ja suorastaan vaativat meitä satuttamaan pentuamme. Ovat sitä mieltä, että täytyyhän koiran tietää, kuka on pomo. Olemme yrittäneet selittää, että johtajuus ei ole voimankäytöstä kiinni. Olemme perustelleet kantamme täydellisesti, mutta se ei riitä. Koira täytyisi fyysisesti alistaa. Ihmeellisintä on, että monet fyysistä alistamista suosittelevista ihmisistä ovat nuoria (vanhemmilta ihmisiltä tällaiset kommentit voisi jotenkin jopa ymmärtää).
Jos koiramme innostuessaan näykkii ihmistä, saamme nurjia katseita kun emme nosta asiasta haloota (otamme toki käden pois suusta ja annamme sallittua purtavaa). Neuvovat, että tässä vaiheessa täytyisi tarttua koiraa niskavilloista ja ravistella, jotta se tietää, että ihmistä ei purra. Tai sitten lyödä sitä sanomalehtikääröllä. HALOO, KYSEESSÄ ON PENTU! Pennut näykkivät ja jokainen koiranomistaja tietää, että se kuuluu asiaan ja menee ohi hampaiden vaihduttua. Sitä paitsi koiramme vain innostuu jos se saa näykkimällä huomiota.
Oletteko muut törmänneet samaan ilmiöön? Eli hyvinkäyttäytyvän koiran omistajia arvostellaan huonoista kasvatustaidoista.
Kertokaa kokemuksistanne, kuulisin mielelläni, ettemme ole ainoita. Toivottavasti joku edes jaksoi lukea vuodatukseni.
Jaksan hyvin koiran riiviökohtaukset, pissojen siivoamiset, ulkoiluttamisen, kouluttamisen jne, mutta ihmisten aliarvioivien kommenttien sietäminen vie kaiken ylimääräisen energian. Olen tällä hetkellä melko väsynyt tämän asian takia. Tiedän, että ei pitäisi kuunnella ihmisten kommentteja, vaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, varsinkin kun se tuottaa tulosta.
Joskus se vain on todella raskasta, kun tuntuu ettei kukaan ole edes halukas kuuntelemaan perusteluitamme. Kukaan ei halua ymmärtää toimintatapojamme ja tämän vuoksi on jopa ystävyyssuhteet vaarassa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mitä tulevat neuvomaan vaikka ei itsekään osaa kouluttaa. Sano heille suoraan että sinä kasvatat miten parhaaksi näet ja että et tarvitse heidän neuvojaan.
Samaa mieltä itsekin olen ja siksi ihmettelen. Kyseessä on kuitenkin niin monet tuttavat, etten raaski kaikkien kanssa alkaa asiasta riidellä. Olen siis tähän saakka vain yrittänyt perustella sitä paremmin, mitä enemmän ihmiset kyseenalaistavat.
Muuta ongelmaa ei ole, mutta se ottaa luonteen päälle, kun ihmiset pitävät meitä idiootteina, emmekä voi mitenkään puolustautua, sillä perusteluitamme ei kuunnella.
Oikeastaan pahimpia ovat ne, jotka eivät suoraan sano mitä ajattelevat, vaan pyörittelevät silmiään tai puhuvat paskaa selän takana.
Semmoisia ne ihmiset ovat. Olet mielestäni toiminut pentusi kanssa juuri niin kuin pitääkin. Voi hyvinkin olla, että ihmiset ympärilläsi ovat kateellisia tai eivät syystä tai toisesta voi uskoa kykyihisi selviytyä pentusi kanssa. Itselläni on noutajaa ja dobberia, eikä kummankaan kanssa ole tarvinnut fyysistä voimaa. Toimintaperiaatteesi kuulostavat hyviltä.
