normaaliako?

Ja vieläpä aivan tavallinen tapaus. Ei hätää, tutustu näihin sivuihin, niin eiköhän asia ala selkiytymään: http://www.dreamwearclub.net/

Ota ensin edes selvää mikä on transseksuaali!

Ei se tee sinusta homoa, jos haluat pukeutua mekkoon. Transvestiiteissä ei ole sen enempää heteroja eikä homoja kun "normaalissakaan" elämässä. Jos sitten olisit sen lisäksi homo, niin entä sitten. Pääasia on, että olet itse sinut itsesi kanssa.

Hmmm....mainitsit tuon lauseen "normaali hetero". Mikähän sekin on. Meitä on hyvin hyvin moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin. Kuka on meistä sanomaan mikä on normaalia. Joku asia voi olla normaalia, vaikka ei itse ole sellainen. Jos on tyhmä, onko se normaalia, tai älykäs. No joo...sorry, nyt lipsahti ohi asian, mutta en voinut olla kommentoimatta.

Minä olen transsukupuolinen ja lesbo. Se ei tarkoita että minä olisin yhtään vähemmän transsukupuolinen kuin heterot transsukupuoliset, koska seksuaalisuus on eri juttu kuin sukupuoli.

Sama juttu transvestiiteillä. Suurin osa tuntemistani transvestiiteistä on heteroja vaikka biseksuaalejakin on, joten olettaisin seksuaalijakauman tiiteillä olevan ns. normaali. Homoilla taas en tiedä olevan suurempaa hinkua pukeutua naisiksi kuin miehillä noin keskimäärin, ehkä jopa vähemmän.

Ole huoleti, olet aivan normaali tiitti. Kerrot, että nähdessäsi kauniita naisten vaatteita, sinun on "aivan pakko" saada pukeutua niihin. Siltä minustakin tuntuu ja pukeudunkin mahdollisimman usein. Suurin osa meistä tosiaankin on heteroita ja aika monen vaimo/tyttöystävä tietää asiasta.
Lukemani ja kuulemani perusteella monelle puolisolle (jos saa tietää vasta vuosien kuluttua suhteen alkamisesta )kovempi pala on se, että jotain näin olennaisesti miehen persoonaan liittyvää on pidetty salassa. Vaimo voi alkaa epäillä, tunteeko hän miestään lainkaan ja mitä tämä on jättänyt kertomatta.
Itse kamppailin asian kanssa vuosia. Punnitsin mielessäni, miten hän reagoisi jos kertoisin. Samaan aikaan pukeuduin naiseksi hänen poissaollessaan mutta oli tosi stressaavaa huolehtia pilkuntarkasti, ettei unohtanut mitään "johtolankoja". Uskottelin itselleni että on parempi olla kertomatta, koska hän "kuitenkin jättäisi minut saman tien".
Salailu kuitenkin kiristi pinnaa ja se taas heijastui suhteeseemme negatiivisesti. Niinpä sitten eräänä iltana vajaa kolme vuotta sitten, istuimme sohvalle ja puhuimme asiat halki.Olin varautunut pahimpaan mutta sitä ei tapahtunutkaan. Hän oli huojentunut, ettei kyseessä ollutkaan toinen nainen. Toki alussa oli vaikeuksia mutta asiallista tietoa tarjoilemalla, hän pääsi pikkuhiljaa jyvälle asiasta ja nykyään meillä menee loistavasti. Monesti hän on sanonut,ettei edes aina kiinnitä huomiota siihen mitä minulla on päällä, koska sillä ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä. Nehän ovat kuitenkin vain vaatteita.
Toivottavasti pääset sinuiksi asian kanssa ja voit jossain vaiheessa kertoa myös vaimollesi.
Elämä saattaa helpottua sen jälkeen huomattavasti.