Olipa kerran poika. Tämä poika tunsi tytön. Tyttö oli kaunein mitä koskaan on syntynyt, poika hieman ujo mutta ystävällinen. Eräänä päivänä aurinko paistoi hyvin lämpimästi ja kesäiset äänet täyttivät ilman puistossa, jossa tyttö istui penkillä. Poika katseli kaunista tyttöä hetken, katseli toisen. Sitten hän rohkaistui ja meni istumaan tämän viereen. Poika oli puoliksi salaa rakastanut tyttöä jo kauan, muttei ollut uskaltanut vielä kertoa kaikista tunteistaan tytölle, joka tiesi että poika piti hänestä.
Sitten tummia pilviä kasaantui pojan aurinkoiselle taivaalle, sillä tyttö kertoi, että ujon prinssin ja kauniin prinsessan väliin oli saapunut vieraan valtakunnan prinssi, joka veisi prinsessan pian mukanaan.
Pojan elämä kaatui siihen puiston penkille, eikä hän koskaan enää ollut se aurinkoinen prinssi joka oli vielä hetki sitten ollut, sillä prinsessa oli kadonnut hänen elämästään.
Tämä tarina on ehkä surullinen, mutta tosi - tosin prinssin tulevaisuus on vielä mustan varjon verhoamana...
Sitten tummia pilviä kasaantui pojan aurinkoiselle taivaalle, sillä tyttö kertoi, että ujon prinssin ja kauniin prinsessan väliin oli saapunut vieraan valtakunnan prinssi, joka veisi prinsessan pian mukanaan.
Pojan elämä kaatui siihen puiston penkille, eikä hän koskaan enää ollut se aurinkoinen prinssi joka oli vielä hetki sitten ollut, sillä prinsessa oli kadonnut hänen elämästään.
Tämä tarina on ehkä surullinen, mutta tosi - tosin prinssin tulevaisuus on vielä mustan varjon verhoamana...
Vastaukset 3
Vanhimmat
..osaa! mä tuen sua mielessäni, kuka sitten oletkin! tsemppiä!
ootko tyhmä?
Ootkos ite?