Olen omalla kohdallani yksinkertaisesti lähtenyt pois, jos joku on alkanut tuputtamaan neuvojaan tai moittimaan periaatteitani. Tämä on tylyä ja varmasti saa puhujan raivoihinsa, mutta jätä se heidän ongelmakseen. Pyydä heitä pitämään mielipiteet ominaan, ja jos eivät usko niin lähde pois. Miksi sinun pitäisi itseäsi kiusata moisten idioottien takia?
On ymmärrettävää, että tuollaista tapahtuu naapureiden tai puolituttujen kanssa, mutta kuinka voit edes kutsua ystäviksi sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät sinua kohtaan noin? ystävät eivät puukota toisiaan selkään, joten vietä aikasi hienon koirasi kanssa ja anna muka-ystävien" jäädä sikseen. Voinko udella millainen outaja on kyseessä?
Tsemppiä sinulle ja kovaa luonnetta noiden pällien kanssa!
tuon "asiantuntijoiden" rasittavuuden. Aikoinani, kun hankin ensimmäistä dobberiani, minua valisti erittäin kovaäänisesti ja vakaumuksella työtoverini.
Hän vannoi, että jos otan dobermannin, en enää ikinä voi olla varma, milloin lapseni tulevat purruksi tosi pahasti. No, lapset ovat aikuisia ja jääneet purematta. Huvittavinta asiassa oli, että kyseisen työtoverini kokemus koirista oli, että lapsena ollessaan naapurissa oli kuulemma pystykorva...
Vaan ihailen kyllä koulutusmenetelmääsi!
Itse olen sitä mieltä, että koska koiraäidit, samoin kuin susiäiditkin, tarvittaessa palauttavat pentunsa melko kovakouraisesti kuriin, siitä ei ole pennulle sen kummempaa haittaa, vaikka ihminenkin niskanahasta selättää ja lukee madonluvut.
Samahan se on näiden ihmislastenkin kasvatuksessa: joskus vain on laitettava kova kovaa vasten, tai sitten annettava periksi. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" sopii tosi hyvin juuri koiramaailmaan. Alkukantaisilla tyypeillä pätevät alkukantaiset lait.
Toki koiramaailmassakin aina parempi, jos selviää "puhumalla". Minusta YLIpehmeät kasvatusmenetelmät eivät välttämättä ole huonompia kuin ns. normaalit: ne vain vaativat tolkuttoman paljon enemmän aikaa ja vaivaa.
Itse ajattelen, että miksi kiertelisin sen sijaan että sanoisin suoraan, että "asia on nyt täällä meillä näin kuten minä sanon. Nyt tottelet taikka ei hyvää seuraa." Jos ei sano suoraan mitä tahtoo, joutuu kovin pitkään perustelemaan ja maanittelemaan, saadakseen toiveensa perille.
Muoriska ei ole mitenkäään väkivaltainen tyyppi. Pikemminkin vain suoraviivainen ja tehokkuuteen pyrkivä. Ja mitä sitä rypistelemään: minuahan kuitenkin on loppuviimein toteltava, jos syödä haluaa.
Se on siinä.
Kiitos kannustavista viesteistänne!
Policegirl: kyseessä on kultainennoutaja. Dominoiva uros :)
Muoriskalle: Useimmat kultsuja pitäneet vannovat pehmeiden keinojen nimeen johtajuusasioissa. Erityisesti dominoiva kultsu on kuulemma helpointa opettaa ruotuun jatkuvalla ei-fyysisellä simputtamisella. Sitä olemme harrastaneet ja tulokset ovat toistaiseksi hyvät. Tosin eihän näin nuori pentu vielä tosissaan johtajuutta koettelisikaan (kovat ajat ovat vielä tulossa).
Jos käy niin, että pehmeät keinot eivät pitkän päälle toimi, harkitsen keinoja uudelleen, mutta toistaiseksi toimin hyväksi havaitsemallani tavalla. Ensi alkuun meistäkin tuntui, että pehmeät keinot eivät pure, mutta jatkettuamme niitä parisen viikkoa, alkoi tuloksia näkyä ja olen nyt tyytyväinen, että olin tarpeeksi kärsivällinen.
ovat meikäläiselle vain hyvänpäivän tuttuja, tai sitten naapureiden omistuksessa. Omat ovat enemmänkin dobbereita ja sakemanni-tyyppisiä käyttökoiria. Sekä tätänykyä basenjeja, ikivanha alkukantainen rotu Afrikasta.
