Tiedän tuntemuksenne,mistä tässä osiossa kirjoitellaan. Kerron teille oman osani,ihan vain siksi,että älkää luopuko toivosta. Lapset olivat nuorempana itsestään selvyys,mutta kun niitä ei vuosien yritysten jälkeen kuulunut,olo oli ihmeellinen. Asiaa kyseltiin lääkäriltä, kuvattiin johtimet jne. Syötiin clomeja ja jotain muita keltarauhashormooni lääkkeitä. Ei mitään tulosta.Mies tutkitiin ja kaikki ok. Vaan vauvaa ei kuulunut. Siinä vaiheessa tuli jo jonkinasteinen luovutus. Vuosia kului, naistenvaivat kiusasivat, hakeuduin taas erikoislääkärille. Ultralla löytyi "jotain" vasemmasta munasarjasta ja välittömästi passitus leikkauspöydälle. Munasarja oli tuhoutunut,kystä oli tuhonnut sen kokonaan. Tällöin taas mietittiin,että voimmeko saada sitä omaa lasta. Olihan nyt taas yksi osa asia pientämässä mahdollisuutta, kun toinen munasarja oli poistettu, mutta ei mahdotonta kuitenkaan.Samassa rytäkässä sitten otettiin uusiksi johtimien avoinaisuus selville,kaikki ok. Mutta sitten. Lääkäri tutki papereitani ja passitti minut verikokeisiin ja kun tulokset tulivat, hän hämmäseli,että kuinka minulta ei edellisissä lapsettomuustutkimuksissa oltu otettu prolaktiiniarvoja, jotka todellakin olivat aivan huippulukemissa ja lääkärin mielestä ovat yksi olennainen syy etten ole edes voinut tulla raskaaksi. Aloitettiin lääkitys Parlodenilla ja kuvattiin magneettikuvauksella pää. Arvot laski ja pysyivät lääkkeiden ansiosta alhaalla,mutta siltikään vauvaa ei kuulunut. Säännöllisin ajoin kävin mittauttamassa arvoja ja lääkettä vaan jatkettiin. Tulihan sitä syötyä 3 vuotta yhtäsoittoa päivittäin. Ja sitten...Tässä kesäkuuss ei tullutkaan kuukautisia. Ja raskaustesti näytti plussaa...Olo oli enemmän kuin ihmeellinen, sillä olin jo luopunut toivosta, ja lääkärikin oli jo vähän siihen tyyliin puhunut,että ilman isompia lapsettomuushoitoja en todennäköisesti vauvaa tule saamaan... Mutta yhdessä olemme ihmetelleet tätä muksua tuolla massussa, nyt 12 rv menossa, sydänäänet tumpsuttivat mukavasti ja ultra ensi viikolla. Älkää luopuko toivosta, sillä joskus elämä tuo yllätyksen tullessaan...Ja hei muistakaa kysäistä lääkäriltä noista prolaktiini arvoista !!
Mukavaa tulevaa syksyä teille kaikille ja tsemppiä, tiedän aivan varmasti miltä teistä tuntuu !!
Mukavaa tulevaa syksyä teille kaikille ja tsemppiä, tiedän aivan varmasti miltä teistä tuntuu !!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana ja koskettava kertomus, kiitos Sinulle!
Nyt taas jaksaa eteenpäin hymyssäsuin,
muistan samalla etten taistele pco:n kanssa yksin!:)
Antoisaa ja onnellista odotusta,
toivon että teillä menee kaikki hyvin!