Tarvitseeko koiranomistajan omistaa kaikki vapaa-aikansa koiralle, vai kelpaako koiralle isännäksi/emännäksi ihan tavallinen työssäkäyvä/opiskeleva ihminen, jolla olisi MYÖS MUITA HARRASTUKSIA kuin koiransa. Tai tarvitseeko olla hyvin aktiivinen ja urheilullinen, vai riittääkö, jos koiran käyttää (tietysti päivittäin myös melko pitkillä) lenkeillänsä ja metsässä riehumassa.
Eli kannattaako koiraa hankkia, jos ei ole valmis urhaamaan koko energiaansa siihen.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Koiralla on kuitenkin ihan erilaiset vaatimukset omistajaltansa kuin vaikka häkkieläimillä.
Eli kannattaako koiraa hankkia, jos ei ole valmis urhaamaan koko energiaansa siihen.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Koiralla on kuitenkin ihan erilaiset vaatimukset omistajaltansa kuin vaikka häkkieläimillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja nimenomaan työajoistasi, harrastuksesi laadusta ja ajasta, jonka se vie. Koira on laumaeläin, eikä viihdy, jos sen elämässä ainoa kohokohta on lenkki emännän tai isännän kanssa kerran päivässä. Koiralle on tärkeätä myös se aika, kun olet kotona, ettekä tee mitään erityistä.
Tottakai tavallinen ihminen kelpaa emännäksi/isännäksi koiralle. Harrastuksiakin saa olla. Se ei kuitenkaan saa merkitä sitä että koira on aina yksin eikä sitä että koiran kanssa ei tehdä mitään.
Mitä nuo sinun harrastuksesi sitten ovat kun epäilet riittääkö aikaa koiralle?
Pentuaika on erityisen sitovaa aikaa, se pitää muistaa myös.
riippuu kuitenkin miten aikasi osaat jakaa. Jos koira on jo kaiket päivät yksin ja sitten vielä illallakin, niin ei missään nimessä. Koira kun on todella seurallinen otus. Kieltämättä koira vie paljon ajastasi mutta antaakin kyllä vastineeksi paljon enemmän.
Jos valitset helppohoitoisen ja vähän liikunta /fyysistä aktiviteettia vaativan rodun, niin ihan varmasti saat sen sopimaan elämäntyyliisi. En minäkään ole uhrannut ihan kaikkea energiaani koiraan, vaikka sen kanssa onkin tullut harrastettua useita eri lajeja. Kysehän on siitä, kuinka aikasi jaat.
Pää-asia on, että silloin kun olet koirasi kanssa, annat sille runsaasti huomiota. Pennun kanssa joudut kyllä olemaan lähestulkoon kaiken vapaa-aikasi jos työssä/opisekelemassa olet. Sinun on opetettava se elämäntyyliisi, olemaan yksin jne. Tuo vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee kyllä myöhemmin, kun sinulla on haluamasilainen koira.
olla häkkieläin!
samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa, eli mitä ennemmän aikaasi vietät koirasi kanssa(vaikket koko ajan sen kanssa touhuaisikaan, pelkkä läsnäolo riittää) sitä onnellisempi haukkusi on.
Itse teen epäsäännöllistä vuorotyötä, harrastan asioita ilman koiraa, mutta pidän huolen että ajastani riittää tarpeeksi myös koiralle.
Ja onhan olemassa myös asioita, joita voi harrastaa koirankin kanssa, enkä tällä tarkoita pelkkää joka päiväistä lenkkeilyä...
mun mielestä sun ei kannattais vielä tuossa elämän vaiheessa hommata koiraa. itse vastaavassa tilanteessa siirtäisin hankintaa eteenpäin. sitten vasta kun olet valmis sitoutumaan koiraasi jopa seuraavat 15vuotta. koirallekkaan ei ole hyväksi jos se joutuukin jossain vaiheessa "kiertoon".
Kiitos kaikille vastanneille!
Tajuan kyllä, että koiran hankkiminen merkitsee suurta vastuuta, ja sellaisen päätöksen tehtyäni kyllä kantaisin sen niin hyvin kuin pystyisin. Tarkoitinkin, että tarvitseeko koiranomistajan viettää kaikki vapaa-aikansa (työn ohella) koiran kanssa, jotta se ei voisi huonosti. Jotenkin ajatus koirasta on muotoutunut mielessäni vähän samaan suuntaan kuin ajatus lapsen hankkimisesta, ja sellainen vastuu pelottaa. Pelkään myös, että opiskelu saattaisi kärsiä koiran vuoksi..
No, tämän epäröinnin vuoksi olenkin lykännyt koiran hankintaa (eipä olisi vielä rahaakaan). Odotan kunnes olen täysin varma.
Mulla ainakin on opiskelu kärsiny koiran takia. Vuosi kauemmin kestää kun aluksi suunnittelin. Koira myös vie satunnaisia leffareissuja lukuun ottamatta mun kaiken vapaa-ajan. Mutta mä en halunnukkaan lenkkiseuraa jne., vaan ystävän, joka on mun lähellä aina ja mä sen. Koiran ekana elinvuotena kävin koulussa hyvin satunnaisesti ja olin koiran kanssa, parempaa ihmis-koirasuhdetta en voisi saada, paras ystävä, vahva henkinen side. Joku päivä luin netistä surullista juttua makkarin koneella, koiruus oli olkkarissa sohvalla. Kyynel vierähti poskelle juttua lukiessani ja rakas ystävä kurkisti makkarin ovelta, että mikäs mammalle tuli, vaikka ääntäkään en ollu päästäny. Nyt on uusi kaveri kehissä mukana ja hauska huomata kuinka pentu on niin ihanan höppänä eikä yhtään vakava niin kuin tämä vanhempi. Ei se ymmärrä vielä pahaa mieltä tai mitään, ruoka ja leikki on kiva juttu.