Ymmärrän hyvin koulutusnäkökantamme eron: kultsu on kultsu, ja dobberi on dobberi.
Dominoiva dobberi kaipaa ehkä hieman lujempaa otetta heti alusta....
Terveisin muoriska, dobbereita vuodesta 1992, käyttökoiria vuodesta 1973
vaikka miten harmittaa. Näitä neuvojia on aina ja kaikkialla. Meillä paras oli porrassiivooja viime kesänä. Aivan mukava ihminen muuten, mutta joka alan asiantuntija omasta mielestään. Tiesi jopa miten vastasyntyneet pennut hoidetaan, kun oli nähnyt yhden kissan pennun aikaisemmin. Meillä oli viisi muutaman päivän ikäistä pentua ja emolta ei riittänyt maito kuin neljälle. Eli yksi oli ihmisen hoivan varassa aina vuorotellen.
Soitti ovikelloamme ja tuli tohkeissaan sisälle ja kertoi tulleensa auttamaan minua. Pyysi lautasen ja sen saatuaan alkoi pilkkoa koiranmakkaraa minkä muussasi ja yritti tulla tyrkyttämään sitä pennuille joiden silmätkään ei olleet vielä auki.
Joten kerro tämä opetuksena ystävillesi ja opettele valikoiva kuulo.
se koiras niin ei tartte kuunella itteesä viisaampiin neuvoja.et osa koulutaa koiraas.teet kaikki vääri
tuokin nyt oikein oli....
kuolaava irvikuva täältä palstoilta pilkkaamasta ihmisiä. Itse kastelet vielä pöksysi, etkä osaa edes niitä ylös vetää. Vaikka netissä liikutaankin hajusi tuntuu tänne asti erittäin epämielyttävänä. Eikö äitisi ole pystynyt opettamaan sinulle edes alkeellistakaan siisteyttä. Vai oletko osan vuodesta laitoshoidoss pakko huostaan otettuna, koska et syö sinulle määrättyjä lääkkeitä. SAIRAS MIKÄ SAIRAS.
itteesä parempii ihmisiä.tuollasia ei pitäs jättää pienenä yksin sinne happikaappiin kun noin sekoo.sä loukkasit mua lehmä
ja toivottavasti osui hyvin. Olenkin ihmetellyt tuota hajua, mutta sinustahan se lähtee. Ja voin kertoa sinulle senkin, että itse olet kaikkein alhaisinta kastia jos sitäkään. Jos sinuun pitäisi koskea niin kyllä pitäisi olla pitkä keppi,sillä sellainen limanuljaska sinä olet. Siinä olet kunkku meinaan limanuljaskoiden kunkku ja ehdoton sellainen ilman hovia, sillä ei aina jaksa olla pyykkipoika nokassa kiinni ja muutoin ei kukaan voi lähellesi tulla sinusta lähtevän katkun takia.
Kuinkas se suuri Umalehtinen noin riehuu kuin kapinen sika.,,,tulitko peilin edestä kun nuo limanuljaskat iski suustä kuin salama.....
sinä muumioiden mummu mene nyt nukkumaan ettei lima lennä tänne asti. hyi kun olet häijy ja ilkeä...ajattele että täällä on ehkä lapsia koneella....tuollainen 8 - 9 vuotias kun luulee lukevansa kivaa koirista niin hän voi saada stressin kun näkee sun räkä poskella rähinäsi.......hyi häpeäisit ja vielä kasvatusalan ammattilainen,,,entinen kylläkin ja onneksi onko tuomari aamulla ovella jos niin mihin aika nii tietää keittää kahvit------luetaan yhressä tuo sinunkin loukkaukses
sinut. Erittäin hyvä juttu sillätavoin , saatiin sinut hermostumaan ja paljastamaan itsesi.
