Istun huoneessani perin masentuneena. Katson ulos ikkunasta. Ulkona sataa. Mitä silmäni näkevätkään! Hänen typerä virneensä tekee minusta varsin nolon jätkän. Syöksyn ulos ja käyn tervehtimässä rakastettuani. Masentuneena lennän ojasta allikkoon. Suomi on niin köyhä maa, että täällä ei kuitenkaan ole lentokoneita. Siksi joudun muuttamaan pienelle, kiviselle, syrjäiselle, tuntemattomalle, rumalle, kaukaiselle atollille. Atollilla elän elämäni loppuun saakka. Eräänäkin juhannuksena pysähdyn katselemaan kauniin saaren tapahtumia: isä kertoo pojalleen, että tämä on paha ihminen. Poika muuttaa pois, joten minä ja hänen isänsä olemme pian ainoat asukkaat saarella. Ystäväni kuitenkin muuntui vellovaksi massaksi ja lensi kauas meren yli. Joka päivä istun asumattomalla saarella sijaitsevan olkimajani katolla ja haukun vastaantulijoita erilaisilla pilkkanimillä. Niistä parhaimpia ovat żë, żë ja żë. Viimeksi mainitulla on aivan erityistä tunnearvoa.
Eristyneisyys
Shaahi
061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.