Hyvät biovanhemmat jotka olette antaneet lapsen adoptoitavaksi, olisin halunnut tietää että oletteko koskaan miettineet elämänne varrella miten biolapsellanne menee? oletteko koskaan halunneet ottaa häneen yhteyttä? oletteko koskaan ikävöineet häntä?
Terveisin eräs joka koskaan ei saanut tavata bioäitiään koska hän ehti kuolla ennen kuin ryhdyin selvittämään elämääni. Mietin vain kaipasiko hän koskaan minua? Minulla on häntä ikävä vaikkemme koskaan ehtineetkään tavata.
Äiti jos kuulet: minulla on ollut hyvä elämä!
Terveisin eräs joka koskaan ei saanut tavata bioäitiään koska hän ehti kuolla ennen kuin ryhdyin selvittämään elämääni. Mietin vain kaipasiko hän koskaan minua? Minulla on häntä ikävä vaikkemme koskaan ehtineetkään tavata.
Äiti jos kuulet: minulla on ollut hyvä elämä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
sekä miettivät että ikävöivät. Vaikka päätös aikanaan olisi ehkä oikeakin, ei itseltä lakkaa koskaan kyselemästä olisiko voinut jotain tehdä toisin että olisi pystynyt lapsensa pitämään.
Jo pelkkä lapsen synnyttäminen sellaiseseen elämäntilanteeseen ettei lasta itse pysty pitämään on hyvin suuri rakkauden teko. Valmiista lapsesta luopuminen tekee paljon kovemmin ja pidempään kipeää kuin katumuspilleri tai varhaisessa vaiheessa tehty abortti.
tämä ei liity adoptioon, sorry.
Katumuspilleri ei käsittääkseni liity mitenkään lapsesta luopumiseen. Vai onko muukin ehkäisy lapsesta luopumista?
Olen käyttänyt katumuspillereitä kahdesti, kun olen ollut hitusenkaan epävarma siitä, toimiko ehkäisy. Katumuspillerihän on samaa ainetta kuin muutkin e-pillerit, mutta siinä on huomattavasti voimakkaampi annos. Katumuspillereitä tulee käyttää mahdollisimman nopeasti kohtalokkaan yhdynnän jälkeen. 24 tuntia on yleensä suositeltu raja ja sen jälkeen pilleriä voi käyttää, mutta teho on jo heikompi. Ei minulla ole kummallakaan katumuspillerin käyttökerralla ollut tietoa siitä, onko hedelmöittyminen tapahtunut vai ei. Se siis oli ehkäisyn varmistus, eikä mikään lapsesta luopuminen.
mieltä. Meillä on vain eri mielipide.
Sinulle katumuspilleri on ehkäisyn varmistus, minulle se on mahdollinen pienoisabortti.
Toisten ihmisten elämänvalintoja en voi alkaa tuomitsemaan, enkä niin teekään, mutta minule henkilökohtaisesti katumuspilleri tai edes tavallinen kierukka ei ole ehkäisyä vaan mahdollisen raskauden keskeytys. Siksi siis verrattavissa lapsesta luopumiseen.
Mielestäni on RAKKAUDETON teko synnyttää lapsi olosuheisiin, missä itse ei voi lapsestan huolehtia. Ei itse synnyttäminen tee asiasta rakkauden tekoa. Lapsen selviytyminen on myös rakkauden osoitus.
Minä tarkoitan, että synnyttäminen ja elämän antaminen on rakkauden teko. Silloin lapsi saa elämän, ja adoptiovanhemmat jollei biologinen äiti itse kykene vanhemmuuteen.
Abortti on rakkaudettomuutta, elämän arvon vähättelyä ja Jumalan leikkimistä. Ei lapsi abortoituna ainakaan selviydy, syntyneellä on sentään mahdollisuus.
samaa mieltä,milloinkaan en tekisi aborttia.
mutta olen varma,että äitisi on ajatellut sinua joka päivä ja kaivannut sinua.Hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saada sinusta tietoa,kuin ainoastaan,kun sinä olet täyttänyt 18v,ja saanut tiedon hänestä ja ottanut yhteyttä.Äidillesi ei annettu mitään tietoa sinusta,niin raaka on laki.Ainoastaan lapsella mahdollisuus ottaa yhteyttä vanhempiinsa,jos haluaa,kun täyttänyt 18vuotta.Huostassa olevankin lapsen vanhemoi kaipaa lastansa joka ainut sekunti,ja yrittää taistella,että saisi lapsensa kotiin.Soskuja ja sijaisvanhempia vastaan on melkeimpä mahdotonta "taistella"eli saada lapsen huostaanotto lakkaamaan.Papereissa ja puhueissa puhutaan,että huostaanotto lakkaa kun kriteerit eivät enään täyty,mutta se ei pidä paikkaansa,ja siksi katkerat oikeudenkäynnit pikemminki sääntö,kuin poikkeus.Huostassaolo melkein kuin adoptio.Kerran kuukaudessa saa nähdä lastansa.Toiset eivät ollenkaan,jolleivat tule toimeen sijaisvanhempien ja soskun kanssa.
SINULTA jotain?
...biovanhempasi on kaivannut sinua. Itselläni on tuo surullinen tarina, teiniraskaus joka ei päätynyt aborttiin vaan adoptioon, muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin tehdä silloin se ratkaisu, minulla on kuitenkin se hyvä tuuri että olen nyt saanut lapseeni yhteyden ja pystymme pikkuhiljaa rakentamaan taas yhteistä tulevaisuutta, jos olisi käynyt niin etten koskaan olisi tavoittanut lastani, olisin ollut loppuelämäni paljon rikkinäisempi ihminen kuin nyt ja mitä siihen tulee että mietinkö ja kaipasinko häntä, ihan varmasti ja päivittäin!!!