Jälleen viestejä ylemmälle taholle eli ylläpitoon.
Kiinni jäit
Myös Hirmustuneen jutut. Eipä taida tulla pelkkiä aplodeja sieltä. Joten kiini jäit epasiallisuudesta sinäkin.
En sitten ole tuo jolle uhkailit vaan olen ainaisiin riitoihin ja uhkailuihin kyllästynyt.
Jos haluat leikkiä poliisia niin älä itse syylisty samaan mistä toista syytät.
Olen lähettänyt juttusi ylläpitoon ja pyytänyt toimenpiteitä. Samoin olen lähettänyt nuo toiset rähinäviestit samoin evästein.
Olen lähettänyt epäasialliset viestit riippumatta siitä onko nimimerkki rekisteröity vai ei.
Rekisteröinti ei näytä joillain vaikuttavan viestien asiallisuuteen. Tässäkin ketjussa on esimerkkiä siitä.
Olen lähettänyt myös muista aloituksista epäasialliset viestit tutkittaviksi.
Myöskään kellonaika ei näköjään ratkaise mitään.
Ylläpito saa nyt tutkia onko syyttäjät vai syytetyt pahempia.
Ei taida suuremmin puuttua 'syyttäjät vastaan syytetyt' ilmoituksiin.Tätä älyvapaata menoa on jatkunut jo niinkin pitkään,lukuisista ilmoituksista huolimatta.
ja kiitos huomautuksestasi. Tämä yksi häirikkö täällä on jo loukannut niin monia ihmisiä, että ihme on ellei hänelle ole kukaan muu rähissyt ja todella pahasti. Kaikkiin aloituksiin ihan uusienkin ihmisten kyselyihin tulee hirvittävän kamalia vastauksia ja herjoja. Syyllistyin itse herjaan mutta se oli todella pientä, sillä jos olisin tuon iljetyksen kohdannut kasvokkain en todellakaan takaa muuta kuin sen että häiriköinti olisi loppunut näiden palstojen osalta siihen.
Vähän ennen kun hain oman pentuni ni äiti hoki kokoajan että älä ota et sä sillä mitään tee. Olen asunut n.7 vuotta pois kotoa ja se saakelin akka aina puuttuu joka asiaan. No pentu tuli ja akka oli hiljaa. Nyt pentu on 11 vko ja eilen kun porukat tuli käymään niin isäpuolen viisaat neuvot "älä opeta sitä koiraa puree ja voi ei se pissaa lattialle" Kerroin että en opeta sitä pureen vaan kiellän sitä puremasta ja se on vasta 11vko ei se voi vielä olla sisäsiisti.No hänen mielestä hyvä konsti opettaa koira sisäsiistiksi on ku tunkee sen nenän koiran omaan pissaan tai kakkaan. Siinä vaihees meni hermot ja totesin onneksi ette ole hakkinu ikinä koiraa ja onneksi mun ei tarvi tuoda tätä pentua teille hoitoon.
Parhaat jutut on aina kun on hakkimassa koiraa "siitä on niin kova vaiva, ajattele kun sataa vettä ja on kylmä niin sun on pakko mennä ulos sen kans ym.." Mua sitte ärsytti todella paljon kun ihmiset jolla ei ole koiraa tulee latelee tollasta. Vaikka onhan koirasta oma hommansa, mutta se on kivaa!!Ja onhan ulkona välillä kurja keli mutta se koira saa näyttään kurjankin kelin hyvältä.
Vaikka noi ihmisten kommentit vi....aa niin se taitaa vaan olla kateellisten panettelua eikä siitä sais välittää!
Huh ku helpotti ;)))
Hauskaa helle päivää kaikille!!
Kiva kuulla, etten ole ainoa, joka tällaiseen tulitukseen joutuu. Ai että oikein kuono jätöksiin. Hyvänen aika sentään. Ihmiset eivät taida tietää koiranpennuista mitään. Ehkä ne on aina vain tavanneet aikuisia koiria ja sitten kun pentu joskus näykkäisee kädestä, se tuomitaan luonnevikaiseksi.
Tulin juuri koiran kanssa ulkoa. Tuli taas hyvä mieli, kun katsoin sen touhuilua ja huomasin, kuinka se taas on oppinut uusia asioita. Ikävää, että välillä paha mieli peittää alleen kaiken sen hyvän mielen, jonka koira meille antaa.
Mies osaa olla kuuntelematta paskamaisia kommentteja, mutta ilmeisesti omassa itsetunnossani on jotain vikaa, kun minua ne kommentit satuttavat.
Hauska sattuma: katsoin profiiliasi ja päättelin, että taidammekin olla samalla alalla :) Ja molemmilla niin erilaiset tavat tehdä työtä (ehkä myös siviilissä) :)
Siis jos osuin oikeaan.
on kotona ollut aina koiria (ajokoiria). nyt otin itelle sitte sekarotusen, melkein vuosi sitte (ja ongelmia on tietenkin piisannu), isä yrittää hirveesti opettaa mua opettamaan, ja samalla pilaa mun opetuksia. esim antaa koiran hyppiä,vetää ym,vaikka just yritän opettaa niitä pois. samoin paappa on joskus tuonu tottelevaisuuskoulutuksen kaupunkiin,jossa asun, siltä neuvoja riittää.
äitin serkku pitää eri kaupungissa koirahoitolaa, sanoi että et ilman tottelevaisuuskoulutusta pärjää millään. vaikkei koiraa ollut nähnykkään.. (ja itseasias oon yrittäny tottelevaisuuskoulutuksiin,mutta oon iltatöis eikä täälä järjestetä viikonloppuisin tai päivisin. nyt löysin yhden kaks päivää kestävän.)
kyllä siihen meinaa hermot mennä kun muut tulee neuvomaan, varsinki kun sit isällekkin sanoin että pysähdyt aina ku vetää, tuli hetken päästä koiran kans käsi ojossa ja ku kysyin miksei pysähdy nii "eihän se vielä vedä,hihna on vaan kireällä...." AAAAAAAAAAAARRRRGGGGGGGGGHHHHHHHHH...
Minulla taas oli mummo ja koko muu suku vanhempiani lukuunottamatta pelottelemassa ensimmäisen oman koirani kanssa. Elin tuolloin vielä työttömänä ja rahaa tuskin riitti itsenikään elättämiseen. Siitähän riemu sitten repesi kun minulle tuli koira!
Hauskimpia olivat nämä täysin koiratta eläneet, joilla kokemuksia oli juuri sen naapurin pystykorvan verran. Nämä tyrkyttivät neuvojaan koiran koulutuksessa ja vielä hauskempaa, koiran esittämisessä näyttelyissä.
Esimerkiksi mummoni eräässä näyttelyssä näki Basset Houndin. Hän katsoi koiraa ja sitten tokaisi, että "kyllä tuo sinun koirasi ainakin tuon voittaa, menet tuonne rinkiin samaan aikaan niin varmasti voitat." Oma koirani oli kiharakarvainen noutaja...
Että onhan noita. Kaikkein rasittavinta ovat tietenkin ne, joiden tiedät olevan väärässä (esimerkiksi ihmiset, jotka kehottavat väkivaltaan, nenän hieronnan pissiin ja muuta vastaavaa), eikä oppi mene millään perille. Siinä ei aina huumorintajukaan riitä.
Niinpäniin.
Minusta pahinta on kai se, kun ihmiset ajattelevat, että annamme koiralle periksi, kun emme nosta haloota näykkimisestä tai riehumisesta (jotka kuitenkin ovat normaalia käytöstä pennuilla). Luulevat, että koirallamme on "vapaa kasvatus", vaikkei asia todellakaan niin ole.
Esimerkki elävästä elämästä:
Koiramme riehui ystävämme kimpussa ja neuvoimme häntä kääntämään koiralle selkänsä ja jättämään sen huomiotta. Hän sanoi: "silloinhan koira saa mitä tahtoikin ja se on paha jos koiralle antaa periksi tällaisessa asiassa". Sen sijaan hän töni koiraa pois luotaan ja kimitti korkealla äänellä: "pois" "älä" "ei" jne. Tietysti koira vain innostui.
Yritin selittää, että koira haluaa vain huomiota ja pahin rangaistus sille on, että sitä ei huomata, eli sille käännetään selkä, eikä enää huomata koko koiraa. Tässä vaiheessa ystäväni katsoi meitä halveksivasti ja jatkoi: "ei saisi antaa periksi koiralle". Kyseinen henkilö ei voi uskoa mitään, sillä hänellä on oma (erirotuinen) koira vanhempiensa kotona. Hän siis tietää kaiken koirien käyttäytymisestä.
Että tällaista meillä. Joskus ottaa pattiin ja pahasti.
noi kasvatuskriteerisi sopii just sen rotuseen koiraan ku sulla on... itellä on ihan toisen luontonen koira... ostettaessa sitä emme tienneet että se oli ns. häirikkökoira... tokihan omistaja vähä vihjas siihen suuntaan, mutta ikinä en ollu edes kuvitellut koiran koulutuksen olevan sellasta ku se on nykyisen koiran kanssa... hankimme koiramme 2 vuotiaana(karkeakarvainen saksanseisoja, uros), sen omistaja kertoi koiralla olleen vähäsen ongelmia emäntänsä kanssa... meille tullessaan se ei tottunut ollenkaan naispuolisiin henkilöihin, jos meni liian lähelle nii se hyökkäs päälle raivon vallassa. Nyt koira on tasaantunut... tunkee syliin ja viereen koko ajan... siitä on nyt tullut todella seurallinen... ja totteleekin jopa... minua harmitti ja säälitti kun sitä piti lyödä, että sen sai ymmärtämään tehneensä väärin... sitten koitti se päivä että se hyökkäs päälleni kunnolla... käteni oli ihan sinisen mustat ympäriinsä... silloin mun oli pakko lyödä... ajattelin että pakkohan täs on itteänsä puolustaa... nykyisin se vähän koettaa että mitä tuumaan jos vähän näykkäis... ja heti läppäsen kämmenellä kuonoon kevyesti eikä se sitten vähään aikaan yritä... aika ajoin otamme kumminki yhteen... mut kaikki on nykyisin hyvin...
Samat oli vaivat yli 12 vuotta sitten, kun perheeseemme tuli ensimmäinen koira. Kaikki 'tiesivät', että siitä on meidän nuorelle perheelle liikaa vaivaa, jota me ei osata - kakaroita kun oltiin - hoitaa ja sitten käy kaikille huonosti koiraa ja naapurinlapsia myöden. No vuodet kuluivat ja upea hauvamme kasvoi ja kehittyi ja yllätys-yllätys, niin mekin. Sitten meille tuli eka ihmisvauva ja koira olisi sukulaisten mielestä pitänyt hävittää, 'koska se on iso ja syö vauvan'. Eipä syönyt ei, vaan tuli keinoemoksi ekalle ja tokalle lapselle. Nyt perheessä on vanha hauvavanhus ja nuori pentu ja ihmislapsista on kasvanut eläimiä kunnioittavia ja rakastavia ihmisiä. Vauvakoiraa opetetaan hellästi ja rakkaudella, ei ruumiillisesti kurittaen tai pakottaen.
Minusta kohtelette koiraanne upeasti ja olette onnistuneet. Aika näyttää muille ihmisille, että olette olleet oikeassa. Siihen päivään saakka kiukkuenergia kannattaa suunnata johonkin hyödylliseen ... ;) ...